P.S. Kirjeen mukana seuraa rahaa, jota voitte tarvita menoihinne.
#/
Hän luki kirjeen ja oli siihen tyytyväinen; erityisen hyvillään
hän oli siitä, että oli muistanut panna rahaa mukaan. Kirjeessä
ei ollut ainoaakaan kovaa sanaa eikä nuhdetta, mutta ei myöskään
liikaa suopeutta. Ennen kaikkea siinä oli kultainen silta paluuta
varten. Taitettuaan kirjeen kahtia ja silitettyään sitä suurella,
jykevätekoisella norsunluuveitsellä hän pisti sen rahoineen
kirjekuoreen ja soitti pöytäkelloa mielessä tyydytyksen tunne,
jota taidokkaitten ja hyvin järjestettyjen kirjoitusvälineiden
käsitteleminen hänessä aina herätti.
-- Anna tämä lähetille ja käske toimittamaan se huomenaamuna Anna
Arkadjevnalle Pietarhoviin, hän sanoi ja nousi.
-- Kyllä, teidän ylhäisyytenne; tännekö käskette tuomaan teen?
Aleksei Aleksandrovitsh käski tuomaan teen työhuoneeseen ja meni
norsunluuveitsellään leikitellen nojatuolin luo, jonka vieressä oli
valmiina lamppu ja ranskalainen kirja eugubiolaisista kirjoituksista.
Nojatuolin yläpuolella riippui kultaisissa kehyksissä kuuluisan
taiteilijan maalaama soikea, sirotekoinen muotokuva Annasta. Aleksei
Aleksandrovits katsahti siihen. Läpitunkematon katse kohdistui
häneen ivallisena ja julkeana, kuten silloin yöllä, kun he viimeksi
olivat selvitelleet välejään. Pään musta, erinomaisesti maalattu
pitsikoriste, musta tuuhea tukka kaunis valkea käsi sormusten
peittämine nimettömineen näyttivät Aleksei Aleksandrovitshista
sietämättömän julkeilta ja uhmaavilta. Silmäiltyään hetkisen
tuota taulua hän vavahti niin että huulet värähtelivät ja kääntyi
pois. Hän istuutui kiireesti nojatuoliinsa ja avasi kirjan. Hän
koetti lukea, mutta ei voinut mitenkään saada viriämään entistä
mielenkiintoaan eugubiolaisia kirjoituksia kohtaan. Hän katsoi
kirjaa, mutta ajatteli muuta. Hän ei ajatellut vaimoaan, vaan omassa
valtiollisessa toiminnassaan viime aikoina ilmaantunutta pulmaa,
johon keskitti nykyisin kaiken mielenkiintonsa. Hän tunsi, että tuo
pulma alkoi selvitä ja että hänen päässään kehkeytyi -- sen hän
saattoi kerskumatta sanoa -- valtavan suurenmoinen ajatus, jonka
piti selvittää koko asia, ylentää hänen asemaansa virkauralla,
kukistaa hänen vihollisensa ja tuottaa siis mitä suurinta hyötyä
valtakunnalle. Heti kun miespalvelija oli tuonut teetarjottimen ja
poistunut huoneesta, Aleksei Aleksandrovitsh meni kirjoituspöytänsä
luo, nosti salkkunsa keskelle pöytää, otti kirjoitusvälineiden
joukosta lyijykynän ja paneutui pulmaansa liittyvään visaiseen
asiakirjaan ohut, itsetyytyväinen hymy huulillaan.
Tuo pulmallinen asia oli seuraavanlainen. Aleksei Aleksandrovitshin
erityispiirre valtiomiehenä, se luonteenomainen piirre, joka on
jokaisessa korkealle nousevassa virkamiehessä ja joka sitkeän
kunnianhimon, itsehillinnän, rehellisyyden ja itseluottamuksen ohella
oli vienyt Kareniniakin eteenpäin, piili siinä, ettei hän ollut
takertunut kuolleen paperivirallisuuden ja asiakirjajäljennösten
pauloihin, vaan oli koettanut kohdata tosiasiat mahdollisimman
suoraan ja samalla olla säästeliäs. Oli kuitenkin käynyt niin,
että kuuluisassa heinäkuun 2. p:n komiteassa oli otettu esiin
kysymys Zaraiskin kuvernementin arojen kastelemisesta. Tämä Aleksei
Aleksandrovitshin ministeriön alaan kuuluva kysymys oli räikeä
esimerkki valtion varojen hedelmättömästä tuhlauksesta ja kuolleesta
paperivirallisuudesta. Aleksei Aleksandrovitsh tiesi asian olevan
niin. Hänen edeltäjänsä edeltäjä oli ensimmäisenä ottanut tämän
kastelukysymyksen esille. Ja tähän asiaan oli todellakin tuhlattu ja
tuhlattiin vieläkin sangen paljon rahaa ilman vähintäkään hyötyä.
