että myös Gjörvell (Det Swenska Bibliotheket I D. p. 53) sanoopi että
se oli 8 jalkaa ja 4 tuumaa pitkä; mutta Castrénin Juttelemuksessa
_Beskrifning öfwer Cajaneborg_ p. 15 ja 16, seisoopi, että sanottiin
hänen olleen 3 kyynärtä ja 3 1/2 (puoli neljättä) korttelia pitkä, eli
puolta korttelia vajoo 4:een kyynäreen. Nämät puheet ei ouk oikeen yhtä
pitäväiset. _Castréni_ toimitti mitenkä hään on kuullut puhuttavaksi;
vaan ne toiset, sitä myöten kuin häntä Harlemissa mitattiin. Se on
mahollinen, että jos se kotoa lähtiissänsä, oli nuori ja kasvavainen,
jotta hään oisi pois-ollessansa vielä kasvanut muutaman tuuman; tahi,
että jos miittuutivat häntä kuoleena, että se oli kuoltuansa virunut,
niin kuin sanotaan tapahtuvan; on myöskin mahollinen, että tässä
ymmärretän Hollannilaisten mittuutta, joka on vähempi meijän. Olkoonpa
tuo miten tahaan, niin oli hänellä pituutta kyllä.
[453] Kuninkas _Fredrik II_ eli _Jaloinen_, kuin häntä myöskin
kuhutaan, valitti ne pisimmät miehet kaikista hänen Rykmenttilöistään,
ja asetti heitä yheksi erinäiseksi väeksi. Mutta ei ainoastaan sillä,
että hään valihti heitä omasta valtakunnastansa, hään maksoi myöskin
isot rahat soahaksensa heitä muista maista. Näihin joukkoon pestaisi
hään myöskin _Cajanusta_, mutta se ei kelvanut, koska se oli ikään kuin
_Jättiläinen_ muihen seassa.
[454] Hään oli kuuluisa ei ainoastaan pituueltansa, mutta myöskin
voimaltansa. Hänen sanottiin olleen kauhian väkevä, mutta niin
hiljainen ja tyynnä-tapainen, ettei häntä mitenkä saatu suuttumaan.
Yhen toisenkin voipaan sanotaan silloin olleen Preussissa, ja tulleen
rinnustelemaan tämän Suomalaisen kanssa. Mutta _Cajanus_ ei tahtona
häneen puuttua. Toinen rupesi tuosta vielä enemmin häntä kiistelemään,
ja sanotaan hänen viimein yllyttäneen häntä mänemään siihen
kauppaan, että hyö piti kerran kukiin soaha antoa toinen toisellensa
korva-puustin. Viskattiin arpoo, ja Preussilainen sai vuoron ensin
paiskataksensa. Silloin sanotaan hänen antaneen _Cajanuksellen_
semmoisen aika kajauksen, että hään oli vähältä koatua; mutta kuin tämä
siitten suutuksissaan sukaisi toista korvalleen, niin sanotaan hänen
laskenneen häntä niin, että se mäni henkettömäksi. Tämän sanotaan
olleen syyn, minkä tähen _Cajanuksen_ täytyi peät-suoroo paeta pois
Preussin maasta.
[455] _Elo-leipä_, Fri-bröd.
[456] _Gyllen_ on yksi pieni hopea-raha Saksan maalla, joka teköö
meijän rahassa 44 killinkiä pankkoossa. Hään lahjoitti sillä tavalla
pois 11,625 Riksiä Pankkoossa.
[457] _Mennoniittiläisten seurakunta_, (Mennoniternas diaconat).
_Mennoniitit eli Uuestaan-kastetut_, nouatti yhtä uskon-erkamusta.
[458] Tämä Daniel Cajanuksen silkki-takki (kappa) löytyy vielä
Pohjan- moalla tallella.
[459] Tästä on moni aprikoinut, että myö tällä meijän lyhyellä i'ällä
kuitenkin vaikutamme ja toimitamme enemmin, kuin moni meijän
esivanhemmista, sillä heijän pitkällä i'ällänsä. Jos lienöön niin!
