ANNI _ja kolme tyttöä tulevat oikealta_.
HUOTARI. Tervetulleiksi avaraan tupaani, mieluisat vieraat, talolliset
ja varsinkin talottomat. Saanko luvan kysyä, mistä talosta kukin?
ANNI. Olemme sisaruksia?
HUOTARI. Minulle viime yönä unissa ilmoitettiin, että kultani nimi on
Anni. Onko sisaruksista kukaan Anni?
ANNI. Olemme kaikki.
HUOTARI. Ja sisaruksia?
ANNI. Tämän nimi on Anna-Maija, tämän Anna-Kaija, tämän Anna-Liisa ja
minun nimeni Anna aina onni.
HUOTARI. Mutta mehän olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa?
ANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi.
HUOTARI. Hyväpä kun muistutit, että voin nyt jatkaa.
ANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta. Jos hän ei huoli,
niin seuraavaa, kunnes pääset minuun asti, joka olen nuorin.
HUOTARI. Kuka näistä kolmesta on vanhin?
ANNI. Viisas tietää kysymättäkin!
HUOTARI. Aivan niin.--Herttainen, rakastettava vanhin sisar, istu, että
saan langeta eteesi polvilleni.--Ei kukaan vanhin. Siis--kolmoset. Ja
voin kosia kaikkia yhtä aikaa. (_Laulaa_)
Minä se olen juomaripoika,
juoruttu kulkijaksi.
Maailmanrannan markkinoilla
sain minä surua kaksi.
Heilani hetvahti polveltani
toisen kullan kaulaan.
Mehulla viinamarjojen
pois hurjat huoleni laulan.
(_Puhuu_.) Joka teistä rakastaa juomaripoikaa, istukoon!
ANNI (_viitattuaan salaa tytöt istumaan_). Siis kaikki, ja minä jäin
vanhaksipiiaksi!
HUOTARI. Elä vielä itke. Koetetaan, kuinka paljon minua rakastavat. Lue
sinä, montako muiskua kukin kestää ennen kuin kyltyy.
TYTÖT _juoksevat perälle päin_.
HUOTARI. Heidän rakkautensa oli kuin saippuakupla! Nyt voin kosia sinua.
ANNI (_laulaa_).
Juomaripojan jos ottaisin,
niin surussa ikävöisin:
viikot se kulkisi kyliä pitkin
ja röijyni ryyppyyn möisi.
En minä huoli viinanjuojaa
pirttini haltijaksi,
sievä ja siisti sen olla pitää
tään tytön valtijaksi.
TURKKA (_joka on tullut perältä ja jäänyt puhuttelemaan tyttöjä, siirtyy
Annin ja Huotarin luo_). Aiotko, Huotari, lunastaa takkisi takaisin?
HUOTARI. Mene hiiteen leskinesi! Tässä on tyttölapsi, johon olen
mielistynyt.
TURKKA. Tämä on sen lesken lapsi.
HUOTARI. Sitten otankin sen mökin lapsineen leskineen! Ensi sunnuntaina
kihlajaiset!
ANNI. Kosinta on vielä kesken.
HUOTARI. Poika, ystäväni, sinä lupasit puhua puolestani!
TURKKA. Leskelle!
HUOTARI. Puhu leskelle Annin kuullen. (_Menee tyttöjen luoja näiden
kanssa perälle_.)
TURKKA. Kuulehan, Anni. Nyt on Pietolassa tapahtunut muutos: tullut
uskon puutos.
ANNI. Mikä ukkoon on ampunut?
TURKKA. Rättäri. Istuu tuolla tervahaudalla. Katri viedään tätilään.
ANNI. Herranen aika!
TURKKA. Ei hätää. Toimita vain, että Katri pääsee käymään Maijan
kahvilassa tuolla kosken rannalla. Sitä parempi, kuta pikemmin.
RÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Tänne on Katrilta jäänyt kontti.
TURKKA. Tietääkö rättäri mikä näistä kaikista konteista on Katrin?
RÄTTÄRI. En minä tiedä.
TURKKA. Anni, käy käskemässä Katri, näyttämään, mikä on hänen konttinsa.