Jäännöksiä. Se on oikeen sanottu, jos sillä sanalla ymmärretään vanhoja
pakanallisia temppelilöitä, hautakammioita, tahi muita sellaisia
käsitekoja; mutta laveammassa sanan-tarkoituksessa (i widsträckatare
mening) meillä on Jäännöksiä kyllä, ja ehkä enemmin kuin yhölläkään
muulla kansalla; sillä ne vanhat eivät ouk ainoastaan käsillänsä
ropottaneet, hyö ovat myöskin ajatuksillansa työskentelleet, ja sillä
tavalla on joka _Runo ja Sananlasku_, joka on heistä jälellen, yksi
_Vanhan-Jäännös_, joka muistuttaa meitä heihin. Jos oikeen tiiustelemme
meijän _kielen rakenosta_, (joka on yksi piiros meijän vanhoin
ajatuksesta ja mielen-juohtumisesta), niin se on kaikista se kauniin ja
isoin Jäännös, jonka ovat meillen heittäneet, korjataksemme, -- yksi
kieli, joka on tarkempi ja suloisempi kuin ykskään muu, ja jolta
merkillisyytensä ja eri-mukaisuutensa suhteen, seisoopi omilla
kannoillansa, ikeän kuin yksi pylväs, jonka peä on pilvessä.
[572] Semmoinen varoitus ja rankastus, kuin se viimeinen tulipalo
Turussa, joka yhtenä yönnä söi suuhusek kaikkia mitä myö kahessa eli
kolmessa vuos-saassa olimme seästäneet ja säilyttäneet, mahtaisi
herättää meitä siiheen perään-aattelemiseen, että tiiustella ja
kuvaella kaikki meijän vanhat muistomerkit, että jos vahinko tapahtuis,
niin oisi kopiot ies jälellä, jotta tietäisimme mitä meilläkin muinon
on ollut. Samaten myös niiten yks-ainusien ja tarpeellisien kirjoin
kanssa, jotka jollakulla tavalla valaisoo meijän omoo Tarinamustamme;
saisi heistäkin olla kopio jokuu toisessakin kohassa. Tämä oisi ehkä
tarpeellisempi, kuin hakea heiniä ja luusiipiä Mustan-meren rannoilta,
ja muita sellaisia aikomuksia.
[573] _Jättös, t. jätteet_, efterlemning, reliqvier.
[574] Se näyttää kuin Brennerin aikomus oisi ollut matkustamaan
lävitten koko Suomen-niemen, Vanhoja kuulustella; mutta että hänen
aikaisek ei ylettynt jos vähään osaan. Se oisi hyvä jos joku laskeisiin
hänen lavuillensa, tiiustelemaan muitakin Suomen paikkoja, ja joka
toimittais sitä mielen-rakkautesta, eikä ajaisi paljaan palkan eistä,
niin kuin nyt usseen tehhään.
[575] _Kuninkaallinen Vanhain-Säilys_, Kongl. Antiqvitets Arkifvet;
_Kuninkaallinen Vallan-Säilys_, Kongl. Riks-Arkifvet.
[576] Se on uskottava ettei Brenner ole kirjuttanut mitään selitystä
näistä hänen kuvapiirutoksistan, sillä oisihan sitä tok' jossa-kussa
pitänyt löytyä.
[577] Näitä hänen alakirjutettuja sanoja tahomme muistutuksissamme
juuri sanasta sanaan toimittoo.
[578] _Para_, Bjära, Smör-hare.
[579] _Peräänkahtoja_, Inspektor; _Peä-Peräänkahtoja_, Öfwer-Inspektor,
General-Inspektör.
