Kun juhlamenojen edellinen osa, ns. kihlaustoimitus, oli päättynyt,
levitti kirkonpalvelija keskemmälle kirkkoa vaaleanpunaisen
silkkimaton ja kuoro alkoi laulaa taidokasta ja monimutkaista
psalmia, jossa basso ja tenori tuon tuostakin vuorottelivat
keskenään. Pappi kääntyi ympäri ja viittasi levitettyyn mattoon
kehottaen vihittäviä astumaan sille. Niin paljon ja usein kuin he
molemmat olivat kuulleet siitä enteestä, että matolle ensimmäisenä
astuvasta tuli perheen pää, kumpikaan ei nuo askeleet ottaessaan
muistanut sitä. He eivät edes kuulleet äänekkäitä huomautuksia ja
väitteitä toisten vakuuttaessa sulhasen ehtineen ensin, toisten taas
väittäessä kummankin astuneen yhtaikaa.
Kun oli tehty tavanmukaiset kysymykset, tahtoivatko vihittävät ottaa
toisensa aviopuolisokseen ja eivätkö he olleet lupautuneet muille, ja
kun he olivat antaneet vastauksensa, jotka heidän omissa korvissaan
kuulostivat kovin omituisilta, alkoi varsinainen vihkitoimitus. Kitty
kuunteli rukouksen sanoja koettaen ymmärtää niiden merkityksen, mutta
ei onnistunut siinä. Ylitsevuotava juhlallinen riemu ja valoisa ilo
täyttivät hänen sielunsa ja veivät täysin hänen huomiokykynsä.
Rukoiltiin: "että he siveydessä eläisivät, hedelmällensä hyödyksi,
ja iloita saisivat poikiensa ja tyttäriensä näkemisestä". Mainittiin
sekin kuinka Jumala oli luonut vaimon Aatamin kylkiluusta ja kuinka
miehen pitää "luopuman isästänsä ja äidistänsä ja vaimoonsa sidottu
oleman ja he kaksi tulevat yhdeksi lihaksi", ja kuinka "suuri
salaisuus siihen kätketty on". Rukoiltiin, että Jumala tekisi heidät
hedelmällisiksi ja siunaisi kuten Isakin ja Rebekan, Joosefin,
Mooseksen ja Sephoran, ja että he saisivat nähdä lastensa lapset.
"Kuinka ihanaa kaikki on", ajatteli Kitty kuunnellen noita sanoja,
"toisin ei voisi ollakaan", ja hänen kirkastuneilta kasvoiltaan
säteili ilon hymy, joka heti tarttui kaikkiin katsojiin.
-- Pankaa päähän! kuului kuiskeita, kun pappi oli nostanut kruunun
heidän ylleen ja nuori Shtsherbatski oli kolminappisten hansikkaiden
verhoamilla vapisevilla käsillään ottanut kruunun pidelläkseen sitä
Kittyn pään päällä.
-- Laskekaa vain! kuiskasi Kitty hymyillen.
Levin vilkaisi häneen päin ja hämmästyi sitä ilon säteilyä, joka
kuvastui hänen kasvoistaan. Sama iloinen ja valoisa tunne valtasi
samassa hänetkin.
Heistä oli hauskaa kuunnella apostolisen epistolan lukemista ja
arkkidiakonin äänen jyrinää tekstin viimeisessä värssyssä, jota
sivulliset häiden katselijat olivat niin hartaasti odottaneet. Oli
hauskaa juoda lämmintä punaista vedensekaista viiniä laakeasta
maljasta ja vieläkin iloisempaa oli, kun pappi riisuttuaan
messuviittansa otti heitä kädestä ja lähti kuljettamaan kateederin
ympäri bassojen jymistessä "Riemuitse, Esaias". Shtsherbatski
ja Tshirikov, jotka pitelivät kruunuja, astuivat tuon tuostakin
morsiamen laahukselle, hymyilivät ja iloitsivat hekin ja jäivät
välillä jälkeen sulhasesta ja morsiamesta, välillä taas, papin
pysähtyessä, törmäsivät heihin. Kittyssä syttynyt ilon kipinä tuntui
tarttuneen kaikkiin kirkossa olijoihin. Levinistä näytti, että papin
ja diakonin teki mieli hymyillä yhtä lailla kuin hänenkin.
Otettuaan kruunut heidän päästään pappi luki viimeisen rukouksen ja
onnitteli nuoria. Levin katsahti Kittyyn eikä ollut vielä koskaan
nähnyt häntä sellaisena. Hän oli ihastuttava säteillessään uutta
onnea, joka kuvastui hänen kasvoistaan. Levin olisi tahtonut sanoa
hänelle jotain, mutta ei tiennyt, oliko toimitus jo päättynyt.
Pappi päästi hänet pulasta. Lempeästi hymyillen hän sanoi hiljaa:
"Suudelkaa vaimoanne, ja te suudelkaa miestänne", ja otti kynttilät
heidän käsistään.
Levin suuteli Kittyä hellävaroen hymyileville huulille, tarjosi
hänelle käsivartensa ja lähti kirkosta tuntien häntä kohtaan uutta
omituista läheisyyttä. Hän ei uskonut, ei voinut uskoa, että tämä
oli totta. Vasta kun heidän ihmettelevät ja arastelevat katseensa
kohtasivat toisensa, Levin uskoi sen todeksi, sillä hän tunsi, että
he olivat jo yhtä.
Samana yönä juhlaillallisen jälkeen nuoret matkustivat maalle.