"Jeesus siunakhon sinua, äiti,
joka olet lapsen synnyttänyt,
ja sinua, lapsi,
joka olet tähän maailmhan syntynyt!"
Kun pienokainen rupesi ensimmäisiä hammaskipujaan tuskittelemaan,
annettiin hänen suuhunsa vettä, sanoen:
"Nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen!"
Jumalan varjelukseen heitti matkamieskin kotinsa lähtiessään
taipaleelle, ja silloin sai huonekunta olla rauhassa sekä matka
voi hyvin onnistua. Varsinkin jos ei sattunut akka ensimmäiseksi
tulemaan vastaan, eivätkä "pistiäiset" lennelleet yli tien, vaan sai
nähdä pehmeäliikkeisiä kuukkeleita tien varrella, puiden oksilla
tirahtelemassa.
Jumalansanat ja siunaukset piti olla aina matkallakin varattuina, sillä
monesti sattui taipaleella asioita, jolloin ne olivat tarpeellisia.
Voi yhtäkkiä tulla vaikkapa ruumissaatto vastaan, ja vainajan matkassa
aina vaelsi manhonväkeä, ruumiinhaltioita, jopa pahojen kuolijain
mukana vielä kaikenlaisia pahoja kyöpeleitä, joita ainoastaan
erikoiset "näkijät" saattoivat huomata. Manhonväki tarttui helposti
heikkoveriseen ihmiseen, varsinkin jos sattui säikähtämään. Mutta
rauhassa sai kulkea ohitse, kun sanoi:
"Jeesus siunakhon minua!
Hyvät tulijat tulkhon,
pahat tielle vaipukhon!"