[580] Kirjan-luetos (Bok-katalog) näistä Nescherin vainaan kirjoista,
joka juuri näinnä päivinnä on painettuna, osottaa kyllä että tämä
meijän luulomme ei ouk varsin ilman perustuksetak (lue tätä
kirjanluetosta n. 65 käsikirjoituksista puolen arkia loajueltaan) ja
toistaa mitä olemme jo ennen kuulut puhuttavaksi (lue 350 p.m.)
nimittäin, että 23 erinäistä selitystä, ja lähes 200 piirutuksia
Vanhoin-Jäännöksistä Vester-Götlannissa, ilman niitä piirutoksia jotka
hään v. 1670 teki Öster-Götlannissa, ja jotka kaikki hään anto
Vanhain-Kootuksellen -- nyt löytyyvät näissä Nescherin kirjoissa (lue
n. 68 ja 89 mainitussa kirjaluetoksessa). Se on kyllä outo mitenkä
tällaiset kalliit ja tarpeelliset paperit ovat Vallan- ja Kunink.
Vanhain Säilyksestä joutuneet yksinäisen miehen korjuun.
[581] Näistä Brenneri vainaan Suomalaisista piirutoksista löytyy K.
Kirjastossa 2 kappaletta (2:ne Exempl.) kumpainenkin ite Brenneriltä
piirutettunna. Yksi heistä on ainoastaan tehty irtonaisissa lehissä,
ilman painimatak (ofärglagda); toinen on kirjaksi siottu, ja kantaa
tällaisen nimen: _Gamble Monumenter i Stoor-Förstendömet Finlandh,
affritadhe Anno 1671 och 672 aff Elia Brennero, Ostrobothniensi_. Hyö
ovat yhteen-luettu pienempien ja suurempien kanssa 80:tta kappaletta,
kuvaeltut seuravaisista kirkkoloista; nimittäin _Turusta, Räntämäeltä,
Nousista, Naantalista, Maskusta, Raisiosta, Lemusta, Sjundosta,
Lohjalta, Esbosta, Porvosta, Pärnosta, Pyhteeltä, Vekkälahelta,
Viipurista, Hollolasta, Hämeenlinnasta, ja Iso-Kyröstä_, paihti
muutamia kuvituksia _Turun, Viipurin ja Hämeenlinnan_ linnoista. Näistä
niin ne Iso-Kyrön kirkossa löytyväiset kuvitukset ovat ne ainuat, jotka
ovat painin kanssa kastettuna, niin kuin heitä tässäkin toimitetaan.
Vapa-merkkilöistä on moniat häneltä painettuna siinä nioitetussa
kirjassa, sitä myöten kuin ne heissä nähtävät juovat merkihteevät;
mutta niissä irtonaisissa lehissä ovat kaikki painimatak; ja koska
heijän karvat jo selitetään juovista, niin emme tässäkään ruetak heitä
painimaan. Mitä näihin meijän kuviin-piirutoksiin tuloo, niin ne ovat
Brennerin kuviin kanssa varsin yhtämukaiset, josta minun tulee kiitteä
ensinnik Herra _M. v. Wright_, joka heitä kopioitteli, ja siitten Herra
_H.J. Strömmer_, joka piirutti heitä kiveen.
