Edelliset. Suvonen.
_Suvonen_ (katsahtaa epäluuloisesti Penttiin). Eihän se Ulla tullutkaan.
_Ulla_. Tulen minä heti.
_Suvonen_. Niin, kas meillä onkin vähän uusi tuuma. Me ajattelimme
tässä, että jos olisi lähteä tästä suoraa päätä pappilaan kuulutuksille.
_Ulla_ (hämmästyneenä). Pappilaani
_Suvonen_. Niin, sinnehän se on meno kumminkin. Saahan sen tehdä heti,
niin se on sitten tehty.
_Ulla_. Ei tässä nyt sellainen hirmukiire ole.
_Suvonen_. On se vähän kiire, kun pitäisi joutua tästä kotiin.
_Ulla_. Kotiin? Vastahan sitä on tultu. (Leikillisesti). Ei sitä nyt
ole sellainen kiire kotiin, kun tullaan morsianta hakemaan.
_Suvonen_. Se on vaan se, kun siellä voi olla niillä uusilla porsailla
ikävä.
_Ulla_ (kivahtaen). Porsailla ikävä? Senkö tähden pitäisi lennättää
morsian pappilaan kuin tulipalolla?
_Suvonen_. Porsaat on tärkeitä eläimiä maataloudessa, kyllähän Ulla sen
tietää.
_Ulla_. Jos ne on tärkeämpiä kuin morsian, niin Suvonen on hyvä vaan ja
menee niitä lohduttamaan.
_Suvonen_ (närkästyneenä). Mitä Ulla sanoo? Eikö työtä pidä ajatella
ennemmin kuin huvia?
_Ulla_. Ei tarvitse ajatella porsaita ennemmin kuin morsianta. Ei
sitä nyt rynnätä tällä tavalla pappilaan sentähden vain, että porsaat
tahtovat. Sen minä sanon, ja se on sanottu.
_Suvonen_. Rynnätäänpä niinkin, jos minä sanon, että rynnätään.
_Ulla_. Vai niin, mutta jos minä sanon, että ei.
_Suvonen_. Niin silloin se saa ollakin ei, ja minä lähden autolla
kotiin.
_Ulla_. Suvonen on hyvä vain.
_Suvonen_ (loukkaavasti). Ja parempi se onkin. Alkoi jo kaduttaa,
kun tuli luvatuksi tämä asia. Parempi se on aina mennä naimisiin
samavaraisen kanssa.
_Ulla_ (vapisten suuttumuksesta). — Vai niin. No, ei tarvitse katua
enää. Hyvästi vain, ja terveisiä porsaille.
_Suvonen_. Hyvästi, senkin — (Paiskaa oven kiinni jälkeensä.)