Melkein kaksi kolmannesta Saksanmaan alueesta on viljeltyä maata,
niittyä tai laidunta. Ainoastaan vuorimaat eivät voi kasvattaa viljaa
omiksi tarpeikseen. Keskivuoristokin on kuitenkin viljelty lähes
korkeimpiin selänteihin saakka. Suurimmat vainioalat ovat Posenissa,
Saksin maakunnassa, Mecklenburgissa ja Slesvig-Holsteinissä. Yleisimmin
viljellään ruista ja kauraa, sen jälkeen vehnää ja ohraa. Spelttiä
viljellään etenkin Rheinin rannoilla ja Etelä-Saksassa, tatarta
Pohjois-Saksan nummiseuduilla. Melkoiseksi on niinikään kehittynyt
palkokasvien viljelys, varsinkin Posenissa ja Brandenburgissa ja
Pohjanmeren marshimailla.
_Viljain_ keskimääräinen vuotuinen sato on seuraava: Vehnän 3 1/2
miljonaa tonnia, rukiin 8 1/2 miljonaa tonnia, ohran lähes 3 miljonaa
tonnia, kauran 6 miljonaa tonnia ja speltin 1/2 miljonaa tonnia. Siitä
huolimatta Saksa kuuluu niihin maihin, jotka vielä tarvitsevat
melkoisen määrän viljaa oman tuotantonsa lisäksi. Vehnää tuodaan
keskimäärin 1,600,000 tonnia, ruista 800,000 tonnia, ohraa 930,000
tonnia, kauraa 380,000 tonnia ja maissia 1,400,000 tonnia. Viljan
maasta vienti nousee noin neljään miljonaan tonniin. Suomeenkin tuodaan
etenkin Saksassa jauhettua Venäjän viljaa. Ulkomaisen viljansa Saksa
tuo etupäässä Yhdysvalloista ja Venäjältä.
Karjanhoidon nykyisestä kannasta olemme jo maininneet numeroita.
Kalastus on hallituksen huolenpidon kautta melkoisesti kehittynyt.
Pohjanmerellä on melkoinen saksalainen kalastajalaivasto, sekä
höyry- että purjelaivoja, joitten tonnimäärä nousee noin 100,000:teen.
Itämeren rannikolla on turskanpyynti melkoinen. Varsinkin
Etelä-Saksassa, jossa muita kalavesiä ei ole kuin joet, harjotetaan
melkoista kalanhoitoa, esim. Münchenin seuduilla ja Elsassissa.
Saksanmaan metsäin vuotuinen tuotanto on noin 20 miljonaa kuutiometriä
tarvepuita, 18 miljonaa kuutiometriä polttopuita, 10 1/2 miljonaa
kuutiometriä hentoa puutavaraa ja juurakoita. V. 1895 sai kaikkiaan
noin 350,000 henkeä elatuksensa metsästä.
Tärkeimmät teollisuudet perustuvat vuoriteollisuuteen, jonka
luonnollisiin alueihin jo olemme tutustuneet. Saksanmaa kaivaa koko
joukon enemmän kivihiiliä, kuin se itse kuluttaa. Siitä huolimatta
kuitenkin muutamiin osiin maata tuodaan Englannin hiiliä, koska niiden
kuljetus näihin alueihin voi tapahtua kokonaan meritse.
Rautamalmeja saadaan yleensä samoista seuduista kuin kivihiiliäkin,
mutta oman maan malmien lisäksi käytetään melkoiset määrät
ulkomaalaistakin. Teräksen valmistuksessa Saksa on voittanut kaikki
muut maat. Valuteosten, koneitten ja aseitten sekä monenlaisten pienien
rautatuotteitten alalla Saksa niinikään on kohonnut ensimäisten maitten
rinnalle.
Erinomaisen tuottavan kemiallisen teollisuuden perustuksena ovat
Luoteis-Saksan rikkaat suolakerrokset. Paitsi ravinnoksi tarvittavaa
suolaa ne antavat suunnattomat määrät apulannotusaineita ja
raaka-aineita hyvin monipuoliselle kemiallisten valmisteitten
teollisuudelle. Saksanmaan oivallisia savia ja monenlaisia kallioisia
käyttää hyväkseen toimelias rakennusaineitten teollisuus, ynnä
posliinin ja lasin valmistus.
