-- Minulla olisi vielä toinenkin asia. Kuten arvaat, se koskee Annaa,
sanoi Stepan Arkadjevitsh hetkisen äänettömyyden jälkeen, ravistaen
mielestään tuon epämieluisan muiston.
Heti kun Oblonski oli lausunut Annan nimen, Aleksei Aleksandrovitshin
kasvot muuttuivat kokonaan: entisen eloisuuden sijasta ne muuttuivat
väsyneiksi ja elottomiksi.
-- Mitä te siis tahdotte minulta? hän sanoi kääntyillen tuolissaan ja
taittaen kokoon silmälasinsa.
-- Ratkaisua, jotain ratkaisua, Aleksei Aleksandrovitsh. Minä en nyt
puhu, Stepan Arkadjevitsh aikoi sanoa "loukatulle aviomiehelle",
mutta peläten pilaavansa asian vaihtoi sen toiseen, tilanteeseen
soveltumattomaan sanaan: -- valtiomiehelle, vaan pelkästään ihmiselle
ja kristitylle. Sinun täytyy armahtaa häntä, hän sanoi.
-- Missä suhteessa? sanoi Karenin hiljaa.
-- Niin, armahtaa häntä. Jos sinä olisit seurannut häntä niin kuin
minä -- olen koko talven ollut hänen kanssaan tekemisissä --, niin
olisit varmasti säälinyt häntä. Hänen asemansa on kauhea, niin juuri,
kauhea.
-- Minä olen luullut, vastasi Aleksei Aleksandrovitsh vielä
korkeammalla, melkein vinkuvalla äänellä, -- että Anna Arkadjevnalla
on kaikki, mitä hän on itse tahtonut.
-- Oi, Aleksei Aleksandrovitsh älkäämme herran tähden ruvetko enää
pitämään tutkintoja! Mikä on mennyttä, se on mennyttä, ja sinä
tiedät, mitä hän tahtoo -- avioeroa.
-- Mutta minä olen olettanut, että Anna Arkadjevna kieltäytyy
avioerosta, kun minä panen ehdoksi pojan jättämisen minulle. Niin
olen vastannutkin ja pitänyt asiaa päättyneenä. Minun nähdäkseni asia
on loppuun käsitelty, vingahti Aleksei Aleksandrovitsh.
-- Mutta älä nyt herran tähden kiivastu, sanoi Stepan Arkadjevitsh
koskettaen lankoaan polveen. -- Asia ei ole loppuun käsitelty.
Kenties sallit minun lyhyesti esittää, kuinka asia on. Kun tienne
erosivat, sinä olit niin jalo ja ylevämielinen kuin kukaan voi
olla; sinä olit valmis antamaan hänelle kaiken -- vapauden, vieläpä
avioeronkin. Hän ymmärsi kyllä sinun hyvyytesi. Niin, niin, saat
olla varma siitä. Hän ymmärsi sen siinä määrin hyvin, ettei hän heti
alkuun, tuntiessaan tehneensä väärin sinua kohtaan, voinut ajatella
eikä päättää mitään. Hän kieltäytyi kaikesta. Mutta todellisuus ja
aika ovat näyttäneet, että hänen asemansa on kiusallinen ja mahdoton.
-- Anna Arkadjevnan elämä ei voi kiinnostaa minua, keskeytti Aleksei
Aleksandrovitsh kohottaen kulmiaan.
-- Salli minun epäillä sitä, väitti Stepan Arkadjevitsh pehmeästi.
-- Hänen asemansa on piinallinen hänelle itselleen, eikä siitä ole
kenellekään etua. Sinä sanot, että hän on ansainnut kohtalonsa. Hän
tietää sen eikä pyydä sinulta mitään; hän sanoo itse suoraan, ettei
uskalla pyytää mitään. Mutta minä ja muut omaiset, kaikki me jotka
pidämme hänestä, pyydämme ja rukoilemme sinua. Miksi hänen pitää
kitua? Kenelle siitä on etua?
-- Totta tosiaan. Näköjään panette minut syytetyn asemaan, lausui
Aleksei Aleksandrovitsh.
