RIIKKA (tulee sisältä): Kylläpä se nyt rallatuttaa. Ihan koko maailma
tärisee.
ELJAS: Ja Jerikon muurit murenevat ja vartiat vihaisina pörisevät kuin
ampiaiset auringonpaisteessa.
RIIKKA: Niin minäkö ampiaisena pörisen? Kyllä minä vartioin ja talon
puolta pidän. Kuka tässä muut. Jokainen vaan näpistelee ja omia
puoliansa pitää.
LEMPI: Oliko se minulle tarkoitettu?
RIIKKA: Se koira äl — — sanotaan — kyllä tiedät. Ota itseesi, jos
sattui.
LEMPI: Eipä sattunut.
RIIKKA: Kuka se kuljettaa kinkkuvoileipiä yöllä palvelijainhuoneeseen?
LEMPI: Eljas on talon ruoassa.
RIIKKA: Mutta kinkku on minun vieraskinkkuni. Mistä minä herrasväelle
leikkaan, jos sinä sen syöt?
LEMPI: Minä en sitä syö.
RIIKKA: Syöhän sulhasesi.
LEMPI: Hän ei ole sulhaseni.
RIIKKA: Jos edes olisi. Se ei olisikaan sitten näpistelyä.
LEMPI: Vai näpistelyä. Ei silti, että minusta olisi väärin varastaa,
jos niikseen tulee, mutta minä en sitä tee, en, minulla ei ole siihen
aikaakaan.
RIIKKA: Lemmenseikkailuiltasi?
LEMPI: Sinäpä sen sanoit.
RIIKKA: Kyllä olet koko kolipri.
LEMPI: Se kai olen. Vaan mikä enkeli sinä olet. Hää!
RIIKKA: Kas, kun on hyvällä tuulella meidän neiti.
LEMPI: Sanonko, milloinka oikea palvelija on hyvällä tuulella: Jos hän
on saanut varastaa, jos hän on keittänyt likaisissa astioissa, jos hän
on tyhjentänyt humalaisen herran taskut, tahi saanut herralta salaa
setelin, tahi ollut rouvan sijoillisena, tahi mustannut rouvan kunniaa,
tahi näpistelee talosta pojalleen — silloin hän on hyvällä tuulella —
sinun oikea palvelijasi!
RIIKKA: Olenko minä se oikea palvelija, mitä, vastaatko sanoistasi?
Sehän on ennenkuulumatonta.
LEMPI: Siinä sinulle sitten vähä ennenkuulumatontakin.
RIIKKA (hyökkää käsi ojona Lempiä kohti): Otatko sanasi takaisin, mitä?
ELJAS (joka on seurannut keskustelua, putoaa telineiltä maahan ja
huutaa alhaalla): Voi-voi, oivoi, pääni särkyi, tulkaa, auttakaa,
auttakaa.
Riikka ja Lempi juoksevat pihalle ja taluttavat Eljaksen
sisään ja asettavat hänet istumaan.
RIIKKA: Voi, voi, miten se särkyi?
LEMPI: Särkyikö se?
ELJAS: Kohennelkaa, hyvä Riikka, kohennelkaa sitä vähä.
RIIKKA (koettaa hieroa): Ruskaako siitä?
ELJAS: Aih, aih, ruskaa hirveästi.
LEMPI (joka ei enää usko): Ruskaakos tästä?
ELJAS: Ai, miten hirveästi puristat, siitä se juuri, siitä se juuri
särkyi, siruina on.
RIIKKA: Elä, elähän niin kovaa. Annas, kun minä koetan tunnustella.
ELJAS: Elkää, elkää, muruiksi menee kokonaan.
LEMPI: Ha-ha-haa.
RIIKKA: Pakana. Eikö valehdellut. Selkääsi sietäisit.
ELJAS: Oih, elkää, elkää nykikö selkää.
LEMPI: Ähää, pettipä Riikkaa.
