Vielä niitä honkia humisee
Suomen salomailla.
Vielä niitä ollaan reippaita poikia
tukkijoella vailla
Huhtikuussa ne parhaat poiat
tukkijoelle astuu.
Siellä ne saappaat likoaa
ja housunpultit kastuu
PIETOLA (_tulee pirttiin_). Kenen luvalla te täällä?
TUKKILAINEN (_viitaten Turkkaa_). Isännän luvalla.
PIETOLA (_menee Turkan eteen_). Sinäkö isäntä?
TURKKA. Pietola! Eikö niin?
PIETOLA. Minä olen Pietola.
TURKKA. Terve! (_Tempaisee vasemmalla kädellä Pietolan käden ja lyödä
läimäyttää tuttavallisesti kättä_.) Terve mieheen! Terve! (_Menee
ottamaan länget_.)
PIETOLA (_Annin puoleen_). Mikä se on tämä poika?
ANNI (_kahdenkeskisesti_). Siinä on teille kasakkamies. Eikö niin Katri?
KATRI (_kahdenkeskisesti_). Isähän on sanonut, että tarvittaisiin
kasakkamiehiä.
TURKKA (_tulee Pietolan luo näyttäen valjaita_). Mutta mitä merkitsee
tällainen hoito?
ANNI. Siinähän ne nyt ovat. Ja niitä on hakemalla haettu monta viikkoa.
Missä nuo olivat?
TURKKA. Ojassa! (_Tukkilaisille_) Hei pojat. Joku teistä siivotkoon nämä
ja vieköön talliin paikoilleen. (_Viskaa tavarat tukkilaisille_.) Ja
minkä vuoksi ei ole tunkiota vedetty pelloille?
ANNI. Ei ole ehditty, kun on ollut miehistä puute. Eikä kevättöihin
paljon pystytäkään, kun työneuvot ovat rempallaan. Ei ole saatu seppää.
TURKKA (_tukkilaisille_). Onko teistä kukaan seppä, vai pitääkö minun
lähteä pajaan?
TUKKILAINEN. Kyllä minäkin takoa kalkuttelen.
TURKKA. Niinpä hommaudu pajaan.
KARJAKKO (_tulee pirttiin Pietolan nokan alle ja vihaisesti
tiuskaisee_). Mitä nyt syötetään elukoille? Halkojako?
TURKKA (_pyöräyttäen karjakon päin_). Ei halkoja, vaan heiniä!
KARJAKKO. Mikä sinä olet?
TURKKA. Isäntämies, ettäs tiedät!
KARJAKKO. Hommatkaa sitten heiniä, kun kotona ei ole korttakaan!
TURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!
KARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, että pitää hakea heiniä.
TURKKA. Missä Pekka?
KARJAKKO. Pääsette vähimmällä vaivalla, kun ensin haette uunilta.
(_Menee_.)
TURKKA (_karjaisee uunille_). Pekka hoi!
PEKKA _hyppää uunilta_.
TURKKA. Sielläkö niitä heiniä on! Hae nyt kuin tuulessa! (_Pyöräyttää
Pekan väkkäränä menemään ovesta_.) Montako Pietolassa on hevosta?
ANNI. Neljä.
TURKKA (_tukkilaisille_). Kahdella hevosella Pekan mukana heinään. Muut
muihin ulkotöihin. Ja nyt on, pojat, kiire, että tuppi heiluu ja laulu
raikuu.
TUKKILAISET (_valmistautuen lähtemään työhön laulavat_).
Ei meitä surulla ruokita,
se on ilo, joka elättelee.
Ja tämän pojan heila on hellä ja nuori,
ja laulu se helähtelee.
Käki se kukkuu kuusikossa
ja koivikossa on pesä.
Tämän kylän, tämän kylän tytöille tulee
toisenmoinen kesä
(_Menevät_.)
PIETOLA. Mistä sinä olet kotoisin?
TURKKA. Terveisiä Heilalalta.
PIETOLA (_innostuen_). Oletko sieltä, jonne Heilala muutti?
TURKKA. Hän ei tosin osannut panna terveisiä mukaani, kun ei tiennyt
minun tänne lähtevän. Mutta varmaan olisi lähettänyt ja paljon parhaalle
ystävälleen.
PIETOLA. Me olimme kuin hyvät veljet!
TURKKA. Vaikka poikasina olitte tapelleet harva se päivä.
PIETOLA. Se on tosi. Me olimme alituiseen vastakkain kuin kukonpoikaset.
Heilalan posket yht'äkkiä pullistuivat, silloin sitä alettiin.
(_Nauraa_.)
TURKKA. Ja Heilala nauroi, että silloin sitä alettiin, kun Pietolan nenä
rupesi tuhisemaan.
PIETOLA. Mikä sinun nimesi on?
TURKKA. Poika.
PIETOLA. Poikako?
ANNI. Sehän onkin mukava nimi!
TURKKA. Mutta ainoastaan meidän ystävysten kesken.
PIETOLA. Mikä sinun sukunimesi on?
TURKKA. Mitä te sillä tiedolla? Ja mitä siitä viisastutte, jos sanon
olevani Kukkonen tai Kananen, Pitkänen tai Paksunen, Littunen tai
Lattunen?
PIETOLA. Niinpä vainenkin. Samantekevä.--Kerrohan nyt, Poika, miten
Heilala--
TURKKA. Nyt ei ole aikaa. Joka sorkka työhön ja toimeen!
ANNI. Poika, mitä tehdään kun talossa ei ole jauhoja?
PIETOLA. Niin, niitä jauhoja?
TURKKA. Kai on eloja?
PIETOLA. Niistä ei ole Pietolassa ollut puutetta koskaan!
TURKKA. Silloinpa ei hätää. On hyvä tuuli. Tuulimylly pyörimään. Pietola
myllyyn.