[582] Se on valaistamattomien ja ymmärtämättömien ihmisten tapa, että
piteä tällaisia _vanhoin-tiiustelemisiä_ (fornforskningar) jotka
tarkoittaavat _mäntyjä aikoja_, joutavina; ikeän kuin piteävät kaikkia
tarkoituksia, joilla vaikutettaisiin tahi tarkoitettaisiin jota kuta
_tulevillen ajoillen_, sopimattominna ja mielettöminnä, koska molemmis
puolin yltyyvät heijän mielensä ja heijän aikaasek sivuihten. (Sillä
mitenkä ne jotka ainoasti eläävät _tälle ajalle_, eläisivät yhellen
toisellen; koska ei nekään, jotka kaikissa ehtivät ensin omoo
hyötytystä, jouvak työskentellä toisiin hyväksi). Se on selvä,
että ne jotka pelkeä ja kajoo ymmärrystä ja tietomusta (kosk ei sitä
heissä löyvyk, eikä seneistäkään heitä hyövytäk) kajoavat näitäkin
tieton-harjoituksia, jotka sinnepäin tarkoittaavat. -- Seneistäkös lie
siitten Suomessakin niin kauan kaivattu miehiä, jotka harjoittaavat
valaista meijän Vanhoin-Jäännöksiämme? Jos sen eistä Tietomukset (jotka
ovat ymmärryksen valastajat, ja johon myöskin Tarinamus on luettavana)
tarkoittaavat kaikki puolestansa _tietoa_ (johon voaitaan ei ainoastaan
yhtä nykyistä asian tuntemista, mutta yhtä ikuista tiiustelemista) ja
_hyötytystä_ (ei moallista, mutta henkellistä, ei ainoastaan meijän
ijällisillen, mutta myöskin meijän jälkeen-tulevillen), eli jos
Tietomukset ovat luonostaan _ikuiset ja henkelliset_, niin kuin kaiken
Tievon ja Totuuen alku, -- niin se on näissä kokeeissa, kussa kukin
Tietomus-harjoittaja, vaan erinomattain Tietouksen ja Tarinamuksen
Toimittajat, Vallan ja Lain-asettajat, Kansan ja mielen-valaistajat,
eli toisella sanalla kaikki vanhuuven ja tulevaisuuven tarkoittajat
juuri selvästi osottaavat, että heissä löytyy yksi elävä henki, eli
yksi _henkellinen luonto_, joka ei ouk suljettu tään aikuisiin
piiroksiin, vaan joka kohoittaa ihtesäk niitä rajoja ylitten, jotka
maallisillen pimittää sitä taivaallista, ja koetteloo sekä eistäpäin
että takoopäin ylös-nostoo meijän ymmärryksellemme sitä vaipaa, joka
peittää ja kieltää meijän luonnollisia aistimia (sinliga organer)
käsittämästä sitä luonottomatonta, sitä ikuista, ite _Totuuen ja
Ymmärryksen_ -- valmistaaksemme meitä sillä _ikuisuuteen_. Se on tämä
henki, joka ei ainoastaan koroittaa meijän ajatuksiamme, mutta heissä
myöskin kohoittaa meitä ihtemme ylitten tämän hetkisen elämisen -- joka
toistaa että meissä löytyy jota-kuta kuolematointa ja tämän elämisen
ylitten yltyvätä; ja jota ei käy rajoilla piirittee. Sillä tavalla
toimittaa jo tässäkin elämässä kukiin totuullinen Tietonharjoittaja
_ikuisuuttansa_ (tässä muka tarkoituksessa), josta heitä, ja kaikkia
_Hyviä_ (henkellisesti eläviä, heijän mielen ansiolla; vaan ei
ymmärryksen valolla) eroitetaan niistä moan kapeista, joihen ajatukset
ei kohoitak heitä mullasta, mutta jotka (käytöksillänsä) mateloo
luonnollisuutessaan ikeän kuin eläimet, ja lopettaa elämänsä, ikeän
kuin päivänsä, ikuisella unella ja mielen-tyhjyyvellä.
[583] Vanhoin-selittäjässä löytyy ikeän kuin muissakin opin-hoaroissa,
moni houkka ja heikko-peä; mutta -- mitäs myö heistä puhumme?
[584] Heijän mieli, joka on tylsäytynnyt tyhjän-noutamisesta, ei pystyk
tällaisiin tiiustelemisiin, ikeän kuin heijän ymmärys ei yltyk
semmoisiin ajatus-tarkoituksiin, joita voaitaan Tietoukseen (Filosofi).
[585] Vähä kyllä myö puhumme näistä vapamerkkilöistä heijän
vapaallisuutensa suhteen, sillä myö arvelemme ainoastaan sitä
Vapaallisuutta, joka osoittaiksen sisällisesti, ihmisen töissä ja
tavoissa -- ei sitä ulkonaista nimen pukemista ja merkittämistä; mutta
myö hoastelemme heistä ainoasti sen valaistuksen tautta, joka heijän
tarkoittamisella, syntyisi ehkä meijän Omamoan Tarinamuksessamme.