Mutta kyllä moni vielä nytkin löytyy, josta ei saata sanoa muuta, kuin
että hään on ollut muka elossa.
[460] Salméns _Beskr. öfwer Kalajoki Socken under P. Kalms praesidium.
Åbo_ 1754 p. 18. Jos hään oisi ollut Jämtlannissa Suomen armean kassa
v. 1718, niin hään olis silloin jo ollut 78:nen vuuen vanha ukko. Se on
uskottavampi että hään v. 1656, kuusitoistkymmenellä vuuellansa, muutti
ehkä muihen Suomalaisten kanssa Ruottiin, koska Venäläiset silloinkin,
_Zaar Alexei Michailowitschin_ hallituksen alla, hävittivät Pohjan
maita; ja että kuin toiset seisahtuivat siihen, niissä heijän synkissä
mehissä, niin tämä keäntyi Suomeen takaisin.
[461] _Stockholms Post-Tidender år 1753, N:o 19_; seisoo että hään 105
vuuen vanha, mäni _kolmannen kerran_ naimiseen, yhen 60 v. vanhan piian
kanssa (hään oli sen eistä jo ennen ollut kahesti naitu).
[462] Lue: _I Jesu namn! Historisk och Deconomisk beskrifning öfwer
Kajaneborgs Län, under Per Kalms praesidium, af Erik Castrén. Åbo_
1754, p. 10.
[463] _Leal-Socken_.
[464] Tämä pitäjä on 10 peninkuormoa Pietarista. Häntä tahottiin sinne
yksinmielisesti, sekä hänen opetuksensa suhteen, kuin että myös hänen
kunniallisesta elämästänsä. Vulmahtia annettiin hänälle siltä
henkelliseltä Synodilta.
[465] _På Amiralitets-holmen_.
[466] Se on juuri merkillinen, etteivät Ruohista eikä Suomesta antaneet
mitään apua tähään aivotukseen, ehkä se oli heijän maamiehillen
hyväksi, kuin tätä tehtiin.
[467] Tätä tehtiin Saksan kielellä, _Nazziukselta_, Saksan Seurakunnan
Kirkkoherralta.
[468] _att han warit missionär i Finnmarken_.
[469] Saatiin nyt tietoa, että hään oli koulusta ruvennut Sotamieheksi,
ja sillä lailla tullut monta maata liikkumaan. Sitä vastoin niin hään
kyllä puolestansa näytti heillen yhtä kirjallista totistusta, että hään
Trondheimin kaupunnissa Norissa oli tullut tehtyksi papiksi Rovastilta
ja Konsistorin-Neuvolta (Consistorial-Rådet) _Paul Roggersilta_ (jotapa
kirjaa perästä-päin löyvettiin olevan hänen oman tekemänsä); mutta
Köpenhamina-Piispan _Herslebin_ kirjuttamisesta havaittiin, että yhtä
Nordenbergin nimellistä ei millonkaan ole käynyt Köpenhaminan
kouluissa, eikä yhtä Konsistorin-Neuvoa _Roggers_ ollenkaan löytynyt
Trondheimissa. Viimeisellä löysivät myös Nordenbergin luomia sitä
painitinta (pitschaft) jolla hään muka oli seilanut tätä nimitettua
papintotistusta. Sanalla sanottu, hään oli yksi _suuri koira_.
[470] Ensin Oikeus myötistyi siiheen että, hänen anomuksellansa,
annettiin hänelle lupaa, lähteä Saksan muahan parempia totistuksia
itellensä hankkimaan, ja pantiin yhtä Papismiestä nimeltä _Henr.
Skyttenius_ että niin kauvan hänen siassansa olla viran toimituksessa.
Mutta koska Nordenberg ei tullunakaan vuuen piästä takaisin, niin kuin
hänelle oli miärä tulla, niin antoi Oikeus hänen virkaansa tällen
_Skytteniuksellen_, joka tehtiin Suomalaisten Kirkkoherraksi
joulu-kuussa vuonna 1747. Näin eroitettiin nyt Suomalaiset pois
Ruohtalaisista, ja tehtiin heistä eri-seurakuntaa, ja sillä loppui ne
pitkälliset riiat, jotka molemmispuolin oli heitä yllyttäneet.
