ELJAS (puoliksi laulaen):
"Kun kuulet kuolleheksi,
tee risti rantahan.
Ja ne aallon tuomat luuni
peitä ne santahan.
Käy sitten kesä-illoin
minua katsomaan,
kuinka ruusut kaunihisti
haudalla kukoistaa."
AADOLF: Jaa — jaa.
MÖLSÄ: Jassoo, ei tuo ole vielä mitään talonpoikaisen kuolema, mutta
kun herrasväet kuolevat, se minua ihmetyttää. Miksi pitää heidän
kuolla?
AADOLF: Riikka, anna tänne minun lasini. (Saa sen.) Ei mikään
tuntemistani ole ollut niin ihana kuin elämä; kun se on ollut, on se
paras ollut. (Kohottaa maljaansa, juovat.)
RIIKKA: Voi voi, tässä juhlahumakassa menettää ihan maineensa ja muut
paremmat puolensa.
ELJAS: Mitä hyödyttää meitä maineen säilyttäminen. Ei mikään niin
helposti katoa, ei mikään ole niin epäluotettava kuin se.
RIIKKA: Jos minä väitän, että hyvästä maineestani olen mitään hyötynyt,
niin minä valehtelen, kuin valaskala valehtelen.
AADOLF: Riikka kulta, kun minä en tiedä, mitä olisi tehdä, kun yhä
janottaa?
ELJAS: Pitää poistaa jano.
AADOLF: Miten se parhaiten lähtisi?
ELJAS: Kun juo kylliksensä.
RIIKKA (ojentaa Aadolfille lasin, juovat): Joko nyt helpottaa?
AADOLF: Jo taas.
LEMPI: Se vasta hyvää juomaa.
RIIKKA: Kaikki paha se hyvältä maistaa.
MÖLSÄ: Jassoo. Mikähän siinä?
RIIKKA: Mikäs kun synti.
LEMPI: Vaan ei elämä synninhumakassa hukkaan kulu.
RIIKKA (Aadolfille): Ottaako?
AADOLF: Joisinko ehkä? Aadolf sanoo: juo. Juulia sanoo: elä juo. Mutta
nyt Juulia ei näe, mitä Aadolf tekee (ottaa lasin).
MÖLSÄ: Ruoka se on nälän rohto, juoma janon sammuttaja.
ELJAS: Missä viisas? Viinan luona. Missä hurskas? Humalassa.