[586] Näistä sanoista on moniat ollut niin pois-kuluneet, ettei heitä
ouk tainut lukea ykskään.
[587] Mitä näistä vapa-merkkilöistä tuloo sanottavaksi, niin suuri osa
heistä on niin vanhat, ettei heitä eneän tunnetak, liioitenkin koska
monet heistä on tainneet jo sammua ennen vuotta 1625, jollon se
Ruohtalainen Vapa-Huone, kuhun heitä sisään-kirjutettiin, asetettiin;
monet ovat myös muustakin syystä jäänneet siihen ylös-panematak,
alinomattain koska suurin osa meijän vanhoista Suomalaisista
vapasuvullisista, eivät kuulleet Ruohtalaiseen Vapa-Huoneesen, mutta
oli yksi peru niistä muinoisista Saksalaisista ja Virolaisista
Tempel-Herroloista, joihen vapaallisus oli Saksan maissa perustettu.
Kuin tähän vielä luetaan että näissä vapa-merkkilöissä harvoin
selitetään muuta kuin ainoastaan kilpeä, joka monessa oli pian
yhölläinen, ja jotka ainoastaan eroitettiin Rauta-kyperästä,
Sarviloista, tahi Kyperä-vaipasta (Hjelmtäcket), ja ettei heissäkään
painia paljon eroitetak, niin löyetään miten vaikkia se on näitä
selittää, liioitenkin koska usseen pois-vaihtelivat välillensä
vapamerkkilöitänsä, ja kantoivat vieraita äkkinäisiä, tahi muuten
muuttelivat omiansa.
[588] Minä olen kyllä kirjuttanut moneen paikkaan, tätä
kuulustellaksein, mutta en ouk soanut vastausta, joka toistaa miten
kylmäkiskoiset meijän moa-miehet vielä ovat näissä töissä.
[589] Brenner ei kirjuta tästä kivestä mitään muuta, kuin ainoastaan
nämät sanat: "I Åbo D. Kyrka."
[590] _Hauta-varjo_, Grafwård; _Hauta-kivi_, Grafsten.
[591] _Peä-Kirkko_ (tahi _Tuomio-Kirkko_), Dom-Kyrka.
[592] Tässä jääpi yksi sana, välissä, toimittamak.
[593] Mutta tässä tarkoituksessa kahomme toas ouoksi, ja varomme olevan
uskottomattoman, että tämä kivi oisi muka ollut se ainoa Turun
kirkossa, joka vielä v. 1671 oisi ollut jälellä näistä vanhoista
ajoista; ja jota niin muoton oisi yksinään jäänyt murentumatak näissä
kauheissa Turun kirkon tuli-paloissa, jotka tapahtui v. 1318, 1429,
1458 (1464, 1473?) 1546 ja 1656, kussa kaikki muut kirkon kaunistukset
-- joit' eivät Juuttilaiset v. 1509, ja Venäläiset v. 1318 hävittänneet
tahi vienneet myötensä -- paloi tuhkaksi. Mutta kysytään siitten,
tokkos Turun kirkko on niin vanha, tahi oliko se jo 1248:nen vuuen
tienoilla rakettu? Sitä emme saata sanoa, ainoasti että v. 1229
peätettiin jo että muuttoo pois kirkko Rantamäeltä (kussa Brenner
niinikkään vielä v. 1671 tapais yhen vanhan hautakiven vuotesta 1291?
-- kaho X Taul. kuv. 1) Turkuun, eli niin kuin sitä muinon kuhuttiin
_Unikankareesen_. Millonka tätä tehtiin ei varsin tunnetak, mutta
1258:nen vuuen teinoilla jo mainitaan tästä uuesta Turun kirkosta
(Porth. Chr. p. 193). Jos sen eistä tämä Turun pappi oisi ollut naitu
ennen v. 1248, niin se oisi vielä saattanut eleä monta myöhempänä.
