PIETOLA. Ei hätää! Kyllä me hänet ajoissa kiinni saamme.
(OTERMA _ja_ KASURI _ja muutamia tukkilaisia tulee perältä vasemmalta_.)
MAIJA (_tulee perältä oikealta_). Pojat! Kantakaa tavarat huoneisiin.
(_Tulee Pietolan luo_.) Terveisiä kirkolta.
PIETOLA. Eikö näkynyt Poikaa jo kaupungista palaavaksi?
MAIJA. Kirkolla oli. Rovastille vietiin päivälliselle. Kuuluvat olleen
Turkan isän kanssa hyviä ystäviä. Niin syleili rovasti kuin omaa
poikaansa.--Mutta nyt on Maijalla kiire, ettei jouda sanomaan
harakkaakaan kuin linnuksi. (_Vie Tolarin kuistin luo ja menee kuistin
kautta_.)
HUOTARI. (_tulee perältä vasemmalta_). Hyvää päivää.
PIETOLA. Ei suinkaan näkynyt Pölhö-Kustaata siellä päin?
HUOTARI. Olin kuulevinani hänen lauluaan jostakin tuolta päin (_viittaa
vasempaan_).
PIETOLA. Lähdepä toverikseni, jos sattuisimme häneen käsiksi.--Täällä
päinhän se on Annin mökkikin. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)
HUOTARI (_seuraten Pietolaa_). Ilmanko sieltä päin päivä paistaakin.
TOLARI (_yksin_). Mitähän varten Maija minut tähän kiskoi?
MAIJA (_tulee kuistin kautta_). Tämä on sellaista saippuaa, jolla lähtee
ahava. Pestyäsi tule tähän odottamaan. (_Siirtyy tukkilaisten luo_.)
TOLARI (_yksin_). Olisi ihmeellistä, jos mustalla saippualla tulisi
valkoinen naama. (_Menee perälle vasemmalle_.)
MAIJA (_Kasurille_). Minkä vuoksi sinulla ei ole liivejä eikä takkia?
KASURI. Olivat vielä märät, kun eilen putosin pölkyltä.
MAIJA. Valehtelisit viisaammasti! Minä en ole Maija, jos en vielä
toimita sinulle sellaista, joka sinua kyörää. (_Otermalle_) Sinulla ei
ole lakkia, ja suutarin jalassa tuollaiset saapaslottanat.
OTERMA. Lainasin muutamalle pojalle, joka lähti riiaamaan.
KASURI (_itsekseen_). Perhana, kun on viisas valehtelemaan!
MAIJA. Olet kortilla menettänyt. Tule toinen kerta eteeni lakitta ja
saappaitta, en sinua siunaa! (_Menee kuistin kautta_)
KASURI (_Otermalle_). Sinulla on komeat liivit, minulla komeat saappaat.
Pannaan vastakkain. Kolmelta poikki.
OTERMA. Minä pidän aina pussin auki, kun porsasta tarjotaan. (_Istuvat
kortin lyöntiin_.)
KASURI. Lauletaan pojat, ettei kuulu kortinpauke. Morsian näkyy
säikähtävän kämmenen läiskäystäkin.
TUKKILAISET (_laulavat_).
Hei tukkipojat ne poikia maksaa,
joka sen oikein tietää.
Kesän ja talven kuin tanssin ne jaksaa
ja tuulen ja sään ne sietää.
Hei tukkipoika ei turvetta kaiva,
ne sinisiä selkiä seilaa.
Tukkipojall' on tuska ja vaiva
muistella montako heilaa.
Hei tukkipoika ei surua tunne,
se koskia laskee ja laulaa.
Meni jos minne ja kulki jos kunne,
tuli se tyttöjen kaulaan.
Hei tukkipoika se koskessa hyppää
sen pyörivän pölkyn varaan.
Kaikista tytöistä paljon se tykkää,
mut ottaa omaksi paraan.
Hei tukkipojat ne paljon maksaa,
ne maksaa tuhansia,
ne sieviä sinisiä silmiä maksaa
ja poskia punasia.
KASURI _voittaa_ OTERMALTA _liivit ja kumpikin sekä tukkilaiset
poistuvat hajaantuen sinne tänne_.
TOLARI (_tulee perältä vasemmalta istumaan rahille kuistin luo_). Ei
ollut Pietolan vajassa tervapyttyä, että olisi saanut vähän peilailla ja
nähdä onko ahava lähtenyt.--Huotari ja Anni tulevat. Sanovatkohan mitään
minun naamastani?
