TOLARI (_yrittää uudelleen_). Ottiatuota!
MAIJA (_lyö molemmilla mytyillä_). Siinä minä annan sinulle ottiatuota.
TOLARI _kaatuu ja hiipii pois pirtistä_.
PIETOLA. Kuka tämä reipas eukko?
MAIJA. Tyttö minä olen. Maija Rivakka. Oletko sinä tukkilainen?
PIETOLA. Minkä vuoksi sinä vihaat tukkilaisia?
MAIJA. En minä tukkilaisia vihaa!
PIETOLA. Minkä vuoksi kuritit tuota Tolaria?
MAIJA. Tukkilainenko se oli? Herranen aika! Mikä sen nimi?
PIETOLA. Tolari eli puurosaapas.
MAIJA (_rientää ulos_). Tolari Puurosaapas! Se oli erehdys. Minä luulin
sinua isännäksi.
PIETOLA. Vai isännälle se olikin tarkoitettu tuo selkäsauna! (_Nauraa_)
Minä alan rakastaa tukkilaisia, jos näin lystiä jatkuu.
ANNI. Mutta minä teidän sijallanne en nauraisi. Talossa ei ole jauhoja
puuroksikaan. Ja karjakko kiroilee navetassa, että lattia lainehtii: ei
ole lehmille heiniä.
PIETOLA. Missä Pekka?
ANNI. Sitä tuskin tietää Pekka itsekään!--Ja kuka myllyyn?
PIETOLA. Lähtisin itse, mutta rättäri on vieraana.
ANNI. Rättäri Pietolassa ja vieraana?
PIETOLA. Oli onnenpotkaus että tuli. Sain hyviä neuvoja ja apua. Hän on
varma, että Pertun leskivainajan rahat löytyvät.
ANNI. Rättäri tosiaan voi tietääkin. Hänellä oli leskivainajalta
tuhannen markan laina, jossa minäkin olin todistajana ja Tolvas-Liisa
toisena.
PIETOLA. Niin kertoi rättäri. Mutta hän on maksanut velkansa.
ANNI. Vai niin.
PIETOLA. Kiehautapa sinä kahvia, kun Katri ei sattunut kotia.
ANNI. En rupea millekään. Lupasi ruveta riitelemään kotitaloani takaisin
Korhoselta, mutta itse ostikin sen.
PIETOLA. Tottapa ei käynyt riiteleminen. Rättäri tuntee lainpaikat.
Kehutaan taitavammaksi kuin moni tuomari.
ANNI. Ja minä uskon, että rättäri yllytti Korhosta ryöstämään meiltä
talon ostaakseen sen helpolla.
PIETOLA. Väärin sinä tuomitset rättäriä. Hän on hyväsydäminen mies ja
rehellinen uskovainen.
ANNI. Ja hänen äitinsä rehellinen noita-akka! Kuin suustaan sylkenyt
poikansa.