Korppi juuston varastanut lenti puun latvaan syömään. Mietti kettu,
millä evään toiselta anastaa, eikä puuhun pääsevä, keksi seuraavan
keinon. Rupesi puun juurelta hyvästi korppia ylistämään, sanoen
kaikkein komeimmaksi linnuksi, eikä kun ääntä vajalla, niin toki
olisiki toisten kuninkaaksi tehtävä. Korppi ylistyksestä ihastunut
ja näyttävä äänellinenki olevansa aukasi suunsa aikatavalla
parkastaksensa. Waan samassa putosi juusto, jonka kettu tuskin maahan
päässeen poimi ja sen tehtyä lausu irvistellen: "niin kyllä oletki
komia ja monihyvänen lintu, et mitänä vajalla, paitsi — järkeä".
Mieli markkoja parempi, toimi töitä kallihimpi.