(Phaedr. Fabul. Lib. I FAb. XXI.)
Ken entisestä on arvostansa alentunut, Huonoudessaan mitättömiltäki
herjataan. Ikänsä menneen ja voimiensa kadottua, Jo viimmesillään
makasi heikkona leiona. Tuliset hampaansa näytti hälle nyt metsuri
Ja otti koston muinen kärsimisistähän. Hänestä päässyt härältä sai
hän sarvia. Ja aasi, kun näki näitä leionan kärsivän, Kavioita anto
vihollisellehen otsahan, "En huolisi, sano sillon leiona, jos mua muut
Paremmat herjaa, vaan sinäi maan ruokoton Sen teet; jo kahdestiki mä
ennemmin kuolisin."
Suomen kansan Arvutuksia.