Nordenberg tuli jonkun ajan perästä kyllä takaisin, vaan ilman mitään
totistusta, jonka tähen hänen myös täytyi lähteä tästä pois. Hään läksi
silloin Stettiiniin kaupunkiin, ja oisi siinäkin viisastellut ihelle
virkoa, vaan tuli ajallansa poisi-ajetuksi. Hään tuli vielä siittenkin
yhen kerran Pietariin, toivoten Suomalaisia houkutellakseen, mutta ne
eivät eneä häneen puuttuneet, jos täytyi hään järkiään lähteä tästä
pois, eikä o siitä päivästä hänestä mitään kuuluna. (_Gjörv. Hist. och
Polit. Mercurius; V D. p. 677; -- Büschings Geschichte der Evang.
Lutherischen Gemeinen im Russischen Reiche; Th. 2 (Altona 1767, 8:o)
sid. 74. -- Gezelii Biogr. Lexicon; II D. sid. 105_).
Tämä Pietarissa oleva Ruohtalainen ja Suomalainen seurakunta oli
alustapäin ainoastaan yksi yhtyys niistä Suomalaisista ja
Ruohtalaisisia sota-vankiloista, joita pantiin tänne työllen,
rakettaisa tätä uutta kaupuntia Nevan rannalla; ja joillen annettiin
omat papit, heijän muka henkelliseksi ravinnokseksi.
[471] Tämä heijän suloinen ja helläsyvämminen Kuninkas, muutti siitten
nimensä _Kontaschiksi_, joka heijän kielellä oli merkihtävä yhtä _jaloa
Valtiasta. Bucharian_ valtakunnat, jotka nyt ovat Venäläisten
hallituksen alla, kuhuttiin _Aleksander Magnuksen_ aikana
_Sogdianaksi_, ja jaetaan _pienempään ja surempaan_, joihen luetaan,
suurin osa Tarttarian maista. Tämä loaja valtakunta eli maakappale,
levittääksen Turkestan ja Kalmukkiloihen maista pohjoisesta, aina
Indiaan, etelään; ja Persan vallasta ja Kaspinmerestä loutehesta, aina
Mongalin ja Chinan synkiöihin. Kalmukkilaisten ja Tarttarilaisten
kansat asuskeleevat iässäpäin näitä avonaisia maita. Heijän uskomus on
Muhametin opista erkaneva. Heijän piäkaupunit ovat (Suuressa
Buchariassa) _Buchara_ ja _Walikk_, jotka kumpaisetkin luetaan Moskuan
toista mokomin suuremmaksi (?) ja (Pienemmässä Buchariassa) _Jerken_ ja
_Kaschgar_.
[472] _Lähettämys_, Beskickning, Legation; _Lähettämä_, Sändebud.
[473] Miksei hään Tarttarin piioillen pyytänyt Suomalaisia sulhaisia?
mahtaa ehkä joku meistä kysyä; -- Tiesi hänen! Mutta uskottava on,
että silloin ois hänen anomus ehkä käynyt paremmin toimeen.
[474] Tämä tarina on otettu kirjasta: _Das veränderte Russland_.
Siinä luetaan ensin (I:ssä Osassa 254:llä puoliskolla) että hään pyys
"_Ruohtalaisia tyttölöitä_", mutta tämä on yks ereys, sillä Zaarilla ej
ollut Ruohtalaisten kanssa mitään tekemistä, sitä vähemmin heijän
likkoja myyksentellä; sillä jos hään kohta oisi soanut Ruohtalaisia
vankiakin (niin kuin hään sai) niin ne oli miehiä, vaan ei vaimoja.