Toiseksi niin nämät kirjoitus-nenät eivät teoltakaan näyk olevan
niin vanhan-aikuiset, jos heitä verroitetaan siihen toiseen
kiven-kirjoitukseen joka löytyi Rantamäellä.
[594] Yksi nimellinen _Niiles Antinpoika_ oli v. 1303 _Praefectus
Finlandiae_ (Peämies Suomessa) mutta se on mahotoin, että näillä
sanoilla tarkoitetaan häntä.
[595] _Kunta_, Sällskap, Orden, Gille, _Veli-kunta t. Veljellisyys_
Brödraskap, _Papillinen Veli-kunta_, ett Presterligt Gille.
[596] _Kirkko-Tarinamus_, Kyrko-Historie.
[597] Muistettava on myös, että jos tämä vapa-merkki kahottaisiin
kohallansa (niin kuin heitä aina kahotaan) niin silloin kirjutos
alkaisi ala-peästä kivee (jota en muualla ouk nähnyt); ja jos toas
kivee asetettaisiin kirjutoksensa mukaan, niin silloin toas vapamerkki
keäntyisi ylös-alaisin (joka oisi vielä sopimattomampi). Se näyttäis
ehkä silloin, kuin sillä kuvaeltaisiin yhtä Piispaan kypärätä (en
Biskopsmössa).
[598] Että tämä suku on _vanha_, arvataan siitä, että ne Ruotsin
muinoiset Kuninkaat _Sverker den Gamle_ (joka kuoli 1155) jonka isä
_Erik Årsäll_ oli vanhuuellansa ottanut Ristin uskoa, ja kasteessa
kuhtunut ihtesek _Kol t. Koarle_ -- kuin myös hänen poikansa _Koarle
Sverkersson_ (joka kuoli 1168) ja toas hänen poikansa _Sverker den
Unge_ (joka kuoli 1210) -- sanotaan kaikki olleen tästä _Natt och
Dagin_ suvusta, ehkeivät kantaneet tätä suku-nimee, joka otettiin
tavaksi vasta myöhöisämpinnä aikoina. K. Vapa-Huoneen polvi-laskuissa,
alotetaan tämä suku vasta v. 1220 yhestä _Pentti Matinpojasta_, joka
oli ollut Kuninkaan _Eerikki Läspin_ Valta-Neuo.
[599] Tämä (nykyinen) _Natt och Dagin_ suku tuli v. 1625 Ruohtalaiseen
Vapa-Huoneesehen sisään-otetuksi 13:nen N:on alla, josta suvusta
siitten yksi nimeltä _Åke Axelsson Natt och Dag_ tehtiin v. 1652
Vapaherraksi 23:nen N:on alle. Se oli silloin Valta-Neuo ja
Lain-julistaja Nerkissä, ja sai vapa-moaksensa muutamia taloja ja
vero-tiloja Iin pitäjässä Pohjan ruoalla.
[600] Saattaa ehkä myös olla madollinen, että hyö ovat perinpohjin
eri-sukuja, vaikka heitä on vanhoissa polvi-laskuissa yhteen veittynnä.
[601] Hään oli silloin Valta-Neuo Ruotissa.
[602] Hänen isänsä oli _Bó Sténson (Natt och Dág)_ joka v. 1440 oli
nainut _Kárin Svennintytärtä Stúre_, jonka isä oli Tähti-mies ja
Linnanisäntä Faeholmassa, Danmarkissa, _Sven Sténson Stúre_, joka oli
Herttu Albrechtilta soanut isoja pito-maita Hallannissa, Nerkissä ja
Vester-Norrlannissa; ja joka oli Valta-Hallihtian _Svante Stúrin_
isän-äitin-isä (lue _Schönefeltin matrikel_).
[603] Seneistäpä kaikki nykyiset Vapaherrat nimeltä _Stúre_, ovat
kaikki isänsä puolesta paljaita _Natt och Dagiloita_, ja ovat
eroitettavat niistä vanhoista Stúriloista, joita muinonkin kuhuttiin:
_Orms-Söner_.
