KATRI (_pienoinen kontti selässä tullen oikealta laulaa_).
Järvenseljältä tuulonen tuuli,
vieno tuulenhenki.
Haavanlehti se värähti
ja lahdenpohja se henki.
Pojan silmistä leimusi lempi,
vieno lemmenhenki.
Immen povi se värähti
ja rinta lempeä henki.
(_Äkkiä jättää kontin selästään ja piiloutuu Turkalta majan suojaan_.)
TURKKA (_tulee perältä_). Olin kuulevinani Katrin laulua. (_Tähystelee
oikeaan, sitten vasempaan_). Rättäri ja Pietola tulevat!
PIETOLA _tuoden rautakangen ja_ RÄTTÄRI _tulevat vasemmalta_.
RÄTTÄRI. Mikä sinun ristimänimesi?
TURKKA. Aaprahami.
PIETOLA (_hämmästyen_). Aaprahami?
TURKKA. Kehumatta itseäni, nimi kuin kirkon peripilari!
PIETOLA. Mikä se on se »Poika»?
TURKKA. Kun isänikin Aaprahami, niin äiti sanoi minua vain pojaksi. Sitä
olen antanut puhuttelunimenäni käyttää parhaitten ystävieni.
RÄTTÄRI. Näytä kirjasi.
TURKKA. Ei ole minulla kirjoja.
PIETOLA. Eikö ole kirjoja!
TURKKA. Mikä hätä Pietolalle nyt on tullut?
RÄTTÄRI. Minä herätin Pietolan herkkämielisyyden huumauksesta. Hän on
sen takia saanut vahinkoa ja harmia tarpeeksi asti jo ennen muutaman
veijarin Iskan takia.
TURKKA. Iska oli pieni veijari verraten rättäriin.
RÄTTÄRI. Mitä sinä sanot!
TURKKA. Oletteko vähäkuuloinen?
PIETOLA. Rättärikö konna?
TURKKA. Parasta sorttia.
RÄTTÄRI. Pietola! Lyökää, lyökää vasten kuonoa!
KATRI (_syöksähtää Turkan suojaksi_). Isä! Poika on mun!
PIETOLA. Sinut nai rättäri!
KATRI. Minulle ei ole muuta miestä maailmassa kuin Poika!
PIETOLA _tarttuu Katria käsipuoleen ja vie vasempaan_.
RÄTTÄRI. Siinä sinun kihlajaisesi! Sano Maijalle kiitokset kahvista.
(_Menee vasempaan_) HUOTARI (_tulee perältä_). Mikä mies oli tuo?
TURKKA. Kilpakosijani.
HUOTARI. Mitä sanoi?
TURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini.
HUOTARI. Milloin ne ovat?
TURKKA. Tänä iltana. Pitää mennä sanomaan Maijalle, että kaikki pannut
tulelle.--Mutta tuolla jo tulee vieraita, neljä neitosta. Huvita sinä
heitä sen aikaa.
HUOTARI. Ovatko nämä talollisia?