RIIKKA: Sinua hän pettää vielä enemmän. Miksi ette voi mennä kihloihin?
ELJAS: Taasko? Lempi ei tahdo.
LEMPI: Eljas ei tahdo.
ELJAS: Miksi ei tahtoisi, jos voisi?
LEMPI: Miksi en minäkin, "jos voisin".
RIIKKA: Jos et voi, elä ota häntä yöllä kamariisi.
LEMPI: Yöaika on omani.
ELJAS: Ja on juteltu sitten niin viatonta, niin viatonta.
RIIKKA: Oliko sekin viatonta, kun Eljas oli mennyt sänkyyn?
LEMPI: Pöksyt jalassa, sitä ei lakikaan kiellä.
ELJAS: Ei sitä lakikaan kiellä, sillä pöksyjalassa on lämmin olla.
RIIKKA: Kyllä te vielä lapsia saatte.
ELJAS: Riikka on huoletta. Jos lapsi tulisi, olisi se jo ehtinyt tulla.
Mutta meidän suvussa on lapsettomuus perinnöllistä.
LEMPI: Haa!
RIIKKA: Annahan olla, kyllä maailma sinut vielä nujertaa.
ELJAS: Mitä maailma siitä hyötyy, jos se minut nujertaa.
RIIKKA: Opit vähemmän valheita laskemaan.
ELJAS: Valhe on ruma asia.
LEMPI: Mutta ei niin ruma kuin tyhmyys.
ELJAS: Tyhmä on Jumalan suosiossa.
RIIKKA: Ja naisten.
ELJAS: Heillä on sama maku.
RIIKKA: Niinpä olet puijannutkin naisia useamman kuin yhden.
ELJAS: Mi-mi-mitä?
LEMPI: Riikka kun väittää että olet jo naimisissa ennestään.
ELJAS: Uskotko sinä sen?
LEMPI: Uskotkos sinä?
ELJAS: Minä en usko.
LEMPI: En sitten minäkään.
RIIKKA: Mutta minä uskon. Ja varo, jos se on totta. Mitä olet tehnyt
Lempiä kohtaan, se on väärin.
ELJAS: Mitä Lempikin on tehnyt minua kohtaan, on väärin.
LEMPI: Mitä minä olen tehnyt?
ELJAS: Hän seisoi tuossa pihamaalla auringonpaisteessa ja nauroi
minulle aina. Kuka mies sellaista sietää kesän kirkkaudessa! Minä en
ainakaan.
RIIKKA: Haa, kesän kirkkaudella se jo sokaisee meidät.
LEMPI: Mikä?
RIIKKA: Se pahahenki. On sillä monta onkea ja ongenkoukkua, joilla se
syntisiä ihmisiä pyydystää. Herra mestari se on sellainen. Ja sitten
nauraa se meille ja saa meidätkin nauramaan.
LEMPI: Jos olisit ollut naimisissa, olisit sen sanonut?
ELJAS: Niin minäkin luulisin.
LEMPI: Eihän tuo liene ihan kuolemansynti tuo — rakkaus.
RIIKKA: Vai rakkaus! Vie sun vihtahousu. Kenen tässä kannattaa kauan
rakastella — palvelusväen! Tiedätkö, mitä se maksaa? Mitä pikemmin
pääsee naimisiin, sen parempi.
MATTI (kohoaa portaita kantaen vaatemyttyä): Tämän nyytin löysin
heinäladosta. Kenenkä lienee tavaroita?
RIIKKA: Annas, kun katsotaan. (Aukaisee nyytin, levittää miesten housut
ja Lempi nostaa patiinit.) Tunteekos Eljas näitä tavaroita?
ELJAS: Nuohan nuo näkyvät olevan omat pyhäpöksyni ja pyhäpatiinani. Kah
kummaa, kun ovat omin lupinsa lähteneet taipaleelle.
RIIKKA: Vai omin lupinsa.
LEMPI: Mitä varten veit ne latoon?
RIIKKA: Vai latoko se on nyt piironkisi?