Mutta Chan kuhtui Suomalaiset Ruohtalaisiksi, siitä, että heitä
luettiin Ruohin valtakuntaan. Silloin olevassa soassa vietiin Suomesta,
niin kuin muulloinkin, monta tuhatta lasta ja vaimoa Venäjäseen, jossa
heitä hajotettiin ympäri tätä laveata moata (ja joista meijän
vastappäin tuloo ehkä enemmin puhua). Yks osa heistä jaettiin suurillen
hoviloillen ja moisioillen alusväeksi, yhen osan veivät Kasakat
myötensä omahan moahan, josta heitä osittain kaupustettiin
Turkkilaisillen, osittain muuallenkin. Tällä tavalla oli vihtoin myös
Bucharilaiset tulleet heitä tuntemaan, ja heijän Herransa kahtomaan
tätä kauppaa evulliseksi. Että tässä ei maha olla puhe Ruohtalaisista,
nähään myös siitä, että tämä kirja itekkin toisesa kohassa oikaisoo
tätä paikkoo, selittävän tämän asian sillä, että se sanoo hänen
tahtoneen "Ruohtalaisia, eli _oikeimmittain Suomalaisia_" (p. 326)
Olipa tuo kummin tahan! Anomus on kuitenkin aivan merkillinen.
[475] Tätä nimeä, (jolla nimitettiin sekä linnoo että soarta, ja josta
koko kappeli on siitten nimensä soanut) kirjutetaan meijän nykyisissä
kirjoissa _Kustö_, niin kuin se oisi muka tullut näin kuhutuksi Ruotin
sanoista kust ja ö; mutta tämä on viärin. Vanhoissa kirjoissa sitä
kirjutettiin _Cuusto_, joka nimi oli yhteen-veitty sanasta _kuusisto_
(granskog); ja niinpä sitä ennenkin kirjutettiin Turun läänin vanhoissa
Maavero-kirjoissa (_Porth. Chron. Episc. Finl_. p. 605).
[476] Niinpä nähään heijän jo Suomessakin ruvenneen Kuninkaansa vastaan
niskoittelemaan. Niin e.m. rupeisi jo Piispa _Conrad Bitze_ yhtenä
aikana ponnistelemaan Kuninkas _Carl Knutsonnia_ vastaan; eikä
antanutkaan hänellen _Raseborgin_ linnoo, jota hään v. 1465 häneltä
pyysi. Niin että Kuninkaan täytyi koko kesäkauven säilytteä ihtensa
_Dominicanarein_ pappilaisten luonna Turussa (hos Dominicaner-munkare i
Åbo) _Rhyzelius_, p. 338.
[477] Ilman Piispaa _Henrikkiä_, joka oli se neljäs Piispa Upsalassa,
ja joka ensin yllytti _Eerikki_ kuninkasta, tulemaan Suomeen,
miekallansa levittämään Ristin oppia, ja joka kostoksi tästä, tuli
tapetuksi sinä 19 p. Tammi-kuussa v. 1157, yheltä Suomalaiselta
talonpojalta, nimellä _Lalli_, jota hään vaati kirkko-rankaistukseen,
yhestä hänen murhan töistä, niin se ei käynyt paremmin hänen
jälkeen-tuliallen. Sillä _Rodolphus_ tahi _Rolf_, joka oli se
ensimmäinen Suomen Piispa (syntynyt Vester-Göthlannissa) tuli v. 1178
pois vietyksi ja surmatuksi Kuurolaisilta, jotka sinä vuonna
rosmaillivat ja hävittivät meijän rantamaita, joka tapahtui viienellä
vuoella, siitten kuin se tuli Suomalaisillen soarnoamaan.
[478] _Ahvenanmoa, Åland_. Tämä _Ragvald_, joka kuoli v. 1321, oli
9 vuotta ollut Piispana (v. 1312-1321).
[479] _Porth. Chron_. p. 14, 216, 217. _Rhyzelii Episcoposcopia
Svio-Gothica_, p. 331. _Rhyzelii Sveog. munita_, I D. p. 115, sequ.
[480] Tämä _Magnus Thunsson_ oli se 8:saas Piispa Suomessa, ja se
_ensimmäinen Suomalainen_ joka oli piäsyt tähän _piispa-virkaan_.
Se oli syntynyt _Märtälän_ kylässä _Ruskon_ kappelissa, ja kuoli v.
1308, oltua 17 v. Piispana (v. 1291-1308). Hään muutti Piispa-istumen
v. 1300 _Räntamäestä_ Turkuun, eli niin kuin sitä ennen kuhuttiin
_Unikankareeksi_.
