_Niiles Antinpoika_ lie ollut, jonka hauta-varjo tässä näytetään.[606]
Että se oli korkeasta suvusta on arvattava, ja että se oli yksi _Natt
och Dág_, on uskottava. Mutta kosk' emme ouk olleet miehet, soaha
hänestä mitään tieteäksemme, niin tahomme nimittää niitä ylhäisempiä
Herroja tästä suvusta, jotka ovat muinon olleet kuuluisat Suomessa; ja
joihen kanssa hään on ehkä ollut sukuisin.
Näistä on ensinnik se muinonen Suomenmoan Peä-mies _Koarle
Näskonungsson_ (Natt och Dag)[607] joka v. 1317 oli Valta-Neuo ja
Miekkamies, ja joka jo v. 1323 kuhuttiin "_Capitanus Finlandiae_."
Hään kuhtui ihtesäk v. 1327 "_Capitaneus Finlandensis_" yhessä
kauppa-kirjassa _Sténsbölen_ kartanosta Porvon pitäjässä, jossa hään
kirjuttiin vieras-miessä. -- V. 1330 kuhuttiin häntä "_Advocatus super
Finlandiam et Alandiam_" yhessä lahja-kirjassa (gåfwobref) yhestä
talosta _Önnebyin_ kylässä, Ahvenan-moalla. Ja yhessä Peätös-kirjassa
(dome-bref) annettu Hattulassa v. 1333, siitä äsken nimitetystä
Sténsbölin moisiosta, kuhtuu hään ihtesäk "_Carolus Näskonungsson,
Miles_." Hään eli vielä v. 1349, jollon hään möi 2 1/2 Örtug moata
Valdemarin soaressa, Tukhulmissa, Papittarillen (åt nunnorna,
prestinnorna) St. Claran suljetuksessa.[608]
Toinen oli _Stén Bóson (Natt och Dag)_ Göksholmaan ja Rinkestaholmaan,
joka v. 1371 oli Miekkamies ja Valta-Neuo. V. 1384 oli hään yksi
Valta-Ruhtinaan _Bó Jonssonin_ jälkiseätoksen Toimittajoista (en iblanb
Exekutorerna af Riks-Drotsen Bo Jonsons testamente) -- v. 1390 oli hään
Lainjulistaja Nerkissä ja Vallan-Asettaja -- v. 1405 oli hään Kuninkaan
Laintoimittaja[609] Suomessa. Hään eli vielä v. 1406; mutta v. 1411 oli
hään jo kuollut. Hään oli nainut, 1:sin _Ingeborgia (Örnfot)_,
Valta-Neuon _Koarle Maunuksenpojan_ (sen vanhemman) tytärtä Brobyiin,
ja 2:seksi Ingeborgia Koarle Byrjenpojan tytärtä.
Kolmas oli Miekka-mies _Bó Bóson (Natt och Dág)_ joka v. 1436 oli
Lainjulistaja Pohjos-Suomessa, ja joka makoo hauattunna Upsalan
Peä-Kirkossa. Hänen vanhemmat oli Laintutkia ja Vara-Lain
julistaja[610] _Bó Niclisson_ (Natt och Dág, se nuorempi)
ja hänen ensimmäinen puoliso _Ingeborg Jöns-Niileksenpojan
Svarte-Skåningintytär_.
Yhet Rauta-häkit, jotka muinon sulkivat Piispa Maunus Ollinpojan
(Tavastin) hautakammiota Turun Peä-Kirkossa.[611]
Tässä kuvaellaan yhet rautaiset häkit (ett jerngaller) jotka muinon oli
pantu ikeän kuin oveksi tahi varjoksi sen Turun Peä-Kirkossa löytyvän
_Tavastin_ kuhuttavan _hauta-kammion_[612] eteen; eli niin kuin sitä
muutenkin nimitettiin: "Herran ruumiin t. Ristuksen ruuumiin kammio";
(_Sacellum Corporis Domini, vel Corporis Christi_). Tämä kammio oli
asetettu Piispalta _Maunus Olai Tavastilta_ v. 1421,[613] ja häneltä
juhlallisesti sisään-vihitetty (pyhitetty) v. 1425 kunniaksi meijän
Pyhän Vapahtajan nimen, niin kuin luetaan näissä kirjutuksissa, jotka
ovat varsin somasti sovitetut näihin Rauta-häkkilöihin; ja jotka
kuuluuvat näin: _anno domini mcdxxv magnus olai episcopus fecit fieri
hoc opus_, joka Suomeksi oisi: "vuonna 1425 meijän Herran (Syntymästä)
tietti[614] Piispa Maunus Ollinpoika tätä työtä." Näihen alla seisoo
toisilla kirjutos-nenillä (med annan stil) Ruotiksi: "HJELP MARIA"
(_auttakoon Maaria_).[615] Jos ne toiset koreukset, joita nähään näihen
perästä, mitä merkihtennöön, on tietämätöin,[616] vai lie ainoastaan
pantu sinne, soreuteksi. Yhessä silmukassa nähään nenä R.[617] toisessa
yksi _käsivarsi_, joka on Tavastin vapa-merkki. Yksi sellainen nähään
myös näihen häkkilöihen alla, mutta tehtynnä vähä isommaksi.
