Veli rankkuri, otahan kaapu pois.
Ole hyvä ja paina puuta.
Minä luulen: pisara poikaa ois
näin keskellä mätäkuuta.
Älä tuijota tyhmänä kursaillen,
vaikk' nuttus verisen näänkin.
Kas, ruumiinhajua, tunnet sen,
on täällä jo ennestäänkin.
Tänä päivänä loppuhun leikittiin
se vanha, lystikäs leikki,
ja pantiin kaulasta remeliin
tuo herra laulaja Heikki.
Oli kyllin jo porannut porujaan
tuo ruipelo pessimisti!
Ei kelpaa! Remeli kaulaan vaan
ja kirkonkirjahan risti.
Tämä mieletön vainaja lauluineen
on huomattu köykäiseksi.
Me otamme tupakan muistolleen
ja pirtua särpimeksi.
Jätä, veljeni, miinisi arvokas,
me illan vietämme raikkaan.
Vie ruumis huomenna kuormassas
pois johonkin kaatopaikkaan.