[481] _Porth. Chron_. p. 183, 216.
[482] Tämä _Magnus Ollinpoika Tavast_, joka oli se 16:nees Piispa
Suomessa, oli syntynyt s. 14 p. Loka-Kuussa v. 1357 _Alasjoen_ tahi
_Tavastilan_ kylässä Virmon pitäjässä, ja kuoli s. 9. p. Maalis-kuussa
v. 1452, 95:nellä vuuellansa. Hään oli 37 vuotta Piispana Suomessa
(vuuesta 1413 vuoteen 1450) ja oli yks niistä merkillisemmistä
Poavilaisista Piispoista meijän moassa, jonka tähen meillä oisi
mielessämme vastapäin hänen elämästä jotaik puhua.
[483] _Rhyz. Episc_. p. 334. _Porth. Chron_. p. 20, 465, _Messenii
Scondia_ T. X. p. 19.
[484] Tämä _Conrad Bitze_. joka oli 19:nees Piispa Suomessa, tais olla
syntynyt Turussa, kussa hänen isä _Henrik Bitz_ oli Katteinina, hään
kuoli _Kuuston_ linnassa sinä 13. p. Maalis-kuussa v. 1489, ja
hauattiin Turun kirkossa. Hään piti Piispan virkaa 29 vuotta, eli
vuuestä 1460-1489. Tässä _Kuuston_ linnassa lopetti myös Piispa
_Johannes Olai_ päivänsä s. 9. p. Heinäkuussa v. 1510, sillä että hään
syyvässänsä tukehtui. Siinä kuoli myöskin Piispa _Frat. Bero Gregorii
Balk_ s. 29. p. Kesäk. v. 1412.
[485] Scondia. T. X. p. 21. Chron. Rhythm. Finland., p. 38; _Porth.
Chr_. p. 26, 585. _Rhyz. Episc_. p. 338.
[486] Tämä _Arvid Kurck_, jonka sanotaan olleen syntyneen Laukossa,
luullaan olleen _Jeppe Kurkin_ poika, ja _Niiles Kurkin_ pojan-poika,
joka oli yks kuuluisa Hallitus-Neuvo (Stats-Råd) Ruotissa. (Porth. Chr.
p 651) Hään oli se viimeinen Poavilainen Piispa Suomessa. Koska se
Danskalainen meri-sotilas _Severin Norby_ v. 1522 vapautti Turun
linnoa, niin täytyi tämä Piispa paeta Ruotiin; mutta hukkui
joukkoinensa tiellä. Tästä puhuu _Tegel_ hänen Tarinamuksessansa Kyöstä
kuninkaasta p. 36, näin: _"Samma tiidh (då Norby uphäfde belägringen
för Åbo) måste Biskop Arffuedh i Åboo rymma, och gaff han sigh först
til Raumo, ther han hadhe sitt Skep liggiandes, och så sjödeles tädhan
och til Ulffsby (Björneborg). Men effter han ther icke säker och frij
bliffua kunde, och fick altijdh tijdender, at sienderna drogho
allastädes omkringh och föchte effter honom, gaff han sigh medh mångha
aff then Finska Adel, Frwer och Jungfrwer, som aff fruchtan och
räddhoga flydde för samma Konung Chrtistierns tyranniske påbudh skuld,
til sjöss, och achtade sigh åth Swerige til Konung Gustaff. Men them
kom en gräseligh stoor storm och owåder uppå, så at the alle med skep,
folck och godz förginges och bleffue borta, utan för Öregrund i Wiggian
(Grepen lahessa)."_
[487] Kuustoo joka kuuluu Piikisten pitäjään, luetaan 5 neljännestä
Turusta, (maantietä myöten) itä-etelään.
[488] _Porth. Chron_. p. 730. -- Mutta uskottavampi ehkä on, että
kuninkas teki tätä vähänteeksensä Suomen Piispan-valtaa. Siinäkin ehkä
tarkoituksessa hään jokoi hänen Hippakuntaa kahtiaan, ja teki v. 1554
Viipurissa toisen Hippakunnan istumen. _Kuusto_-linnan hävittämisellä,
hään ei heittänyt tilaisuutta Turun Piispoillen varustaksensa
sotamiehillä ja sotavarjelluksilla.
