Ulla. Pentti.
_Ulla_. Menekin tästä pois pilkkaamasta ja viisastelemasta. Kyllä sinä
osaat pilkata, mutta et muuta.
_Pentti_. Enhä mie tietyst voi hankkii morsiamellei punapuisii
salimööpelii, vaikk herra Suvone sano, ett ei sitä muita oikiastaa voi
kellää olla.
_Ulla_. Et sinä taida nähdä punapuuta eläissäsi.
_Pentti_. Onha miull siell miu salissai hella vieress vessaavi, mää
tiiä vaikk se ois punapuuta.
_Ulla_. Pilkkaa sinä vain, mutta on se sellainen rakkaus enemmän
arvoinen, joka tekee työtä ja ponnistaa, kuin sellainen, joka vain
soittaa suuta.
_Pentti_. Voip olla, voip olla.
_Ulla_. Sellainen vakava rakkaus, se hankkii rahaa ja kodin eikä anna
minkään esteiden tulla tielle.
_Pentti_. Paitse porsaanoston.
_Ulla_. Joko sinä lähdet tästä!
_Pentti_. Ei riiellä nyt. Joha mie nään, ett teill on asjat selvät
keskenänne, eikähä miull oo mittää siihe sanomist. Onneks olkoo vaa.
_Ulla_ (ylpeästi). Kiitoksia.
_Pentti_. Enkähä mie muuta toivokkaa ku ett siull tulis onnekas elämä.
_Ulla_ (seisoo valvomassa kahvipannua hellan luona). Ei minun
elämässäni mitään vikaa ole. Kohta minä kävelen muilla mailla ja vähän
paremmissa olosuhteissa.
_Pentti_. Näikkö sie sillo laulat, ett »Lehtimetsän siimeksessä — on
lintu lauleskellut. — Sinua minä, poika nuori, olen ajatellut.»
_Ulla_ (polkien jalkaa).. Jokos sinä lähdet?
_Pentti_. Tokkoha se tyytyy se siu nuor sieluis ajattelemaa koko aja
traktoriloi ja possuloi?
_Ulla_. Kyllä minä hoidan oman sieluni.