ANNI (_iso kahvipannu kädessä tulee vasemmalta aidan yli veitikoiden
Huotarille_). Mikä on hätänä valmiissa maailmassa?
HUOTARI (_seuraten Annia_).
Katkera on kahvia juoda
ilman sokeritta.
Katkera on poian olo
ilman toveritta.
_ANNI (laulaa_).
Tukkilaisen toveriksi elä herra saata.
Häpeä on nätin tytön lautanpontulla maata.
(_Pyyhkäisee nokea Huotarin nenän päähän ja nauraen peräytyy keikahtaen
istumaan Tolarin syliin_.) Huih! (_Hypähtää ylös_)
TOLARI. Pelkäätkö poikia?
ANNI. Poikako siinä olikin? Ja minun poikani! (_Istuu Tolarin syliin ja
hyväillessään tuhrii naaman_.) Ai ai sitä Annin poikaa, ai ai kuin Anni
siitä tykkää!
TOLARI. Ottiatuota Anni Anni Anni!--Maija ottiatuota!
ANNI. Maijanko se olikin poika? (_Nousee_). Miten minä tuota erehdyin!
(_Menee kuistin kautta_).
HUOTARI _nauraa Tolarille_.
TOLARI. Reistasitko Annin kanssa, monellako ottiatuota pata kuohuu, kun
sinulla on niin lysti ja nenäsi pää on noessa?
HUOTARI (_katsoo taskupeiliin_). Kas, peijakas!
TOLARI. Taitaa olla minun naamassani ero entisestä, kun Annikin niin
erehtyi.
HUOTARI. Ei Maija sinua nyt tunne, jos vain et sano ottiatuota! (_Menee
kuistin kautta_)
TOLARI (_yksin_). Onpa hyvää saippuaa, vaikka niin mustaa, että luulin
olevan neekerin ottiatuota.--Pitääpä varoa, etten sano ottiatuota, niin
on lysti nähdä, kun Maija ei minua tunne.
MAIJA _tulee kuistin kautta hiipien Tolarin taakse lakki kädessä_.
HUOTARI (_tulee kuistille_). Maija, Katri säikähti että pyörtyi. (_Menee
takaisin_).
MAIJA. Herra siunatkoon! (_Vaihtaa lakin Tolarin päähän ja kiiruhtaa
takaisin kuistin kautta_.)
TOLARI (_ottaa lakin päästään_). Uusi lakki. Ja Maija siunasi, kun pani
tämän päähäni. Se on hellä ja hönkä ihminen.--Pitääpä lähteä
koettamaan, meneekö uudella lakilla jokapäiväinen leipä. (_Panee lakin
päähänsä ja menee vasemmalla aidan luo, jossa pysähtyy katselemaan
lakkiaan_.) Onpa, onpa komea! On kuin Sysi-Perttu vainajan kirkkolakki.
(_Panee päähänsä_)
KATRI _ja_ ANNI _tulevat kuistin kautta_.
KATRI. Herranen aika! Sysi-Perttu vainaja! Näetkö?
ANNI. Tosiaankin! Ei Tolariksi aavistaisikaan.
KATRI. Tolariko se on?
TOLARI (_tulee tyttöjen luo_). Kun äsken olin tuolla järvenrannalla
pesemässä, niin Kettu-Matti tuli ja toimitti, että hän antoi
Pölhö-Kustaalle revervöölin.
KATRI. Mikä villitys on mennyt ihmisiin!
TOLARI. Kettu-Matti oli tulossa sanomaan, että hän sen vuoksi, ettei
Pölhö-Kustaa menisi muualta ja että lähtisi halu toista kertaa
ottiatuota. Käski sanoa, ettei säikähtää, vaikka kovasti pamahtaa.
KATRI. Jumalalle kiitos!
ANNI. Kettu-Matille myös. Ansaitsisi palkinnon.
TOLARI (_on vetäytynyt perälle_). Ottiatuota!
ANNI. Onko Pölhö-Kustaa siellä?
TOLARI. Turkka ajoi tallin eteen. Ja niin kuin herra! (_Menee perälle
vasemmalle_)
KATRI _juoksee perälle oikeaan_.
ANNI. Kettu-Matilta terveisiä, että on tyhjä panos.
PIETOLA. Antaapa sitten pamahtaa kihlajaisten kunniaksi!
TURKKA _tulee perältä oikealta_ KATRIN _kanssa, joka poikkeaa kuistin
kautta_.
ANNI. Katsokaa, Pietola, Katrin elinkautista vankia! (_Menne Katrin
kanssa kuistin kautta_.)
PIETOLA. Minua hävettää!
