Taas olemme olleet kaksi viikkoa Berlinissä. Wiesbaden näkyy
olleen kreiville erinomaisen terveellinen, hän on taas reipas kuin
ennenkin, mutta minun yskäni ei ole tullut yhtään paremmaksi.
Lääkäri Wiesbadenissa neuvoi minua menemään vielä pariksi viikoksi
Schlangenbadiin, ja kreivi välttämättä tahtoi minun tätä neuvoa
noudattamaan. Se on hirveän ikävä paikka tuo Schlangenbad. Lääkärin
neuvosta otan nykyään joka päivä puolisen aikaan aurinkokylpyjä. Luulen
että minua vaivaa verenvähyys. Se on minun päätautini.
Schlangenbadissa tapasin vihdoin yhden entisistä tuttavistani,
nimittäin Amman Hannoverista. Hän on nykyään Leipzigissä ja ansaitsee
omain sanainsa mukaan summattomasti rahoja, mutta oli viime keväänä
pahaksi onneksi saanut erään taudin, jonkinlaisia rohtumia ihoonsa. Nyt
hän on juossut sentähden kaikkien kuuluisimpien spesialistien puheilla
ja onkin jo kutakuinkin parannut, kasvoiltaan hän on ainakin sileä.
Häneltä kuulin, että Kindermann on Leipzigissä koroillaan eläjänä
ja avioliittojen välittäjänä. Hän on vanhoilla päivillään ruvennut
vakavaksi ja koettaa johtaa ihmisiä avioliiton satamaan. Mielelläni
haluaisin nähdä häntä kerran ja olen päättänyt vielä tämän kuukauden
kuluessa, käydessäni Emmyn luona, poiketa häntäkin katsomassa. Amma
on aivan kuin ennenkin, jos mahdollista ehkä vähän laihempi. En
tosiaankaan saata ymmärtää, mistä hän voi vielä löytää maksukykyisiä
kundeja; hänen kasvonsa ovat sen näköiset, ettei kenenkään tarvitse
epäillä, mitä ammattia hän harjottaa, eikä sitä voi hienoimmatkaan
puvut peittää. Hänellä on mukanaan emäntänsä, joka on vielä enemmän
epämiellyttävän näköinen. Tämä on Leipzigistä lähdettyään kulkenut
koko Europan ristiin rastiin ja lopuksi taas asettunut Leipzigiin.
Saksittaret näyttävät olevan kaikki hyvin patriotisia luonteeltaan,
sillä he ikävöivät joka paikasta takaisin rakkaaseen Saksiinsa,
huolimatta kotimaansa ankarasta siveyspoliisista.
Minä en tule enää oikein toimeen entisten ammattitoverieni kanssa.
Kaukana siitä, että tahtoisin tekeytyä paremmaksi kuin he, mutta heidän
ajattelemattomat ja säädyttömät puheenpartensa kiusaavat ja inhottavat
minua. Tiedän kyllä että heidän asemassaan ihminen on siinä suhteessa
ikäänkuin tylsynyt, aivan niinkuin lääkäri kokainiruiskutuksen
kautta tekee jonkin ruumiinosan tunnottomaksi; siinä ei kukaan tule
enää ajatelleeksi, että sukupuoliasiat ovat oikeastaan semmoisia,
että niistä puhuminen on kielletty tavallisessa, porvarillisessa
seuraelämässä. Minä en ole enää heidän kannallaan enkä voisi semmoista
elämää enää sietää, ennemmin menisin hirteen.