MATTI: Niin olivat nätisti piilotetut heinien alle.
ELJAS: Lato se on piironkini, jonkinlainen piironki, tuota, minullakin
olla pitää.
LEMPI: Sinä olet aikonut karata, Eljas?
RIIKKA: Siinä sen nyt näit — sen rakkauden!
ELJAS: Olipa Matti nyt koko mies, kun löydön löysi.
MATTI: Onhan tässä miestä päiväksi, koiraa viikoksi.
LEMPI: Minua ei vielä ole pettänyt kukaan.
RIIKKA: Jonkunhan sitä pitää olla ensimmäinen.
ELJAS: En minä aikonut pettää, minä ajattelin vaan käydä kaupungin
puolella.
LEMPI: Mitä siellä?
RIIKKA: Keksitkö?
ELJAS: Järjestämässä asioitani. Herra lupasi antaa tilin, kun tämän
sivun olen lopettanut. Ja sitten ajattelin tulla jatkamaan.
LEMPI: Miksi et minulle mitään sanonut?
RIIKKA: No?
ELJAS: On asioita, joista ei voi puhua, ja on asioita, joista voi
puhua.
RIIKKA: Mutta minäpä voin puhua: vaimosi luokse olisit mennyt.
LEMPI: Se ei ole totta. Hän ei ole naimisissa.
RIIKKA: No, vastaapa, Eljas; synkäksipä se veti pojan naaman. Eikö
niin, jos hyvin teet, katsantos on iloinen. Ja elles hyvin tee, synti
väijyy. Nyt se väijyy. Vai karkuun olisi mennyt tämä herra mestari.
Kyllä me vielä opetamme miehiä karkaamaan!
MATTI: Oli hän postin mukana kyydin jo tilannut.
ELJAS: Entäpä jos naimakirjoja olisin mennyt hankkimaan?
LEMPI: Minulta kysymättä.
ELJAS: Olisin ilahduttanut sinua.
LEMPI: Kuka sanoo, että olisin ilahtunut?
RIIKKA: Ei kukaan. Kuka tuollaisen naimakirjoista ilahtuisi. Oi-joi,
tätä synnin pesäpaikkaa!
MATTI: Ei missään tehdä niin paljon syntiä kuin maailmassa.
RIIKKA (tarttuen puoliksi leikillä Eljasta niskaan): Matti, annas siitä
luuta. (Matti antaa.) Varoitukseksi toisille minä annan sinulle
selkään. (Heittää Eljaksen maahan ja lyö.)
ELJAS: Armoa, armoa.
RIIKKA: Kadutko menoasi?
ELJAS: Kadun, kadun.
RIIKKA: Ja lupaat parantaa tapasi?
ELJAS: Lupaan, kiltti Riikka, ellen vaan nyt olisi Riikkaan niin
ihastunut.
LEMPI: Ha-ha-haa.
RIIKKA: Vieläkö minä?
ELJAS: Ei, ei.
RIIKKA: No, olkoon toiseen kertaan.
AADOLF (tulee, näkee Eljaksen maassa): Miksi Eljas on maassa?
ELJAS: Suuresta kunnioituksesta näitä rakkaita naisia kohtaan
(ojentautuu pitkin maata).
AADOLF: Naisia? Se on oikein. No, mitäs Matille kuuluu?
MATTI: Mitäs, hyvä on lapsen lasna olla hyvän vanhemman varassa.
AADOLF: Ha-ha-haa!
RIIKKA: Menetkö, Matti!
Matti menee.
RIIKKA: Tämä herra mestari kun aikoi paeta.
ELJAS: Eivät uskoneet, että pyysin lomalle vaan.
AADOLF: Lomalle aikoi. (Lempille.) Rakkaus on hyvä ajanviete, mutta ei
makeata mahan täydeltä.
LEMPI: Hyvä voi olla. Mutta parempi taitaa olla, jos se loppuu.
ELJAS: Ei lopu.