MAIJA. Sinun tulee tarttua kiinni kuin muurahainen. Ole nyt jonkun aikaa
poissa työstä, että pääset hyvään alkuun. Aloita heti. Minä menen joelle
valmistamaan kahvin ja pesemään vaatteita. Siinä välissä käyn sinua
opettamassa.--Saat sitten kahvia ja nisua. (_Menee myttyineen perälle_.)
TOLARI. (_yksin_.) Poikasena lukea nalkutin mitä kirjaa hyvänsä, mutta
äidin kuoltua jäi kesantoon. (_Istuu lukemaan_) Aa.--(_Puhuu niinkuin
seuraavatkin selityksensä_.) Aan nimi on Aaprahami. Aaprahami oli
satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen ajastajan eikä heillä ollut lasta.
Saara nauroi, kun enkeli sanoi ottiatuota, mutta ei olisi pitänyt Saaran
nauraa: vuoden perästä sai lapsen. Kuinkahan vanha se on tuo
Maija?--Pee.--Sen nimi on paapeli. Siellä menivät ihmisten kielet niin
sekaisin, etteivät ymmärtäneet ottiatuota.--Tuo pokstavi sanoo see,
mutta se on Kainin pokstavi. Se sitten oli kiukkuinen mies: jumalalle
juuri uhratessaan säntää veljensä kurkkuun, että veljen veri huusi
ottiatuota.--Tuo on Taanielin pokstavi, jota eivät jalopeuratkaan
syöneet.--Ee.--Sen nimi on Ekypti. Siellä se Jooseppi ensin joutui
vankeuteen, kun hänen isäntänsä emännän silmät paloivat, sillä Jooseppi
oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoiltaan, mutta ei tahtonut
ottiatuota. Mutta sitten Joosepista tuli ottiatuota, kun selitti
unia.--Ähvä.--Ähvä?--Ähvä??--Tässä paistaa päivä, että tuntuu järki
menevän sekaisin. (_Haukottelee_.) Taitaa olla tuolla majassa mukavampi.
(_Menee majaan heittäytyen lukemaan pitkällään_.)
PIETOLA (_tulee vasemmalta_.) Tuossapa näkyy olevankin rautakanki.
Joutanee se vähäksi aikaa. (_Huomaa oikealta_) Kas, rättäri. Terve. Mitä
sinulle kuuluu?
RÄTTÄRI (_tulee oikealta_.) Pietolan oli käydä huonosti. Korhonen olisi
pannut velkatuomion ryöstöön, mutta minä lunastin sen nimiini.
PIETOLA. Sinä lunastit? Mistä sieppasit kuusituhatta markkaa?
RÄTTÄRI. Pietola lienee kuullut, että uskonveljeni ovat äskettäin
koonneet minulle rahalahjan. Panin ne rahat siihen tuomioon. Tyytyykö
Pietola siihen?
PIETOLA. En tiedä miten sinua kiittää ja palkita.
RÄTTÄRI. Korhonen pelkäsi, että kuri Pietolaan tulee isännäksi se
tukkilainen Turkka, Pietolan talo on pian syöty ja myöty.
PIETOLA. Ei tule se mies Pietolaan isännäksi.
RÄTTÄRI. Mutta silloin pitää teidän ottaa Katri lujille. On lähetettävä
hänet kotoa tätinsä luo. Sillä Turkka ja Katri riskisti riiailevat. Ja
jos Turkka saa narratuksi Katrin, niin Pietolan on pakko hyväksyä.
PIETOLA (_levottomana katsoo oikealle_). Minnekähän se Katri jäi?
RÄTTÄRI. Onko tämän Turkan ristimänimi Aaprahami?
PIETOLA. En tiedä onko Aaprahami vai Iisakki. En tunne miestä
ulkonäöltäkään.
RÄTTÄRI. Sitäkö »Poikaa»?
PIETOLA. Poikako? Hänkö on Turkka? (_Nauraa_) Kas sitä veitikkaa!
RÄTTÄRI. Nimismies sanoi, että muuan Aaprahami Turkka on kuuluisa varas,
viime talvena laskettu ehdolliseen vapauteen.
PIETOLA. Olkoon vain! Tämän ristimänimihän on Poika.
RÄTTÄRI. Ei se ole mikään ristimänimi! Tahtokaa nähdä hänen kirjansa.
TOLARI _kuorsaa_.
RÄTTÄRI. Mikä ääni se on? (_Käy majan luona_.) Tolari näkyy siellä
nukkuvan kuorsaten.
PIETOLA. Tule tänne tervahaudalle. (_Menee vasempaan rättärin
seuraamana_.)