TURKKA (_tulee Pietolan luo_). Terveisiä kaupungista. Mitä tänne kuuluu?
PIETOLA. Huonoa!
TURKKA. Oho!
PIETOLA. Hävettää ja suututtaa tyhmyyteni. Minun olisi pitänyt jättää
tapaamatta rättäriä.
TURKKA. Jouduitteko alakynteen?
PIETOLA. Minulle tuupattiin käteen sen toisen Turkan papintodistus.
TURKKA. Sitä iloisempihan voitte olla siitä, että vävypoikanne on
tavallisen kunniallinen mies.
PIETOLA. Onhan se niinkin. Ja niin se onkin! En olisi osannut olla niin
sisimpääni myöten iloinen kuin nyt olen. Ja erehdykseni pitää minua
nöyränä, etten typeryydessäni rupea tästä odottamattomasta onnesta
ylpeilemään.
TURKKA. Hyvinhän siis kaikki.
PIETOLA. Merkillisesti näyttää kaikki kääntyvän hyväksi.--Mutta on
vielä muuan asia.
TURKKA. Sekä Pertun leskivainajan rahajuttu? Eiköhän siitäkin selvitä.
PIETOLA. Niin kuin keväällä jo kerroin, on seikkoja, jotka ovat minua
vastaan. Ja kaikki näyttävät uskovan minut syylliseksi. Kun viime
sunnuntaina olin kirkossa, niin rovasti saarnasi kuin minulle yksin
pauhaten, ja koko seurakunta kääntyi katsomaan minua. Jos eivät muut,
niin rättäri minut toimittaa vankilaan.
PORO-PIRKKO _ja_ PAHNA-MAIJA _tulevat perältä oikealta_.
PIETOLA. Ja tuossa on akkoja, jotka minut vannovat varkaaksi. Mitähän
niillä on asiaa?
TURKKA. Minä olen kutsunut heidät ja rättärin myös.--Hyvää päivää.
Istukaa, hyvät naiset. Koetetaan nyt saada rakennetuksi sovinto.
PAHNA-MAIJA. Minulla ei ole mitään sitä vastaa. (_Istuu Pietolan
viereen_.)
PORO-PIRKKO (_rientää istumaan toiselle puolen_). Mutta, hyvä ihminen,
anna minullekin suunvuoroa. Minä olen Pietolaa kohtaan aina kantanut
sydämessäni rakkautta--
PIETOLA (_nousten_). En tiedä mikä on tarkoituksesi, Poika, mutta olkoon
sanottu, että naimisiin en mene kummankaan kanssa. Ennen istun
vankilassa.
PORO-PIRKKO. Mitä varten meitä tänne kutsuttiin?
KATRI (_tulee kuistin kautta_). Mitä se merkitsee, että rättäri tulee
tänne? Ja mitä näillä naisilla on täällä tekemistä?
PORO-PIRKKO. Meidät on tänne houkuteltu tarkoituksella saada Pietolan
asia käännetyksi toisin päin.
TURKKA. Se on tarkoitukseni. Mutta ilman houkutuksia. Sovinnossa kyllä,
jos niin haluatte.
RÄTTÄRI (_tulee oikealta perältä_). Turkka kirjoitti olevan minulle
puhuttavaa. Olin utelias kuulemaan.
TURKKA. Kysymys on Pertun leskivainajan rahoista. Asia nyt koskee
minunkin kunniaani.
PORO-PIRKKO. Sinun kunniaasi? Jonka papinkirjassakin on syntiä ja
rikoksia enemmän kuin Sotomassa ja Komorassa.--Rättäri, lukekaa se
Heilalan kirje.
PIETOLA. Sattui teille vain sellainen onnettomuus, että on toinenkin
Aaprahami Turkka.
PORO-PIRKKO. Kyllä Heilala kirjoittaa toisestakin, joka on
talollisenpoika ja suuren talon poika ja rikas poika!
KATRI (_lapsellisen surullisesti_). Yhä sinua vain ylennetään!
PORO-PIRKKO. Kaikki oman pitäjän ja naapurin pitäjienkin tytöt aivan
hulluina häneen. Ja kruununvoudin muuan ryökkynä, kaunis neiti, niin
hurjasti rakastunut Turkkaan, että Turkka ei ollut saanut elävää rauhaa,
vaan oli pitänyt matkustaa--
TURKKA. Heilala liiottelee!
PORO-PIRKKO. Lukekaa, rättäri, se Heilalan kirje, että uskovat.
PIETOLA. Kyllä uskomme.
PORO-PIRKKO. Mutta se Turkka on matkustanut ulkomaille.