[604] Lue _C.F. Schönefelts Matrikel öfwer ointroducerade af Riddersk.
och Adeln I D_. joka kirja löytyy käsikirjoituksenna K. Vapa-Huoneessa.
[605] Lue _Olai Magni Historia de Gentibus Septentrionalibus, Romae
1555. Lib_. II. c. 25. p. 87. Kussa hään puhuu niistä vanhoista Hangöin
kallioloissa sisään-hakatuista Suomalaisista vapa-merkkilöistä, joita
hään jo silloin kuhtui "_vetustissima_" (varsin vanhoja) ja joista hään
kuvittaa 7 kappaletta, nimittäin: _Vanhoin Stúriloihen, Natt och
Dágiloihen_ (poikki-puolin), _Wásaloihen, Gyllenstjernilöihen,
Tottiloihen, Roosiloihen, Lämaloihen_ ja yhen tunnettoman. Näitä
kaikkia on hään asettanut vempelen näköiseen poukkamaan, ja keskellen
pannut Ruotin vallan vapamerkin (kolmet ruunua).
[606] Tämä hautakivi mahto jo 1681:nen tahi 1738 vuuen tulipalossa
hävitä, koskei siitä mainitak niin mitään Lauraeuksen Juttelemuksessa
_de Sacellis Sepulcr. in Templ. Cath. Aboënsi_. Kussa ainoastaan
sanotaan yhen Lainistujan Natt och Dágin (hänen Ristimä-nimeänsä ei
nimitetäk) olleen hauattunna Piispa Tavastin hauta-kammiossa.
[607] Lue: _Åbo Tidn. 1785. Bib_. p. 181. Siinä ei eroitetak, jos hään
oli _Natt och Dag pitkinpäin tahi poikkipuolin_; mutta mahtoi se olla
_pitkinpäin_, koska yksi hänen jälkimmäisistä nimeltä _Niclis
Ærengislesson_ kuhuttiin _Natt och Dag i längden_.
[608] Tällä _Koarle Näskonungssonilla_ oli yksi veli _Ærengisle
Näskonungsson_ (Natt och Dag) joka v. 1312 oli Miekka-mies, Ruotin
Valta-Neuo ja Vallan-Asettaja, ja yksi Roskildin Rauhan-Toimittajoista
(en ibland Freds-Kommissarierna wid Roskilska freden). Häntä tehtiin v.
1323, Vallan-Asettajaksi Norissa, ja v. 1324 Ruhtinaaksi Ruotissa.
Hänellä oli yksi poika _Ærengisle Ærengislesson_, joka oli Miekka-mies,
ja jonka jälkimmäisistä arvelemme sitä _Niclis Ærengislessonnia_,
jota nimitettiin "Natt och Dag i längden", joka oli nainut
_Karin Knútintytärtä_, ja jolla oli Tukhulmissa monet talot,
jotka se pois-lahjotti niillen tässä kaupunnissa löytyivillen
Papin-suljetuksillen. Häänki mahto olla Suomen-sukuja, koska hään v.
1420 piti Valta-käräjät Turussa (_Åbo Tidn_. 1789 p. 321. v. 1785 p.
