Laiska nälkänen härkä jokirannalle tullut näki toisella puolella
komian, ruohosen lakson. Hyvinki uida osaava ei siihen kuitenkan
ruvennut, vaan nakkautu maata ajatellen, eikö hän tuo joki, noin
yhtäläiseen veden virtoessa, pian kuiviinki juosse, jotta jalan
kastumatta yli päästäkseni. Niin joen kuiviin juoksemista odottaen
heikenty syömättömyydestä siksi, ettei viimmen enää kyennytkän uimaan,
vaan täyty paikalla nälkään kuolta.
Kut' et tee ajan ajalla, et ajan ajattomalla.
taikka
Joka tyynen Makaa, se tuulen soutaa.
taikka
Laihat laiskalla tilukset, maat karut makaajalla.