Tosin Agneta-rouva oli, kuten aikaisemmin mainitsimme, kunniasanallaan
luvannut, ettei hän koskaan valittaisi pettyneistä toiveista; mutta
joskin hänen huulensa olivat ääneti, niin ainakin tällä kertaa hänen
katsantonsa haastoi sitä selvemmin. Ja ruukinpatruuna, joskin itse
hyvinkin uteliaana ja suutuksissaan siitä, ettei poika ollut alottanut
kirjettään aikaisemmin, ei voinut pidättää sydämellistä nauruaan. —
No, muoriseni, mitä sait tietää? Kun vain pääsimme niin pitkälle, että
jotakin olisi tapahtunut — niin yhtäkkiä kello oli kymmenen ja posti
valmis!