Turun Kirkon tuli-palossa v. 1681 jollon kaikki muut vanhat jäännökset
paloi poroksi, niin nämät Rauta-häkit jäivät palamatak. Samaten myös
tulipalossa v. 1738, ja jos emme vaan petyk muistossamme, niin
muistamme meijän nähneen heitä vielä näinnä viimäisinnä vuosinna,
Turussa ollessamme. Mutta jos ovat tässä viimen-syksysessä varsin
onnettomassa tulipalossa, kussa kaikki muut kirkon kaunistukset
(prydnader) paloi puhtaaksi, vielä jäänneet seisalleen, siitä ei ouk
tullut meillen mitään tietoa.
Piispa Conrad Bitzin Hauta-Varjo Turun Peä-Kirkossa.[618]
Tämä Hauta-kivi on ollut Piispa _Conrad Bitzin_ hauvalla, niin kuin
sanat hänessä luetaan: _Sepulcrum venerabilis patris domini conradi
episcopi aboensis; obiit anno mcdlxxxix xiii die martii_; joka oisi
Suomeksi: "Hauta arvollisen Isän, Turun Piispan, Herra Conradin (joka)
kuoli vuonna 1489, s. 13:nä päivänä Moalis-kuussa." Vähä alempana
nähään _Bitzin vapamerkkiä, joka oli yksi musta pukki, punaisilla
sarvilla, kultaisessa vainiossa_.[619] Vapamerkin ylä-puolella on
kuvattu _Piispallinen kypärä_, ja ala-puolella _kaks ristiä_.
Tämä hautakivi, joka koroitettu moasta[620] seisoi Piispan haualla Pyhä
Pietarin ja Pyhä Poavalin Kammiossa, tais jo v. 1681, tahi 1738 tulla
turmeltuksi Kirkon tuli-palossa, kosk' ei hänestä mainitak niin sanoo
_Bilmarkin_ Juttelemuksessa _De Sacellis Sepulcr. in Templo Cath.
Aboënsi,_ painettu Turussa v. 1778. Tästä Brennerin kuvasta Piispan
hauta-kivestä on Rhyzelius uloskirjoittanut ne häneen kirjutetut sanat,
joita luetaan hänen _Episcoposcopiassa_, josta siitten _Porthan_ vainoo
on ottanut kopionsa, puhuissaan tämän Piispan elämästä.[621] Se kopio
tästä hauta-kirjutoksesta,[622] jota luetaan _Spégelin_ Swenska
Kyrko-Historien, 2 Del. p. 306. ei ouk varsin toimellinen.[623]
Tämä Piispa _Conrad Bitze_,[624] josta olemme jo ennen puhuneet, oli
niin kuin ne muutkin Poavilaiset Piispat aivan harras ja perso
lävittämään Papin-valtaa Suomessa.[625] Hänen isänsä oli se vanhaksi
kuhuttava _Hinrik_ (eli niin kuin se myös muutamilta kirjutetaan:
_Eerik Bitze_,[626] joka Porth. kuhtuu "Herra Viikiin", luulessaan
v. Stjernm. kuhtuneen häntä "Herra Nynäsiin", puhuissaan hänen
pojan-pojasta) ja hänen äitinsä oli _Anna_, Turun Linnanisännän _Olaus
Lydikinpojan_ (Djäknin) tytär.[627] Niistä K. Vapahuoneessa löytyvistä
Peringsköldin kootuksista (kollektioner) nähään että hänen isällä oli
ollut 5 lasta, 4 poikoo ja 1 tytär, nimittäin 1) _Claes Bitze_,[628]
2) _nuori Eerik Bitze_;[629] 3) Piispa _Kort Bitze_, 4) _Brita
Bitze_[630] ja _Knút Bitze_.[631]
Mitä tämän Suomen Piispan elämän keinosta tuloo sanottavaksi, niin
tahomme sitä tässä lyhykkäisyytessä toimittoo. Häntä tehtiin (v. 1451?)