Niin hyvin on Saksanmaa järjestänyt metsätaloutensa, että ulkomaille
riittää viedä 75 miljonan Saks. markan edestä paperia ja
paperivalmisteita. Nahkateollisuuden arvo nousee noin 1/3 miljardiin
Saks. markkaan, se tuo kuitenkin melkoiset määrät raaka-aineita
ulkomaalta, varsinkin Etelä-Amerikasta.
Vielä enemmän käyttää kutomateollisuus ulkomaista raaka-ainetta, sekä
villaa, että varsinkin puuvillaa. Kutomateollisuuden alalla
työskentelee kaikkiaan lähes miljona ihmistä, josta määrästä puolet on
naisia.
Suurimmat teollisuudet luonnollisesti ovat sijottuneet semmoisille
seuduille, missä oman maan raaka-aineet ovat, taikka missä ovat
halvimmat kulkuneuvot, etupäässä vesiliikkeet. Hienompien valmisteitten
teollisuudet sitä vastoin ovat jakaantuneet tasaisemmin kautta
maan, etsien mieluimmin suuria asutuskeskustoita ja parhaita
rautatieliikkeitä. Poikkeuksia ovat vuorimaihin sijottuneet
kotiteollisuudet.
Saksanmaan valtavasta ulkomaisesta kaupasta seuraavat numerot antavat
käsitystä. Tilasto on vuodelta 1902 ja luvut merkitsevät tuhansia Saks.
markkoja:
Tavaran laatu Tuonti. Vienti.
Puuvillaa ja puuv. valmisteita 427,500 339,200
Rohtoja ja väritavaroita 263,400 380,620
Rautaa ja rautatavaroita 51,800 603,375
Maanlaatuja ja malmeja 355,660 206,266
Pellavaa ja hamppua 113,743 24,548
Viljaa ja muita maanviljelyksen 1,013,412 109,010
tuotteita
Vuotia 258.995 137.402
Puuta ja puuleikkauksia 262,267 124,968
Koneita ja laivoja 57,589 266,702
Kummia ja kummivalmisteita 72,263 50,000
Vaatevalmisteita 12,324 160,218
Kuparia ja kupariteoksia 109,011 120,236
Lyhyttavaroita 40,157 192,915
Nahkaa ja nahkateoksia 64,378 153.369
Kirjallisuutta ja taideteoksia 45,932 197,274
Siirtomaatavaroita y.m. 728,703 316,037
Öljyjä ja rasvoja 261,102 47,189
Paperia ja pahvitavaroita 15,207 109,322
Turkiksia 4,549 10,799
Petrolia 93,109 1,459
Silkkiä ja silkkitavaroita 192,656 180,989
Kiviä ja kivivalmisteita 45,154 38,054
Kivihiiliä 163,231 267,576
Tervaa ja asfalttia 31,834 10,264
Eläin- ja teurastuotteita 208,191 16,868
Karjaa 201,560 16,916
Villaa ja viilatavaroita 450,603 368,823
Sinkkiä ja sinkkivalmisteita 9,870 39,650
Tinaa ja tinavalmisteita 34,052 13,732
Vuonna 1901 oli tuonnin arvo 5,710,338,000, viennin arvo taas
4,512,646,000 Saks. markkaa. Vienti on siis vielä melkoista pienempi
tuontia.
Raakatavarain ja teollisuustuotteitten suhteen kaupassa näemme
seuraavasta taulusta, jossa numerot merkitsevät miljonia Saks.
markkoja:
Tuonti. Vienti.
Teollisuuden raakatavaroita 2458,8 1086,8
Tehdastuotteita 1064,0 2892,5
Ravintoaineita ja nautintoaineita, karjaa 1898,2 452,1
Jaloja metalleja 289,1 81,2
Saksanmaan kauppaa eri maitten kanssa valaisee seuraava tilasto 1901
vuoden kauppasuhteista:
Tuonti. Vienti.
Maan nimi. Milj. Saksm. Maan nimi. Milj. Saksm.