MAIJA (_hame ja hihat käärittyinä tulee perältä, puhuu hyväilevästi_).
Miten täällä minun lukumieheni jaksaa?--Ka, minne se on kadonnut.
(_Huomaa Tolarin majassa_.) Nukkuu!--Kirja sillä on auki. (_Hellästi_)
Ja nenä litistynyt kirjaa vasten. Herra siunatkoon Tolari raukkaa.
(_Herättää_) Tolari.--Tolari!
TOLARI (_heräillen_). Kyllä Maija rakastaa ottiatuota.
MAIJA. Kyllä minä rakastan, kun haen karahkan, jolla roiskin.
TOLARI, Jopa sillä rovastilla oli pitkä kaula!
MAIJA. Herää!
TOLARI. Ka, joko Pietola ja Rättäri ovat ottiatuota?
MAIJA. Herää!
TOLARI. Mikä on ähvän nimi?
MAIJA. Voi onnetonta, uneksii vielä seisaallaankin!
TOLARI. Enhän minä enää nuku!
MAIJA (_näyttää aapista_). Mikä tämä?
TOLARI. Se on ottiatuota?
TOLARI. Aapinen!
MAIJA. No, pysy nyt hereilläsi.
TOLARI. Mikä on ähvän nimi?
MAIJA. Mikäkö ähvän nimi?
TOLARI. Niin.
MAIJA. Mikä ähvän nimi? Niinkö?
TOLARI. Sinähän nukut, kun et ymmärrä selvää puhetta!
MAIJA. Mikä on Maijan nimi?
TOLARI. Niin sinunko? Maija Rivakka.
MAIJA. Voi hyvänen aika!--Mikä on Tolarin nimi?
TOLARI. Heikki.
MAIJA. Voi voi voi.--No, mikä on Heikki Tolarin nimi?
TOLARI. Mutta eihän Heikki Tolari ole ähvän nimi?
MAIJA. Ei, vaan Puurosaapas!
TOLARI. Ähvänkö nimi?
MAIJA. Siitä ei tule mitään koko sinun luvustasi! Ei kerrassaan mitään!
(_Menee perälle_)
TOLARI (_yksin_). Kyllä siitä tulee, mutta eihän ihminen ole ampiainen.
(_Miettien_) Ähvän nimi Puurosaapas?
TURKKA _tulee perältä majan luo somistautumispuuhissa_.
TOLARI (_Turhalle_). Eikö Puurosaappaan pokstaavi ole pee?
TURKKA. Peellähän se alkaa. Mutta minkävuoksi sinua sanotaan
puurosaappaaksi, vaikka sinulla on niin komeita saappaita?
TOLARI. Minä astua tohlasin Sysi-Pertun leskivainajan puuropataan.
TURKKA. Olitko sinä rikasta leskeä riiaamassa, kun niin tohlasit?
TOLARI. Enhän minä ottiatuota, mutta olin todistajana, kun leski lainasi
rahoja rättärille.
TURKKA. Elä hiidessä! Oliko suurikin summa?
TOLARI. Kuusituhatta ja kuusi rosenttia ränttyä.
TURKKA. Kuka oli toinen todistaja?
TOLARI. Oli kaksi muuta: Tolvas-Liisa ja Poro-Pirkko. Mutta leski vaati
minua kolmanneksi. Sanoi että pitää kirjoittaa Tolarin nimi, vaikka
rättäri vastusti, kun en ole käynyt rippikoulua.
TURKKA. Lue Tolari, ahkerasti, että saat akkaluvan, niin pääset Tiuhtion
torpan isännäksi.
TOLARI. Mutta sinä et pääsekään Pietolaan ottiatuota. Pietola äsken
tuossa sanoi, että ei tule se mies Pietolaan isännäksi. Ja Katri viedään
tätinsä luo.
TURKKA. Uniasiko nyt puhut?
TOLARI. Oliko se unta?--Taisi olla ottiatuota.--Mutta olikohan se
ottiatuota?
TURKKA. Minkälaista se oli sitten?
TOLARI. Minä makasin tuolla majassa lukemassa. Pietola oli tulevinaan
tuolta päin hakemaan rautakankea--
TURKKA. Rautakankea? (_Katselee kuin etsien rautakankea_). Entä sitten?
TOLARI. Ja oli kuin rättäri olisi tullut tuolta päin. Ja rättäri
toimitti, että hän on pelastanut Pietolan lunastamalla velkatuomion,
jonka Korhonen olisi pannut ryöstöön.
TURKKA. Niinkö?--Sattuiko olemaan puhetta velkatuomion määrästä?
TOLARI. Kuusituhatta.
TURKKA, (_lyö näppiään ja viheltää_). Sama summa, jonka rättäri lainasi
Pertun leskivainajalta!