[489] Ehkä tämä soari ei ouk sen pitempi kuin yhtä kiven heittämistä,
niin nähään kuitenkin että tässä ennen aikana on pietty oikeata
Sotaväkeä, linnan varaksi; ja ettei heitä ollut vähä joukko, on siitä
arvattava, että Piispa _Johannes Olavi_ (syntynyt Pargas pitäjässä)
joka oli toinen Piispa _Bitzen_ perästä, eipä soanutkaan tätä linnoa
sen kuolleen Piispan _Laurentiuksen Michaelin_ (sota-) rahvaalta
(_familiares_) ellei hään heillen maksanut 200 Ruotin _markan_-rahoja
(joka tais olla maksamatak heijän palkastaan). Eikä näinnä aikoina
käynyt Piispoin kanssa niskoitella, ellei suuren voiman kautta. Tämän
sanan familiares on Messenius (Scondia X. T. p. 23, & Chron. Rhyth. p.
43) ja Rhyzelius (Episc. p. 340) selittänyt sillä, että se oisi muka
merkihtenyt sen autuahan Piispan sukulaisia ja omaisia, mutta siinä
ovatten erehtyneet, sillä _Episcopi familiares_ kuhuttiin heitä, jotka
olivat heijän palveluksessa, ja saivat palkkansa heiltä (Porth. Chron.
p. 647). Näihen sotamiesten peämies, kuhuttiin _Praefectus Custoensis_,
(häänki sai palkansa, ei Kuninkaalta vaan Piispalta). Tätä nähään
yhestä kirjasta Piispalta _Hemmingiltä_, kirjutettunna Turussa v. 1356,
kussa yksi nimeltä _Johannes Pedherson_ kuhutaan Linnanisäntä Kuustossa
(Bih. till Åbo Tidn. 1785, p. 25, och följ. Porth. Chr. p. 262).
Niinikään oli Piispa _Magnus Olai Tavastin_ isä vainaa, nimeltä _Olaus
Nilsson Tavast_, tässä linnassa Isäntänä, Piispa _Hemmingin_ aikana (v.
1339-1367).
[490] _Kahtomus_, vue, utsigt. -- _Luettaja_, Lector.
[491] _Tunelds Geographie_, 6:te Uppl., 8:de Del., p. 49.
[492] _Kunink. Kirjotus-Kokous_, Kongl. Kansli-Kollegium.
[493] Myö tahomme kiitoksella mainita tätä Turun muinosta Maaherroa,
siitä huolenpiosta, jolla hään on kavotuksesta säilyttänyt näitä
vanhoja muistomerkkiä; niin myös muistelemme kiitollisuuellamme
sitä silloin olevata ylistettävätä Sonnäsin isenteä, ja sitä
kunnioitettavata Rovastia, jotka mielensä tarkoittivat näitä _vanhoja_
ilmin-hakeaksensa; ja soisimme että meijän muut moamiehet ottaisivat
heijän esimerkkiä opiksensa.
[494] Se oisi ollut valaistukseksi asiassa soveliampi, jos Moaherra
oisi kirjuttanut aivan samat sanat kuin oli kiveen piritetyt, eikä
heitä ruvenut selittämään. Sillä niinkuin perästäpäin soahan kuulla,
niin se ei ollut _Gustaf Fincke_, mutta _Gödrik Fincke_, joka oli
naitu tämän _Ingrid Boijen_ kanssa. Senpä tautta on uskottava, että
hauta-kivellä ainoastaan luettiin alku-nenät näistä nimistä, nimittäin
G.F. ja I.B. joista G.F. ei merkihtenyt _Gustaf Finckiä_, mutta
_Gödrikkiä_.