Oppiaksi[632] Leiptzigin Opistossa Saksan-moassa.[633] Minkä
perustuksen peälle Rhyzelius sanoo (Episcop. p. 338) hänen käyneen
Ruomissa, ja olleen Peä-pappisinna[634] Bernhardinin Pappisten luonna
Senaen Papin-suljetuksessa Frankriikissa -- on tietämätöin. Juusten
(Chr. p. 25.) Spégel (p. 305.) ja Messenius (Scond. T. X. p. 20.) jotka
pitäävät samoo puhetta, ovat ehkä synnyttäneet tätä, selittämisellänsä
yhtä lukematointa paikkoo Palmsköldin käsikirjoituksissa (Porth.
Chr. p. 549). Sitä vastoin niin tiiämme varmemmin, hänen olleen
Peä-Rovastina[635] Turussa v. 1450-1460, jona vuonna häntä Piispaksi
tehtiin Poavilta Piukselta II:lta. Messenius (niin myös Rhyzelius)
sanoopi että hään s. 13. p. Elok, v. 1462, asetti t. vahvisti Naantalin
Papin-suljetusta, ja siihen i'äksi sisään-salpais sekä Papit että piiat
Brigittan Papin-kunnasta (af Brigittiner Orden). Mutta Vadstenan
Papin-suljetuksen vanhoista Päiväkirjoista vuotesta 1462, p. 119.
selitetään, että hään kolmen heijän veljeisten avulla,[636] sai sinä
vuonna (?) paremman menon ja järjestyksen asettaneeksi Naantalissa,
kussa Pappiset olivat ruvenneet niskoittelemaan, ja soattaneet jo
suuren hämmänöksen välillensä. Soatua näitä riitauntuneita ja
eksyttäväisiä veikkais-miehiä oijaistunneiksi, sisään-sulki hään heitä
Pyhän Salvádorin sanan perästä, polvipäiviksi, näihin henkellisiin
karsinoihin.
Hänen muista töistään luetaan että hään asetti _Kaikkein Pyhäin Kammio_
(_Sacellum Omnium Sanctorum_) jota hänen sanotaan pyhittäneen[637] ynnä
ykstoistkymmentä muita Kammioita, tässä Turun seurakunnassa, kussa
hään myös kahella uuella laulumiehellä lisäisi niitä 10 entisiä
Kammion-laulajoita.[638] Hään anto hiekalla täyttää ja tasoittoo sen
vuorisen kirkko-moan, ja panetti ne muurit hänen ympärillensä joita
vielä nytkin tässä nähään. Sanotaan hänen myöskin asettaneen yhen
poto-huoneen[639] Pappiloillen, ehkei se mahtanut kauan voimassaan
pysyä, koskei tuosta siitten mitään mainitak.
Hään anto monta asetusta Pappisillen heijän otoistaan ja soatavistaan,
monta myöskin ojennusta heijän velvollisuuestaan ja toimituksistaan.