-- Eihän, ei tosiaankaan, koeta nyt toki ymmärtää, sanoi Stepan
Arkadjevitsh koskettaen taaskin hänen kättään ikään kuin olisi ollut
varma siitä, että tuo kosketus hellyttää langon sydämen. -- Minä
sanon vain, että hänen asemansa on kiduttava ja että sinä voisit
helpottaa sitä mitään itse menettämättä. Minä järjestän asian niin,
ettet sinä huomaakaan, kun se on selvä. Sinähän lupasit.
-- Se on senaikainen lupaus. Ja minä olen olettanut, että
kysymys pojasta ratkaisi asian. Olisin sitä paitsi toivonut Anna
Arkadjevnalta sen verran jalomielisyyttä... änkytti Aleksei
Aleksandrovitsh kalpeana, huulet vavisten.
-- Hän jättää kaiken sinun jalomielisyytesi varaan. Hän pyytää ja
rukoilee vain sitä, että hänet päästettäisiin siitä mahdottomasta
asemasta, jossa hän nyt on. Hän ei enää pyydäkään poikaansa. Aleksei
Aleksandrovitsh sinä olet hyvä ihminen. Asetu hetkeksi hänen
asemaansa. Avioerokysymys on siinä asemassa olevalle ihmiselle
elämän ja kuoleman kysymys. Jollet sinä olisi aikaisemmin luvannut,
hän olisi kai tyytynyt asemaansa ja jäänyt maalle. Mutta sinä
olit luvannut, hän kirjoitti sinulle ja muutti Moskovaan. Ja nyt
hän on asunut Moskovassa, jossa jokaisen tuttavan kohtaaminen on
hänelle kuin puukon isku sydämeen, lähes kuusi kuukautta, joka
päivä odottaen ratkaisua. Sehän on samaa kuin pitää kuolemaan
tuomittua kuukausimääriä silmukka kaulassa, yhtä suuri kuoleman kuin
armahduksenkin mahdollisuus edessään. Armahda häntä, ja minä kyllä
otan kaikki järjestääkseni... Vos scrupules[84]...
-- Enhän minä puhu siitä, en ollenkaan siitä... keskeytti Aleksei
Aleksandrovitsh tuntien voivansa pahoin. -- Mutta kenties minä
lupasin sellaista, mitä minulla ei ollut oikeutta luvata.
-- Sinä otat siis lupauksesi takaisin?
-- En ole koskaan kieltäytynyt täyttämästä sitä, mikä se on
mahdollista, mutta minä tahdon aikaa miettiäkseni, onko lupaamani
mahdollista.
-- Ei, Aleksei Aleksandrovitsh huudahti Oblonski hypähtäen pystyyn,
-- minä en voi uskoa sitä! Hän on niin onneton kuin vain nainen voi
olla, ja sinä saattaisit kieltää häneltä sellaisen...
-- Jos lupaamani ei ole mahdollista. Vous professez d'être un libre
penseur[85]. Mutta uskovaisena ihmisenä en voi niin tärkeässä asiassa
menetellä vastoin kristillisyyden lakia.
-- Mutta kristillisessä yhteiskunnassa ja meillä, mikäli minä
tiedän, on avioero sallittu, sanoi Stepan Arkadjevitsh. -- Meidänkin
kirkkomme myöntää sen. Ja me näemme...
-- Myöntää, mutta ei siinä mielessä.
-- Aleksei Aleksandrovitsh minä en tunne sinua samaksi, sanoi
Oblonski oltuaan hetkisen vaiti. -- Me emme ole unohtaneet, kuinka
sinä silloin annoit kaikki anteeksi ja juuri kristillisen tunteen
liikuttamana. Sinähän itse sanoit, että annat viittasikin, kun
ottavat paidan, mutta nyt...
-- Minä pyydän, Aleksei Aleksandrovitsh huudahti ja nousi pystyyn
kalpeana ja leukapielet vavahdellen, -- pyydän teitä lopettamaan,
lopettamaan... tämän keskustelun.
-- Oi, miksi? No, anna anteeksi, anna anteeksi, jos pahoitin mielesi,
sanoi Stepan Arkadjevitsh ojentaen hänelle kätensä ja hymyillen
hämillään, -- mutta lähettinä minun täytyi sanoa asia, joka minulle
oli uskottu.
Aleksei Aleksandrovitsh antoi kätensä, mietti hetkisen ja sanoi:
-- Minun täytyy miettiä ja hakea johdatusta. Ylihuomenna annan teille
ratkaisevan vastauksen.