[495] Näitä kolmellaisia vapamerkkiä olemme tässä kuvailleet varsin
semmoiset kuin heitä tavattiin kuvailtunna yhellä paperilla, joka oli
sisäänpistetty siihen kopioon tästä Moaherran kirjotuksesta, jota
löysimme Kunink. Kirjan-Kootuksessa. Ainoastaan että olemme tehnyt
heitä _puolen pienemmiksi_. Mutta jos ne kuvat jotka löytyi siinä,
olivat yhtä suuret, tahi (uskottavampi ehkä) pienemmät, kuin ne
hopeiset vapa-merkit, joita hauvassa löyettiin, siitä meillä ei ouk
mitään tietoa.
[496] Myö olemme tässä, niinkuin muuallakin, uskollisesti
peräänkirjuttanut sitä kopiota, joka löytyy K. Kirjan-koossa, ehkei
hänessä monessa paikoin löyvyk järjellisyyttä.
[497] Tätä Chiffern N:o 5, ja ne tässä viimeks mainitut Kirjotus-nenät
ei löyetäk näissä paperiloissa kuvailtunna. Hyö ovat jo vissiinik
joutuneet hukkaan.
[498] Jos tämä aatos on Moaherran omainen, niin oli hään oikeen asian
arvanut; mutta merkillinen on, ettei hään, eikä pitäjän Rovasti tienyt
paremmin tästä selittää. Silläpä tästä nähään ettei kumpainenkaan
tuntenut J.A. Forteliuksen juttelemusta _de primis initiis
Björneburgi_, joka oli painettu 33 vuotta ennen tätä, ja kussa luetaan
15:nellä puoliskolla, että silloin (v. 1732) löytyi tässä Liikisten
(tahi Ulfsbyin) kirkossa yhtä leipä-rasiaista (oblat-ask) jonka peällä
oli tämmöinen kirjotus: _"Denna asken är gjord af silfwer, som är
funnit uti Högwälborne Herrarnas salig Herr Finckarnas graf, hwilka äro
begrafne år 1139 (?) och med Högwälborne Herr Carl Horns omkostnad
efter dess Förfäder å nyo försärdigat år 1684."_ Tästä nähään että oli
jo ennenkin otettu hopeita tästä hauasta, ja sulattu kirkon tarpeiksi.
-- Oisikkohan jo tämä rasiainen Rovasti _Lebellin_ aikana (v. 1765)
katonut, tahi hänen kirjutos tummentunut? Minkä perustuksen peälle tämä
_Carl Horn_ kuhtuu _Finckilöitä_ esivanhemmiksensa, soahaan kohta p.
411. paremmin kuulla; sillä Peä-Sota-Asettaja (General-Fältmarsaken)
_Evert Koarlenpoika Horn_, herra Kankkaan, Porkkalaan ja Sonnäsiin, oli
naitu _Margaretha Finkin_ kanssa Porkkalaan ja Anttiseen, joka oli tämä
_Gödrik Finkin_ tytär. Mitä toas tähän vanhaan vuos-lukuun tuloo
(1139), niin _Porthan_ vainoo jo kyllä tuossa piti tora-puhetta, ja
peätti tämän olevan kirjotusvian rasiaisessa, eli painovirheen
juttelemuksessa; eli yksi häpäisevä tietämättömyys kirjan
toimittajalta, näistä vanhoista asioista, ellei hään tahtonut meitä
tahallaan petteä (Porth. Chr. p. 329, 469, 470) koska hään mainihtee v.
1139, joka muka (_Porthanin_ aatoksesta) pitäis olla 1439, tahi 1539.
Myökin uskomme että tässä jossakussa mahtaa olla erheys, vaan tahomme
kuitenkin muistuttoo, että ennen tätä _Finkin_ sukua (joka alotti
_Gödr. Nilsson Finkin_ kanssa, lopulla 1400 vuuen luvulla) niin oli
Suomessa yksi toinen vanhempi suku samalla nimellä, joka mahto sammua
jo kahta polvea ennen tätä _Gödr. Nilssonina_, koska sanotaan hänestä,
että hään otti itellesek tätä _Finkin_ nimeä, hänen Ukkovainaansa
perästä (_efter sin Mor-Far_) joka sillä tavalla mahto olla se
viimeinen peru siitä _vanhasta Finkin_ suvusta (_Stjerneman, Swea och
Götha Höfd. Minne_. I D. p. 330. II D. p. 327. Tämä toinen osa, joka
enemmitten sisällensä pitää Suomenmoan muinoisista peä-miehistä,
on vielä painamatak, ja säilytetään kasikirjotuksinna Kunink.
