PIIA: Pappa, se taitaa mennä liian pitkälle.
VEIJO: Vietetään nyt kihlajaiset vaan.
AADOLF: Ei mikään ole niin kaunista kuin se, kun uusi oksa versoo ja
kukkii vanhan puun rungosta. Puu on elänyt aikansa, kukka vaan kukkii.
Riikka, pane päänalusta arkkuun, tahdon siihen nukahtaa. Harjoitelkaa
te sillä aikaa omaa kappalettanne rakkaudesta.
RIIKKA (asettaa tyynyn arkkuun): Hyvä siinä on nyt köllötellä.
AADOLF: Aseta taakse seppeleeni (Riikka hakee silityslaudan taakse ja
asettaa sille seppeleen. Aadolf antaa kaksi tyhjää pulloa, joihin on
pistetty kynttilät, ja Riikka asettaa ne arkun molemmin puolin.) —
hyvä on. (Asettuu pitkällensä.) Lue nyt muistovärssy.
RIIKKA (lukee nauhoista): "Tässä lepää Aadolf Lapatossu. Hän eli
ennenkuin hän kuoli, hän kuoli ennenkuin hän eli vai — vai —"
(tirkistää) —
AADOLF: — "ennenkuin hän eli vaimonsa vallan alla".
PIIA: Isä lepää, me jaloittelemme vähä puutarhassa.
AADOLF: Tehkää niin.
Veijo ja Piia menevät.