233. Porth. Chr. p. 508), ja luetteli jälkiseätöksessänsä yhtä Jeppe
Finckiä, omaiseksensa. Yksi _Ærengitzle Nielsson_ (ehkä hänen poikansa)
oli v. 1447 alakirjuttana yhtä vanhaa sovintokirjaa _Göd. Finkin ja
Juho Ollinpojan_ veljeisten välillä (Porth. Chr. p. 448). Tämä _Niiles
Ærengislesson_ mahto kuolla nuon v. 1440, koska hään silloin teki
jälkiseätöstänsä (sitt testamemte). Sekä hään että _Ærengisle
Niclisson_, oli kumpaisetkin v. 1436 ylös-pantu heijän joukkoon, joita
Kuninkaan Christofferin koroitus-päivällä v. 1441 piti tehtämän
Tähti-niekoiksi (Porth. Chr. p. 607). Myö aprikoime ellei tämä
Turun muinonen Pappi lie ollut varsin tästä sukupolvesta. Hänen
ristimä-nimensä _Niiles_ on aivon _Stúriloihen_ (eli niiten nuortein
Natt och Dágiloihen) kuin myös niiten vanhoin _Natt och Dágiloihen_,
kaima-nimi. Mutta yhtä _Antin_ nimellistä, joka oisi ollut
hänen isänsä, ei löyetäk koko tässä sukukunnassa; niissä muka
polvi-laskuissa, jotka luetaan Vapa-Huoneen nimi-kirjoissa (Matriklar).
Mutta meijän tuloo muistuttoo, että hyö ovat ylikynteen varsin
puuttuvaisia ja viallisia, erinomattain vanhoista ajoista.
Vuonna 1336 niin oli yksi nimeltä _Ærengisle Andersson_ Suomenmoan
Peämies, eli niinkuin heitä silloin kuhuttiin "_Advocatus
Finlandensis_." Hään kuhtuu ihtesek yhessä vanhassa Peätöskirjassa
Stensbölin kartanosta, vuotesta 1335 -- _Advocatus Aboënsis_, ja
puhuu siinä suurella kunnialla siitä ennen mainitusta _Koarle
Näskonungssonista_, jota hään kuhtuu "_Nobilis Miles, Dominus Carolus,
Antecessor meus_." Mitä sukuja hään lie ollut on tietämätöin, mutta myö
aprikoime ellei hään voan lie ollut näitä yksiä vanhoja _Natt och
Dágiloita_, jota hänen ristimä-nimensä ikään kuin toistaa. Jos
uskaltaisimme tätä peätteä, niin silloin oisi _Antinki_ nimee tavattu
tässä suvussa, ja saattais muka olla mahollinen, että hänellä oisi
ollut yksi veli, tahi veljen-poika nimeltä _Niiles Antinpoika_, joka
oisi ollut Pappina Turussa -- ellei tämä oisi elänyt, niin kuin äsköin
arveltiin, jo monta aikoa ennen.
[609] Kuninkaan _Lain-Toimittaja_ (Konungens Domhafwande t.
Dom-innehafwande) kuhuttiin niitä Valta-Herroja, jotka Kuninkaan siassa
ja Kuninkaan nimessä pitivät _Valta-käräjät_ (Räfste-ting) Suomessa.
Eli kuin näitä hävitettiin -- ne jotka pitivät _Moan-oikeutta_ Turussa
(Lands-Rätten i Åbo). Että hään v. 1405 piti Valta-käräjät Suomesssa,
luetaan Porth. Chr. p. 418, 508, ja Stjernm. Höfd. Minne I D. 2 B. K I.
p. 98 &c. Samaten sanotaan (yhessä Lainjulistajan _Claus Flemingin_
kirjassa, annettu v. 1412) hänen myöskin pitänneen Valta-käräjöitä
Ulfsbyin (Porin) kaupunnissa Suomessa v. 1410, jota Porthan arveloopi
kirjotus-virheksi vuosluvussa, luullen tämän tarkoittavan v. 1405 (Chr.
p. 418).
[610] _Vara-lainjulistaja_, Under-Lagman. Tämä Miekkamies _Bó
Niclisson_ (se nuorempi) Åkeröiin oli v. 1434 Laintutkia Vaxalassa --
v. 1459 Vara-Lainjulistaja Öster-Göthlannissa, ja v. 1461 Kuninkaan
Vouti-mies (_Fogathe_) Vedboin Kihlakunnassa ja Rumleborgin Läänissä.
[611] Brenner: "_I Åbo Domkyrkia på ett jerngaller för Biskop Magni
Olai graaf_."