Vallan-Säilyksessä. Se oisi toivottava, että tämä kirja, josta
ainoastaan yksi vähäinen osa on painettu Turun vanhoissa Tiiustuksissa
v. 1785, tulisi painon kautta ulos-annetuksi). Tästä nähään että
_Finckilöitä_ on hauvattu jo 1200 ja 1300 vuosiin luvulla, ellei jo
ennenkin. Että tämä vanhakin _Finkin_ suku (joka taisi hävinnä jo
lopulla 1300, tahi alulla 1400 vuuen luvulla) on mahtanut olla
kuuluisa aikanansa, on siitäkin arvattava, että Piispa Magnus Olai
Tavastin isä, nimeltä _Olof Niileksenpoika Tavast_ (joka oli Kuustossa
Linnan-isäntänä vuosien 1339 ja 1367 välillä) oli naitu yhen
_Catharinan Finkin_ kanssa. (_Bång Schema familiae Tavastianae_,
painettu Tukhulmissa 1756. -- Porth. Chr. p. 423).
[499] Oisihan tämä tainnut tapahtua ilman Kunink. Kirjotus-Kokouksen
kyselemätäk. Tarpeellisempi oisi muka tietää jos ei Liikisten vanhoissa
kirkon-kirjoissa löyvyk näistä asioista mitään kirjutettuna, ja mitä
heissä seisonnoon.
[500] Tästä _Gagneruksen_ tarkautesta, että Tarinamuksesta ja vanhoista
suku-kirjoista tahi polven-juoksuista ylöshakea niitä suku-polvia,
jotka ovat muinon näitä nimiä kantaneet, tulemme kohtsillään enemmin
puhumaan; ja tahomme ainoastaan nimittää, ettei hään meijän mielestämme
ouk ollut ollenkaan halukas (angelägen) näitä tietoja hakeaksensa. Eikä
se ou kumma, sillä se on arvattava, että hään joka oli Ruohtalainen ei
pitänyt paljon huolia Suomalaisten asioista.
[501] Koska harvat ehkä meijän lukioista ovat siinä tilassa, että näitä
nimittyjä kirjoja käsittää, ja kuitenkin tahtoisi ehkä kuulla, mitä
heissä seissoo näistä Finckilöistä, niin tahomme tässä näitä paikkoja
luettaa. _Messenii_ Scond. Illustr T. VI., p 12. _"Transmissis in
Moschoviam legatis hoc tempore, Benedicto Gylte ac Gustavo Finchio,
Tyrannum invitat ad foedus contra Polonum, velut hostem utriusque
communem ... Rex Ericus xv Febr. per Daniam suos destinat legatos
Stenonem Ericium, Gabrielens Christierni, Liberos regni Barones, et
Georgium Finchium, in Hassiam abituros, Christinamque Lantgravii
filiam, sibi conjugem postulaturos."_
[502] _Dalin, Swea Rik. Historia_ II Del. I B. p. 557: "Som han
(K. Eric XIV) från Hessiska Hofwet i sit frieri fådt benägna swar,
så skickade han nu (v. 1563) trenne Riksens Råd, at det samma
fullborda. Dessa woro Sten Erikson (_Lejonhufwud_) Gabr. Christerson
(_Oxenstjerna_) och Jöran Fincke. Då Ambasaden kom till Köpenhamn, lät
K. Fredric arrestera dem allesamman, och insätta dem på Kallundborgs
slått, ty han ville ej blott hindra ägtenskapet, utan äfwen få en
förewändning till krig." Tätä kerroitetaan uuestaan p. 597. "Sten
Erikson Lejonhufwud, Gabr. Gabr. Christerson (Oxenstjerna) och Jöran
Fincke, desse tre woro fängslade under sjelfwa freden, som
Ambassadeurer till Cassel."