Lindaforsissa oli hiljaista ja hiukan synkkää. Syksy oli saapunut
tuomatta mitään tietoja rakastetusta pojasta. Hevossaaresta saapuneen
pikku kirjelmän oli Agneta-rouva lukenut niin usein sekä hiljaa että
ääneensä, että se nyt oli aivan kulunut sekä kyynelten vaalentama.
Agneta-rouva koetti kyllä, kuten tavallista, salata "isältä" tuskansa
ja levottomuutensa, mutta se ei onnistunut likimainkaan hyvin:
ruukinpatruuna näki hänen tuskaannuksensa.
— Tiedätkös, rakas Kemner, — sanoi ruukin rouva eräänä päivänä,
kun mies yllätti hänet hänen harjatessaan ja tuulettaessaan
linnunkuva-parkoja, jotka hylätyssä yksinäisyydessään näyttivät
varsin surullisilta, — tiedätkös, olen nyt melkein varma, että hän
on hukuttanut itsensä siihen ihmeen Vetteriin! Voi, mitä huolia hän
tuottaa minulle! Mutta jos hän jonakuna päivänä palaa, niin saat uskoa,
että minä...
— Annan hänelle anteeksi hyvästä sydämestä! — puuttui puheeseen ääni
ovelta — ja siinä nyt Agneta-rouva seisoi poikansa syleilemänä.
Isän ja äidin joka puolelta ahdistaessa Karl Augustin täytyi lopuksi
lyhyimmiten kertoa onnistumaton kosintansa; mutta sanallakaan ei hän
maininnut toivosta, joka hänellä oli vastaisuuden varalle.
Agneta-rouva ei voinut oikein käsittää kaikkea tätä, ensiksikään,
että yksikään isä saattoi antaa Karl Augustille kieltävän vastauksen,
ja toisekseen, ettei hän surussaan mullistanut taivasta ja maata
ylösalaisin. — En tunne enää sinua, poikani!
— No, muoriseni, et varmaankaan tahdo ärsyttää häntä tulemaan hulluksi,
kun hän kerran on viisas! Karl August on aina ollut lujaluontoinen,
aivan niinkuin vaari-vainajansakin.
Pudistaen isänsä kättä Karl August sanoi, että hänen tarkoituksensa
oli todellakin saada isä siitä vakuutetuksi. — Tästä alkaen kukaan ei
tunne minua entisekseni: olen päättänyt tulla paljoa suurenmoisemmaksi
maanviljelijäksi kuin sekä isoisä että isoisän isä.
— Salli että syleilen sinua, poikani, — huudahti ihastunut
ruukinpatruuna. — Nyt vasta olen ylpeä sinusta. Siunatut olkoot ne
rukkaset: ne annettiin onnellisena hetkenä! Ja oikein tyttöjen helmi on
varmaankin ollut se, joka teidän yhteisestä rakkaudestanne huolimatta
sortui vanhempiin suhteisiin ja kuitenkin jätti sinun sieluusi uuden
voiman ja loi uuden luonteen. Sillä minä luotan sinun sanaasi.
Ja Karl August piti sanansa ja niin runsaassa määrässä, että
ruukinpatruuna monta kertaa sanoi vaimolleen: — Pelkäänpä, että hän
on liiankin kiihkeä, muoriseni; hänellä on liian paljon suunnitelmia,
tosin vielä pieniä, mutta yht'äkkiä hän saattaa keksiä sellaisia, jotka
vievät perikatoon.
Osittain toimintahalun johdosta, joka hänet nyt oli vallannut, osittain
täyttääkseen Ombergista erkanemisen jälkeen syntyneen tyhjyyden, Karl
August kohdakkoin teki niin paljon puhutun Englannin-matkansa. Ja
hänen sieltä palattuaan kävi kuten tehtaanpatruuna oli ennustanut,
nimittäin että pienet suunnitelmat heitettiin syrjään ja suuret — hänen
mielestään oikeat jättiläissuunnnitelmat — tulivat sijalle.
Mutta silloin ilmaantui ensi kerran muutamia pikku riitaisuuksia isän
ja pojan välille. Ruukinpatruuna ei ollut yleensä mikään uutuuksien
ystävä, jota vastoin Karl August — pää täynnä tieteellisiä uudistuksia
— hylkäsi suurimmaksi osaksi isän ja isoisän menettelytavat kokonaan
vanhanaikaiseen viljelykseen kuuluvina. Kaikesta tästä oli seurauksena,
että ruukinpatruuna karvaalla mielellä ehdotti jonkinmoista jakoa; ja
kiitollisena ja ihastuen Karl August otti kauniin Rosenlundin tilan.
Ennen, sen ollessa vuokralla, hän ei ollut siitä suuria välittänyt,
mutta kun se nyt ihan parahiksi joutui vapaaksi, sai hän oman tahtonsa
ja omien mielipiteittensä mukaan hoitaa sitä miten vain taisi.
Mutta kun ruukinpatruuna kaikkien maanviljelystä koskevien
merkillisyyksien ohella kuuli puhuttavan kutoma- ja kehruutehtaista ja
Englannista hankittavasta mekanikosta, silloin hän ravisteli päätänsä;
ja kun hänen tietoonsa tuli lisäksi, että vielä rakennettaisiin
uusi päärakennus, jonkunlainen huvilantapainen, johon Karl August
mielikuvituksessaan sijoitti oman ja Alman vastaisen kodin, silloin
hän kohotti silmänsä ja kätensä taivasta kohti ja lausui rakkaalle
Agnetalleen, että olisi paljoa parempi, jos Karl Augustista olisi
tullut uneksija, joka koko ikänsä olisi huvitellut ampumalla kuvilta,
kuin että hän joutui sellaiseen työraivoon, joka ei ikinä päättyisi
hyvin.
Muutamien vuosien kuluttua, kun Karl Augustin laitosten hyöty oli
täydellisesti selvinnyt, sanottiin: "Minun poikani, joka kenties
kehumatta on paikkakunnan suurin ja tunnetuin tilanhoitaja, tekee sen
ja sen, ja on sanonut niin ja niin" j.n.e. j.n.e., mikä todisti, että
kyseessäoleva asia oli katsottava ainoastaan siltä kannalta, miltä Karl
August sen näki.
Heti jouluajan jälkeen, kun tavattoman ankara pakkanen jonkun verran
ehkäisi Karl Augustin työtä Rosenlundissa, päätti hän salaa käydä
Ombergissa, kuullakseen miten asiat siellä kehittyivät. Äidille ja
isälle hän sanoi syyksi Göteborgiin tehtävän tärkeän liikematkan, ja
hän matkusti, Agneta-rouvan tehdessä hänelle tuhansia viittauksia,
että hän paremmin katsoisi eteensä kuin viime kerralla. Äiti oli
kuullut kerrottavan, että siinä kaupungissa oli tavattoman rikkaita ja
oivallisia tyttöjä.
Karl August hymyili; hän tiesi, että koko maailmassa oli vain
yksi ainoa, johon hänen mielensä paloi; ja jos hän näkisi hänet
vilahdukseltakaan, niin hän tuntisi, että hänessä olisi rohkeutta ja
voimaa kaksinkertaisella sitkeydellä ei ainoastaan toimimaan uudessa
kutsumuksessaan (ainoa keino millä lyhentää pitkää vuotta), vaan
myöskin harrastuksesta ja melkeinpä rakkaudesta toimintaan — jota hän
niin kauan oli halveksinut — elää moninkertaista elämää, jossa toisten
elämä otettiin myöskin huomioon.