Koko juttu ei näyttänyt voivan viedä mihinkään tulokseen. Aleksei
Aleksandrovitsh oli heti virkaansa astuttuaan ymmärtänyt sen ja
aikonut käydä asiaan käsiksi; mutta pian hän oli huomannut, että asia
koski siksi monien yksityisten etua, ettei siihen ollut viisasta
kajota, kun hänen oma asemansakaan ei ollut vielä kovin vakaa; ja
sittemmin hän oli muita asioita käsitellessään kokonaan unohtanut
tämän asian ja antanut sen mennä menojaan. (Kyseisen asian varassa
eli moni perhe, varsinkin muuan sangen siveellinen ja musikaalinen
perhe, jossa kaikki tyttäret soittivat jouhisoittimia. Aleksei
Aleksandrovitsh tunsi tämän perheen ja oli ollut vanhimman tyttären
häissä kunniavieraanakin.)
Aleksei Aleksandrovitshin mielestä ei ollut aivan rehellistä peliä,
että vieras ministeriö oli ottanut asian esille, koska jokaisessa
ministeriössä oli paljon kummempiakin asioita, joihin kukaan
ei tietyn virkamaailmassa noudatettavan kirjoittamattoman lain
johdosta kajonnut. Kun taisteluhansikas nyt kerran oli heitetty
hänelle, otti hän sen rohkeasti vastaan ja vaati että perustetaan
erityiskomitea, joka tutkisi ja tarkastaisi Zaraiskin kuvernementin
arojen kastelua käsitelleen komitean työt. Mutta samalla hän päätti
panna tuon toisenkin ministeriön herrat lujille. Hän vaati, että
määrättäisiin vielä erityiskomitea vierasheimoisten asiaa tutkimaan.
Vierasheimoisten asia oli sattumalta otettu esille heinäkuun 2. p:n
komiteassa, ja Aleksei Aleksandrovitsh oli tarmokkaasti kannattanut
sitä ja selittänyt asian erityisen kiireelliseksi vierasheimoisten
surkean tilan vuoksi. Tämä kysymys oli komiteassa antanut aiheen
useampien ministeriöiden kinasteluun. Aleksei Aleksandrovitshille
vihamielinen ministeriö todisteli vierasheimoisten aseman olevan
mitä parhaimmalla tolalla ja väitti suunniteltujen muutosten
turmelevan heidän kukoistavan elämänsä, ja jos tässä asiassa oli
jotain huonosti, se kaikki johtui -- niin tämä ministeriö selitti
-- siitä, ettei Aleksei Aleksandrovitshin ministeriö täyttänyt
niitä toimenpiteitä, joihin laki velvoitti. Nyt alkoi Aleksei
Aleksandrovitsh vaatia: ensinnäkin, että perustettaisiin uusi
komitea, jonka tehtävänä olisi vierasheimoisten tilan tutkiminen
heidän asuinpaikoillaan; toiseksi, että jos vierasheimoisten tila
olisi tosiaankin sellainen, jollaisena se näyttäytyi komitean
hallussa olevissa virallisissa tiedonannoissa, perustettaisiin vielä
erillinen asiantuntijakomitea, joka tutkisi tuon vierasheimoisten
lohduttoman tilan syitä: a) valtiolliselta, b) hallinnolliselta,
c) taloudelliselta, d) kansatieteelliseltä, e) aineelliselta ja f)
uskonnolliselta kannalta; kolmanneksi, että vaadittaisiin tuolta
vihamieliseltä ministeriöltä tietoja niistä toimista, joita sen on
viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana suorittanut vierasheimoisten
epäedullisten elinolojen korjaamiseksi, ja vihdoin neljänneksi, että
vaadittaisiin ministeriöltä selitystä siihen, miksi se, kuten käy
ilmi komitean hallussa olevista asiakirjoista (n:o 17015 ja n:o 18308
joulukuun 5. pv:ltä 1863 ja heinäkuun 7. pv:ltä 1864), on toiminut
suorastaan vastoin voimassa olevaa peruslakia, joka koskettelee tätä
asiaa niteessä..., pykälässä 18 ja pykälän 36 muistutuksessa.
Innostuksen puna kohosi Aleksei Aleksandrovitshin kasvoille hänen
kirjatessaan nopeasti näitä ajatuksiaan. Kirjoitettuaan arkin täyteen
hän nousi, soitti ja antoi paperin kanslianhoitajalle tarpeellisten
lisätietojen hankkimista varten. Noustuaan ja käveltyään huoneessa
hän katsahti taas muotokuvaan, rypisti kulmiaan ja hymähti
ivallisesti. Luettuaan vielä hetkisen eugubiolaisista kirjoituksista
ja saatuaan kiinnostuksensa niihin jälleen heräämään hän meni klo
11 nukkumaan, ja kun hän vuoteessaan muisteli äskeistä kohtaustaan
vaimonsa kanssa, ei se näyttänyt hänestä enää ollenkaan niin synkältä.