PAHNA-MAIJA. Eihän täällä ole mikään ulkomaa!
PORO-PIRKKO. Ja uskooko Pietola, että sellainen poika, jolla siellä
suuressa maailmassa on neitoja kymmenittäin joka sormelle, lähtisi
Pietolasta hakemaan morsianta? Ja sinäkö Katri, uskot olevasi kauniimpi
ja viininpi kuin kruununvoudin ryökkynä?
PAHNA-MAIJA. Itkupa pillahti!
PORO-PIRKKO. Löi mielen nöyräksi!
KATRI. Aivan oikein, Pirkko. Tunnen itseni yhä pienemmäksi suuren
sulhaseni rinnalla ja sitä suuremmaksi onneni. Ja tämä suuri, outo onni
minua nöyryyttää.
PAHNA-MAIJA. Typerä kuin kana!
TURKKA. Ei sinun, Katri, tarvitse olla täällä kuuntelemassa meidän
käräjiämme.
KATRI _menee kuistin kautta_.
RÄTTÄRI. Minunkin täytyy lähteä, odotetaan seuroihin.
TURKKA. Tehdään ensin selko niistä Pertun leskivainajan rahoista.
PORO-PIRKKO. Niin, tehdään niistä selko! Eikö tämä kenkä eilen ollut
Pietolalla?
PIETOLA (_ottaa kengän_). Oli tämä.
PORO-PIRKKO. Pertun lesken sairastaessa minä ja Tolvas-Liisa, joka oli
sairasta hoitamassa, näimme tuon kengän sairaan päänaluksen alla ennen
Pietolan tuloa sairaan luona käymään, mutta Pietolan mentyä ei sitä enää
löytynytkään.
PAHNA-MAIJA. Pietolan pää painui ja Turkan suu meni tukkoon.
TURKKA (_katse vasemmalle_). Odottakaa silmänräpäys.
PAHNA-MAIJA. Herralta on tulossa aivastus.
TURKKA. Elkää säikähtäkö!