ANNI (_yksin_). Eipä tainnut olla alutonta Tolvas-Liisan puhe, että
rättäri on vielä Pietolassa isäntänä. (_Kurkistaa oven laudotuksen
raosta_.) Siellä se istuu autuaan hymyilevänä perimmäisessä kamarissa.
KATRI (_tulee pirttiin_). Anni kuule!
ANNI. Jopa sinun poskesi hohtavat! Ja olet hätäinen. Mitä sinulle on
tapahtunut?
KATRI. Mene sinä sanomaan hänelle. Hän tulee tuolla kujalla.
ANNI. Kuka?
KATRI. Muuan tukkilainen. Minä sanoin, että tässä talossa on äkäinen
isäntä, niin kysyi: »Tuhiseeko nenä?»
ANNI. Niinkö! Poika siis on Heilalan mailta.--Ja sinä sanoit että
tuhisee?
KATRI. En minä sanonut.
ANNI. Sanoit, että tämä on Pietolan talo?
KATRI. En sanonut.
ANNI. Et ole sanonut mitään! Minkä vuoksi?
KATRI. Mene sinä, Anni, selittämään, sinä osaat paremmin kuin minä.
Mene, Anni kulta, voi rakas Anni, mene. Minä pyydän ja rukoilen.
ANNI. Taitaakin olla tulossa poika, joka uhkaa »viedä rinnastasi
rauhan».
KATRI (_käytyään katsomassa akkunasta_). Nyt se tuli.
ANNI. Onneksi olkoon!
KATRI _vetäytyy uunin suojaan_. ANNI _rupeaa toimessa kirnuamaan_.
TURKKA (_länget käsivarrella tulee pirttiin_). Hyvää päivää.
ANNI. Jumal'antakoon.
TURKKA. Tässä talossa ei näytä olevan poikia.
ANNI. Eikä tyttäriäkään kuin yksi.
TURKKA (_pantuaan länget naulaan tulee Annin luo_). Mikä nimi?
ANNI. Joka arvaa, saa puolet.
TURKKA. Puolesta en huoli. Jos minä joskus tytön otan, sen pitää olla
minun sormenpäitään myöten.
ANNI. Mikä sinä sitten olet miehiäsi?
TURKKA. Tukkipoika.--Tässä talossa ei muka suvaita tukkilaisia, sanoi
teidän piikatyttö.
ANNI. Mikä piikatyttö?
TURKKA. En tullut nimeä kysyneeksi. Oli miellyttävän näköinen
tyttölapsi.
ANNI (_osottaen Katria_). Oliko se tuo piikatyttö?
TURKKA. Täällähän se on se losusaapas! (_Annin puoleen_) Taidatte maksaa
niin huonon palkan, ettei tyttö raukka saa kenkiä jalkaansa.
ANNI. Talostahan sille olisi kengät tuleva, mutta ei ole saatu suutaria.
TURKKA. Huono isäntä. Näkee kaikesta.
ANNI. Ei saa kovin moittia. Leskimies ja pian ikämies, haluton ja
väsynyt.
TURKKA. Mutta! (_Pyöräyttää Annia olkapäistä_.) Minkä vuoksi ei ole
nuorta isäntää? Sulhanen kumminkin on?
ANNI. On tarjolla.
TURKKA. Sepä hyvä.
KATRI. Kuka se on?
ANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa.
TURKKA. Tuoko on kamarin ovi?
ANNI. Tässä paloi talo perustuksiaan myöten, on jäänyt keskitekoiseksi
yhtä ja toista, kun ei ole saatu työmiehiä.
TURKKA. Minäpä rupean hommaamaan.
ANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi.
TURKKA. Minä rupean isäntämieheksi siihen saakka, kun tukkityö alkaa.
(_Menee riisumaan laukkunsa sivuseinälle naulaan_.)
KATRI (_Annille kahdenkeskisesti_). Mikä tässä lopuksi?
ANNI (_Katrille kahdenkeskisesti_). Kihlajaiset ja häät! (_Kuin salaa
antaa Katrille ruojuskengät ja toimittaa Katria somistautumaan_.)
_Tukkilaisia tulee pirttiin_.
TUKKILAINEN. Hyvää päivää.
TURKKA. Mitä väkeä te olette?
TUKKILAINEN. Tukkilaisia ollaan. Olisikohan tässä talossa tilaa?
TURKKA. Ruvetkaa taloksi ja olkaa kuin kotonanne, siivolla ja siististi.
TUKKILAINEN. Onpa oikea talo! Mitä työksemme, käskekää!
TURKKA. Että työ kävisi sitten reippaammin, niin alkusiunaukseksi
laulakaa.
TUKKILAINEN. Tässä talossa on hyvä isäntä!