JUULIA (riisuu päältään): Haa, haa!
Lempi tulee sisään.
JUULIA: Korjaapas, Lempi, minun jälkiäni täällä.
LEMPI: Kyllä rouva.
JUULIA: Sanopas, uskotko sinä, että olet se Junnuttaren tytär?
LEMPI: Uskon, koska kirjoissa niin on.
JUULIA: Tiedätkö, kuka isäsi on?
LEMPI: Se tieto ei minua hyödyttäisi ollenkaan.
JUULIA: Sitä minäkin. Se tieto ei sinua hyödyttäisi ollenkaan. Sinä
olet sentään koko näppärä tyttö. (Menee vasemmalle.)
Lempi asettaa käherryskojeet peililaatikkoon.
Piia tulee vasemmalta.
PIIA: Onko sinulla se lehti?
LEMPI (ottaa taskustaan sanomalehden, lukee): "Nuorenpuoleinen,
sivistynyt mies haluaa sivistyneen naisen seuraa tositarkoituksessa.
Vaitiolo luvataan, pila pois."
PIIA: Haa, lystikästä. Vastataan.
LEMPI: Pila pois.
PIIA: Ajattelehan, jos siitä olisi vakavia seurauksia, kihlaus ja niin
edespäin — tuntemattoman kanssa.
LEMPI: Yhtä tuntemattomia ne ovat olleet melkein kaikki, jotka ovat
menneet kihloihin ja tulleet sukulaisiksi sitten.
PIIA (istuutuu kirjoittamaan): On hirveän jännittävää. Pistä se sitten
postiin.
LEMPI: Se on selvä.
PIIA: Eikä puhuta kenellekään.
LEMPI: Ei tietysti.
PIIA: Tällainen jännittävä sopii hirveästi minun sieluntilaani.
LEMPI: Se on tarkoitettukin niille, joiden sieluntilaan se sopii.
Kirjoittakaa siis: "Nuori, kokematon" — "kokematon" on siinä
välttämätön.
PIIA: Tietysti, ha-ha-haa.
LEMPI: — "neiti haluaa sivistyneen herran tuttavuutta
tositarkoituksella"! (Lempi säestää sanojaan kohotetulla sormella.)
PIIA: "tositarkoituksella".
LEMPI: "Herra odottakoon Kirkkopuiston pohjoispenkillä huomenillalla
klo 6. Huom.! Herralla punainen nenäliina kädessä tuntomerkkinä. Pila
pois."
PIIA: "Pila pois!" Ihan sydän pamppailee.
LEMPI: Pankaa vielä: "Neidillä on valkea kukka kädessä. Jos herra
näyttää miellyttävältä, haistaa neiti kukkaa ja herra voi tulla
tuttavuutta tekemään!"
PIIA: Ha-ha-haa — "haistaa neiti kukkaa" — mutta huomaa, jos herra ei
miellytä.
LEMPI: Hän voi pitää kukan hihassaan, eikä herra tiedä edes, kuka neiti
se oikea neiti oli.
PIIA: Se on totta. (Sulkee kirjeen ja antaa sen Lempille, joka työntää
sen povelleen.)
LEMPI: Nyt se alkoi.
PIIA: Käykö tällainen päinsä tällä vuosisadalla?
LEMPI: Mutta emmehän voi odottaa toisia vuosisatoja.
PIIA: Näin jos nai, saa vaan tavallisen miehen.
LEMPI: Naikaa te vaan tavallinen mies. Häntä voi rakastaa, minkä
rakastaa, kun koukut ensin tuntee. Hänet pitää onnellisena niin vähällä
ja niin luonnollisin keinoin. Hän juuri tekee onnelliseksi naisen!
PIIA: Eläköön siis tavallinen mies, joka tavallista naista rakastaa.
LEMPI: Ja tavallista rakkautta tavoittaa ja tavalliseen onneen tyytyy.
Eläköön!
MATTI (ovesta): Eläköön! Kauan eläköön — sekin herra näet, miksi häntä
nyt sanoisi — tirehtööri, joka hakee rouvaa. Se ajoi juuri
automobiililla portin eteen, hei, hei (vetäytyy pois).
PIIA: Minä ilmoitan.
Lempi menee oikealle.
PIIA (avaa vasemmalle oven): Äiti, herra Veijo on tullut.
Juulia tulee. Samassa herra Veijo, keikarin näköinen
nuorenpuoleinen mies, astuu sisään.
VEIJO: Hyvää päivää, Juulia. (Kättelee.) Hyvää päivää, Piia-neiti.
Tulenko liian aikaiseen? Sinähän lupasit syödä kanssani aamiaista
kaupungilla.
JUULIA: Niinpä kyllä. Mutta täällä on sattunut vakavia esteitä.
Aadolfin veli on sairastunut ja pelätään pahinta.
VEIJO: Sepä surullista.
JUULIA: Aadolf läksi sinne, ja he odottavat minua myös.
VEIJO: Elkää siinä tapauksessa antako minun mitenkään häiritä itseänne.
Voimmehan sopia myöhemmin.
PIIA: Tahtooko äiti jotakin?
JUULIA: Ei kiitos, lapseni.
Piia poistuu.