Yhdysvalloista 1042,1 Suur-Britanniaan 916,4
Venäjältä ja Suomesta 729,5 Itävalta-Unkariin 491,5
Suur-Britanniasta 657,8 Yhdysvaltoihin 385,8
Itävalta-Unkarista 693,3 Alankomaihin 379,0
Ranskasta, Algeriasta Venäjälle ja Suomeen 345,9
ja Tunesiasta 289,2 Sveitsiin 264,3
Britt. Itä-Intiasta 204,8 Ranskaan, Alg. ja
Tunesiaan 250,8
Alankomaista 203,8
Argentinasta 200,8 Belgiaan 236,0
Belgiasta 186,5 Italiaan 127,2
Italiasta 182,6 Tanskaan 118.0
Sveitsistä 154,2 Ruotsiin 111,4
Brasiliasta 113,9 Britt. Intiaan 79,5
Australiasta 107,9 Norjaan 65,0
Chilestä 100,7 Argentinaan 54,2
Holl. Intiasta 96,7 Australiaan 52,2
Ruotsista 84,3 Espanjaan 50,0
Espanjasta 78,3 Kiinaan 47,8
Tanskasta 68,3 Japaniin 45,5
Rumaniasta 47,8 Turkkiin 37,5
Kiinasta 44,7 Brasiliaan 35.6
Keski-Amerikasta 35,4 Chileen 34,0
Egyptistä 32,1 Rumaniaan 34,0
Britt. Länsi-Afrikasta 30,9 Kanadaan 26,5
Turkista 30,1 Mexikoon 26,0
Br. Etelä-Afrikasta 22,0 Holl. Intiaan 26,0
Norjasta 21,0 Portugaliin 19,9
Japanista 19,8 Egyptiin 16,5
Portugalista 18,1 Saksan siirtomaihin
Uruguaysta 14,4 Afrikassa 11,4
Edulliset ovat Saksan kauppasuhteet varsinkin Pohjoismaihin ja pieniin
naapurimaihin, vienti on tuontia melkoista suurempi.
Saksanmaan kauppalaivasto on valtaavasti kehittynyt varsinkin sen
jälkeen, kun höyryä aljettiin käyttää laivain liikevoimana. Ainoastaan
Suur-Britannialla ja Yhdysvalloilla on suurempi kauppalaivasto kuin
Saksalla. Norjalla on luvulta enemmän laivoja, mutta kantavuuden
puolesta Saksan kauppalaivasto siltä voittaa Norjan kauppalaivaston
melkoisesti.
Suurimmat kauppalaivastot on seuraavilla kaupungeilla: Hampurilla 775
laivaa, Bremenillä 482, Stettinillä 130, Kielillä 81, Flensburgilla 79,
Bremerhavenilla 63, Danzigilla 46, Geestemündellä 45 laivaa.
Laivanrakennuksen pääpaikat ovat Danzig, Elbing (Weichselin itäisen
suuhaaran varrella), Stettin, Rostock, Kiel, Hampuri, Bremen ja
Bremerhaven, ynnä sotasatama Wilhelmshaven. V. 1902 rakennettiin Saksan
veistämöillä 227 höyrylaivaa ja 280 purjelaivaa. Tästä luvusta oli 11
sotalaivoja.
Saksan laivaliike on kehittänyt useita suuria valtamerilinjoja, joita
mallikelpoisesti hoidetaan. Mutta vielä ei Saksan laivaliike ole aivan
itsenäisessä asemassa; se on enimmäkseen englantilaisten hiiliasemain
varassa. Niinikään ovat merien pohjaan lasketut kaabelit enimmäkseen
brittiläisiä. Saksalla ei edes ole omiin siirtomaihinsa kaabeleita.
Amerikaan on Saksalla kuitenkin nykyään oma sähkölennätinyhteys.
Rahayksikkö on valtakunnanmarkka (_Reichsmark_), joka jakautuu 100
penniin (_Pfennig_). Saksan markka on arvoltaan suurempi Suomen
markkaa; 1 Rmk. = 1,23 Smk. Mitat ja painot perustuvat
metrijärjestelmään, niinkuin meilläkin.