TOLARI. Merkitseekö se hyvää?
TURKKA. Niin että naurattaa!--Rättäri tietysti meni tervahaudalle?
TOLARI. Muuttui rovastiksi, joka moitti, että Maija ja minä olemme liian
riskisti riiailleet. Sinä puolustit minua, mutta rovasti venytti
kaulansa niin pitkäksi, että pää ylti noitten puitten latvain yli, ja
huusi kirkolle asti: Turkka Ekyptiin!
TURKKA. Olipa se mukavaa unta!
TOLARI. Mutta kuule, Turkka.--Mikä se olikaan se Ekyptin
ottiatuota--joka näki sellaista unta, että seitsemän laihaa ottiatuota
nieli seitsemän lihavaa ottiatuota?
TURKKA. Se oli faarao.
TOLARI. Eikö sen pokstavi ole ähvä?
TURKKA. Niin on.
TOLARI. Jopa Maija isosti erehtyi. Minä menen sanomaan, ettei
Puurosaapas ole ottiatuota, vaan Phaarao Ekyptin kuningas. (_Menee
perälle_)
PÖLHÖ-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Päivää! Onko täällä se mies,
jonka nimi on Turkka?
TURKKA. Mitä sinulla on Turkalle asiaa?
PÖLHÖ-KUSTAA. Köyhänlesken Anni käski mennä Turkan luo, että Turkka
antaa Kustaalle kirkkaan hopean.
TURKKA. Ahaa, sinä olet se Kustaa! Minä annan kirkkaan hopean, kun
sanot, kuka on opettanut hokemaan, että Pietola on ottanut äitisi rahat.
PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaata ole kukaan opettanut, Pietola on ottanut äidin
rahat, jumala rankaisee Pietolaa.
--Oletko sinä Turkka?
TURKKA. Olen.
PÖLHÖ-KUSTAA. Annatko, Turkka, leipääkin? Kustaalla on nälkä.
TURKKA. Saat kahviakin ja nisuakin.
PÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri, kun nisuakin!
TURKKA. Onko sinulla jo paljon kirkkaita hopeoita?
PÖLHÖ-KUSTAA (_ottaa kukkaronsa ja helistää korvansa juuressa_). On
niitä jo vähänpaljo.
TURKKA. Katsellaanpa.
PÖLHÖ-KUSTAA (_istuu ja kaataa rahat lakkiinsa_). On näitä viisimonta.
TURKKA (_istuen viereen_). Onhan näitä kymmenenkinmonta. Mutta eivät ole
kaikki kirkkaita. Tuossa on kirkas. Keneltä Kustaa on tämän saanut?
PÖLHÖ-KUSTAA. Sen Kustaa sai kirkonkylän herroilta, kun Kustaa meni
postiryökkynälle laulamaan:
Voi voi voi kun ei miestä saa,
sano Anttilan Amalia.
Mitäs sä laitoit hameesi helmaan
rimsuja kamalia.
TURKKA. Onko Kustaa saanut kirkasta hopeata rättäriltä?
PÖLHÖ-KUSTAA. Tuon Kustaa sai rättäriltä. Rättäri ja Tolvas-Liisa
rakastivat toisiaan, mutta Kustaa ei sano kenellekään.--Ja tuon Kustaa
sai Tolvas-Liisalta. Kustaan piti sanoa: Pietola on ottanut äidin rahat,
jumala rankaisee Pietolaa.
TURKKA, (_kuin itsekseen_). Siis Tolvas-Liisa, joka rakastaa rättäriä!
PÖLHÖ-KUSTAA. Mutta Kustaa ei sano kenellekään.
TURKKA. Kukas on ottanut äitisi rahakengän?
PÖLHÖ-KUSTAA. Ei sitä kukaan ottanut.
TURKKA. Missä se on?
PÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaa saa sanoa, äiti toruu.
TURKKA. Äitisihän on kuollut.
PÖLHÖ-KUSTAA. Ei ole äiti kuollut, äiti on taivaassa.
TURKKA. Miten äitisi sanoi, kun kielsi?
PÖLHÖ-KUSTAA. »Kustaa ei saa näyttää Tolvas-Liisalle eikä rättärille
eikä kenellekään muille kuin Pietolalle, muuten Kustaa ei pääse
Pietolaan pojaksi. Muista nyt, Kustaa!»
TURKKA. Oletko näyttänyt Pietolalle?
PÖLHÖ-KUSTAA. Pietola lyö ruoskalla.
TURKKA. Vai niin.--Lähdemme tuonne joelle Maijan luo, niin Kustaa saa
kahvia ja nisua. (_Menee perälle_)