ELJAS: Ennen lakkaan elämästä kuin toivomasta.
RIIKKA: Tässä on mies, merkillinen otus, hän ei tiedä, onko hän
naimisissa vai ei.
AADOLF: Siitä näemme, kuinka vähä me todella tiedämme. Elkää nyt,
vaimokullat — käsketäänhän vaimon olemaan alamainen ja kiltti
miehelle.
RIIKKA: Entä miehen?
AADOLF: Mies on käskemättäkin. Vai naimaan ne pakottavat.
ELJAS: Hyvä on sanoa: sotaan, sotaan pojat kaikki, kun ei itsensä
tarvitse mennä. Lystiksensä sitä silloin sanoo: Sotaan, sotaan.
LEMPI: Elä mitenkään mene sotaan, senkin sankari!
AADOLF: Meni tai on menemättä, aina katuu.
RIIKKA: Ja kunnia koloille käypi.
ELJAS: Rikkinäinen se on rehellisen kunnia.
RIIKKA: Pääseehän mies pakoon, kunnia jälelle jääpi. (Huomaa Mölsän,
joka kohoaa portaita.) Ahaa, sieltäpä ne sanansaattajat tulevat.
MÖLSÄ (kättelee herraa): Päivää, päivää.
AADOLF: Päivää.
RIIKKA: Suorititko asiat?
MÖLSÄ: Jassoo, asiatko? Mitenkäs, käskyn mukaan.
RIIKKA: Lennätäpä tänne se saalis (ojentaa kättään).
MÖLSÄ (kaivaa taskustaan): Jassoo, saalis. (Antaa paperin.) Tässä se
nyt on, se saalis.
RIIKKA (lukee): Hei, niinpäs on. Tässä se nyt on. Hoo, papinkirjasi,
Eljas. Luepas. Tässä seisoo, että olet naimisissa. Mitäs nyt siihen
sanot?
ELJAS: Mitä olisi sanoa?
LEMPI: Oletko naimisissa?
ELJAS: Sinäpä sen sanoit.
LEMPI: Voi, etkä minulle sanonut.
RIIKKA: Enkö minä sanonut, että luonnollinen este siinä oli. Pitää
tytöstä, eikä vaan kosi.
ELJAS: Luonnollinen este.
RIIKKA: Olipa siinä poksausta kerrakseen.
ELJAS: Kun pakotetaan.
RIIKKA: Et suinkaan sinä tämän pakon tähden täällä ole naimisiin mennyt
siellä.
ELJAS: Silloin pakottivat, ja nyt tapaan vasta sen, jota rakastan.
Siinä tuska!
AADOLF: On siinä pojalla tietämistä parahiksi.
ELJAS: Maan kaikkein syvimmästä kaivosta olisivat ne silloin minut
onkineet ja pakottaneet ja vihille vieneet.
LEMPI: Olisit sanonut sen ennen.
ELJAS: Mutta sittenhän sinä et olisi rakastanut minua.
LEMPI: Enhän minä rakastanut sinua naimisiin mennäkseni. Minä rakastin
sinun oman sydämeni kyllyydestä.
ELJAS: Entäs nyt?
LEMPI: Noo, ei minun sydämeni joka minuutti uudestaan synny.
ELJAS: Hei, maailma, hei (viskaa hattunsa ylös), mitä minä huolin, mitä
minä huolin mistään muusta. (Pyörähtää, ottaa Lempiä olkapäästä,
pyörähyttää.) Nyt minä olen uudestaan syntynyt. Hei, hei!
RIIKKA: Höpsis. Mitäs teet nyt, Lempi?
LEMPI: Mitäpä minä.
ELJAS: Minä onnen poika.
RIIKKA: Annahan olla, onnenpoika, kunhan menet kotiisi.
ELJAS: Nyt en lähdekään kotia kuritusmatkalle vihaisen vaimon luo
ottamaan tukkapöllyjä, korvapuusteja, kantamaan vesisankkoja,
puusylyyksiä. Vihainen vaimo on paras opettaja tässä maailmassa.
AADOLF: Jolla ei ole vaimoa, sillä ei ole vielä mitään tietoa tästä
elämästä.
MÖLSÄ (ymmärtämättä): Jassoo?
RIIKKA: Jassoo. Vai niin päin. Yhtä luuta pukinsarvet.
LEMPI: Eljas-raukkani.
AADOLF: Tyhmä sanoo: iäisyys tahi kaikkeus ja arvelee että siinäpä se
koko roska on, siinä kaiken viisauden huippu, mutta ei, jos edessä on
oikea kirja, jonka nimi on oikea aviovaimo, pyörii sen edessä sikin
sokin iäisyydet ja kaikki kaikkeudet. Ken tunsi hänet, ken?
MÖLSÄ: Vaan pyörii minunkin säkissäni siellä jotakin, ostin sieltä
toisen porsaan meille, Riikka. Jos Riikka on siitä intressattu?
ELJAS: Puhukaa te vaan porsaistanne. Lempi, tulehan. Taitaa maali
siellä purkissa kuivua.
Lempi ja Eljas menevät.
RIIKKA: Vai ostit porsaan. Hyvä on. Nytpä olen tehnyt, minkä olen
uhannutkin.
AADOLF: Hukkavaivat.
RIIKKA: Olkoot. Paljonkos minä olen velkaa Mölsälle tästä papinkirjan
hankinnasta?
MÖLSÄ: Velkaa. Paljonko tuota nyt panisi? Olisiko viisi markkaa paljon.
Siinä oli jalkajuonta koko lailla.
RIIKKA (kaivaa taskustansa): Tuossa on. Paljon se ei ole. He.
MÖLSÄ (ottaa rahan): Jassoo, mitäpä siinä sitten. En minä ole koira
kiskomaan.
RIIKKA: No, mene nyt sitten.
MÖLSÄ (Aadolfille): Tuota, mitä olisi tehdä, kun tässä sattuu juuri
perjantaipäivä käsiin —?
AADOLF: Taitaa olla.
MÖLSÄ: Se on se kuulutuksillepanopäivä.
AADOLF: Ahaa.
MÖLSÄ: Niin saisikohan tästä vaimoväkeä siksi lainaksi, että
pappiloissa pistäytyisi?
AADOLF: Mikä ettei — Vai tekisi mieli naimaan?
MÖLSÄ: Sinnepäin ne ovat piiput.
AADOLF: Kenestä on kysymys?
MÖLSÄ: Tämä Riikkahan se on ollut intressattu siitä.
RIIKKA: Vaan ei ole intressattu siitä enää.
AADOLF: Riikka arveli kai ensin, että Mölsä on parempi isäntä.
RIIKKA: Alatko mennä siitä, senkin — Ei tule ne herkut.