[612] _Kammio, Kirkko-kammio_ Chor; _Hauta-kammio_, Grafchor.
Ennen Poavin aikana piettiin Turun kirkossa monta erinäistä kammiota,
kussa piettiin Jumalanpalvelusta, eli oikeemmittain, kussa seisoi yksi
altari, jonka luonna Pappiset vissinä päivinnä vuotessa pitivät
messujansa ja rukouksiansa, hyväksi niiten sieluillen, jotka ovat näitä
laitoksia seättäneet, ja heitä lahjoillansa ja antimillansa asettaneet.
Yhtenä aikana löytyi jo 18 tällaista kammiota Turun kirkossa, joista
suuri osa palkihtivat omia pappia ja messu-miehiä; mutta kakkia näitä
hävitettiin Kuninkaan Kustav I:sen aikana, jollon tätä Poavin uskomusta
pois-heitettiin. Siitä päivästä nimitettiin näitä kirkko-kammioita
paljaiksi _hauta-kammioiksi_, koska heissä ainoastaan hauattiin heijän
ja heijän lapsiin ruumiita, jotka olivat heitä asettaneet, vaan ei eneä
piettynä mitään henki-messuja. Piispa Tavastin muista jumalallisista
laitoksista oli yksi tämän _Ristuksen Ruumiin kammion_ asettaminen.
Siinä häntä myös hauattiin, josta tätä siitten kuhuttiin "_Tavastin
hauta-kammioksi_." Tämä kammio oli suljettu eli varuistettu näiltä
rautahäkiltä, josta kuvat tässä nähään.
[613] Lue _Porth. Chron_. p. 429.
[614] Tämä sana _fecit fieri_ (oli antanut tehä, tiettänyt) on yksi
Suomalaisuus (_Fennicism_) tässä Piispan Latinassa, joka toistaa hänen
ei ainoastaan olleen selvän Suomalaisen; mutta myös Latinata
kirjuittaissaan nouattanneen Suomalaista mielen-juohutusta. Sillä
Ruomalaiset oisivat epäilämätäk (ikeänkuin Ruohtalaisetkin)
kirjuttaneet _fecit, posuit_ (reste t.e. stenen, minneswården). Ehkä se
oisi viallisesti sanottu, sillä Seppä teki (_fecit_) mutta Piispa
tietti (_fecit fieri_). Jos oisivat varsin tahtoneet tätä asioa
eroittoo, niin oisit kirjuttaneet tahi toimittaneet tätä apu-sanoilla
(med hjelp-verber) e.m. _curavit_, lät resa. Mutta Suomalaisessa
kielessä ei tarvitak sellaisia apu-keinoja, hänessä löytyy ikeän kuin
Hebrealaisessa ja Arabian kielessä, tätä eroitusta puheessa (ja
ajatuksessa) toimitettu eri-sanantaivuttamuksella (uttryckt genom en
särskild konjugationsform) jota Hebrean kielessä kuhutaan "_Verbum
Hiphil_", ja jota myö Suomeksi soattaisi kuhtua _Tiettävä-Toimitussana
(Verbum Permissivum, t. Effectivum, t. Transitivum)_.
[615] Yksi kopio tästä kirjutoksesta luetaan myös Opettajan _Joh.
Bilmarkin_ Juttelemuksessa "De Sacellis Sepulcralibus in Templo
Cathedrali Aboënsi_", Alexand. Lauraeuksen_ vastoomisella, Turussa
1772, p. 20. ja yksi toinen kopio löytyy niin ikeän Jonas Bångin "_Den
Wälborna Tawastiska Släcktens ättare-tal_", Stockh. 1756.
[616] Ei Porthankaan osanut näitä selittää; lue Chron. p. 511. m. 495.
[617] Joka nenä ehkä merkihtee sanaa "Regina" (_Kuninkatar_): jotta
ois: "Auttakoon Moaria Kuninkatar."
[618] Brenner: "_I Åbo D. Kyrckia_."