Samaten harjoitti hään myös niiten nuortein opetusta, niin paljon kuin
näillä ajoilla oli toivomista. Hään kielsi kovast ne Henkelliset
Peä-neuoitteliat (Kanikerna) olemasta pois kaupunnista, ja anto heillen
eläkkeiksi _köyhäin tivunti_,[640] jota hään v. 1486 yhen hänen
julistuksensa kautta pois-omisti moa-kirkkoloista. Hään on myös
mainittava sen eistä, että hään ensin hänen Hippakunnan hyväksi anto
painuttoo yhen Messu-kirjan (_Libri Messales_) jonka hään ulosjakoi
Pappiloillensa ja Seurakunnillensa, nouattaaksensa parempata
järjestystä heijän Jumalanpalveluksessaan. Tämä kirja, joka
variten-vasta sovitettiin niillen Suomalaisillen seurakunnillen siltä
Henkelliselta Opettajalta[641] Parisissa nimeltä _Daniel de Egher_,
tuli v. 1488 painetuksi _Barth. Ghotanilta_ Lybekin kaupunnissa; ja on
se ensimmäinen, (kirjan-painumisen ilmauntumisesta),[642] ja se ainua,
joka ennen uskon-uuistamustamme (före reformationen) on tullut
painetuksi meijän Jumalanpalvelluksen johtamiseksi.[643] Että meijän
Piispa oli näissä töissä kiivas ja toimellinen, on siitäkin arvattava,
että Strengnäsin _messukirjaa_ vasta painettiin vuotta ennen, sen saman
_Ghotanin_ luonna.
Myö olemme jo ennen kuulleet ettei hään malttanut olla puuttumasta
Hallituksiin menoin. Hään piti aina vahvast Kuninkaan Christianin
puolta, ei ainoastaan sillä, ettei hään v. 1465 antanut Kuninkaalle
Koarle Knútinpojalle_ Raseborgin_ linnoo (lue p. 394) mutta myös siinä,
että hään ite läksi v. 1463 Suomesta Tukhulmiin Christianin avuksi,
kussa hään näillä rauhattomilla ajoilla tuli ynnä Kuninkaansa kanssa
sisään-piiritetyksi niiltä Linköpingin Piispalta _Kettil Váselta_
nostetuilta talonpojilta, jotka riensivät yhteen irti-peästääksensä
sitä vankeuteen pantua Peä-piispoo _Jönsi Pentinpoikoo_ (Oxenstjerna)
Upsalasta. Bitzi oli tällä hänen puoltamisellansa soattanut omaisiansa
henken-pauloihin, jotka pitäin hänen puolta, kaikki tuli tässä
sota-kapinassa surmatuiksi, mutta ite hään ei ainoasti säilyttänyt
henkensä, mutta käytti myös asiansa niin, että hään K. Koarlelta sai
piteä virkansa, ja uskottavaisuutensa (sitt förtroende).
Hänen aikana (v. 1463) Venäläiset murtaisiivat Suomeen, ja tekivät
pillojansa Karjalassa, liioitenkin Jääskin pitäjässä (Porth. Chr. p.
578).[644] Hänen aikana tuli _Savon Linna_, eli niin kuin sitä silloin
kuhuttiin Olofsborg, ylösraketuksi ja varuistetuksi siltä kuuluisalta
Viipurin Peämieheltä ja Ruotin Vallan-Hallihtialta _Eerik Akselinpoika
Totilta_,[645] joka v. 1477 toimitti näitä varjelus-verkkiä yhellä
soarella Haukive'en ja Ruokove'en välillen, kussa kaksi vuotta ennen
oli ainoastaan puusta tehtyjä varustuksia;[646] ja joka soari silloin
kuului Juvan pitäjäseen, joka pitäjä toas luettiin kuuluvan Seäminkin
seurakuntaan.[647] Hänen aikana (v. 1470?) palo Kuuston linna, niin
kuin jo 396:nellä p:lla sanottiin; ja sekä Messenius (Scond. T. X. p.
21) että yksi vanha Ajan-luettaja (Kronograf) Turussa, sanoopi Turun
kirkon palanneen kahesti hänen aikanansa, nimittäin iskitulella v.
1464, ja tulen varoittamattomuutella v. 1473.[648] Hänen aikana
rakennettiin myös monta kirkkoa kivestä, ja tehtiin moni uus
pitäjä.[649]
Vapaallisen Herran Frédrik Frésen hauta-varjo Turun Peä-Kirkossa.[650]
Tästä miehestä ei tunnetak paljon muuta, kuin mitä sanat toimittaa,
jotka luetaan hänen hauta-kivellä, ja jotka kuuluuvat näin: _"anno
domini m'ccc'l'IIII' ipso die sancti georgii martyris obiit honorabilis
vir fredericus frese cujus anima requiescat in pace"_; joka oisi
Suomeksi, "Vuonna Vapahtajan syntymästä 1354[651] juuri Pyhän
Kärsiäjän[652] Yrjön päivällä,[653] kuoli kunnioitettava mies Frédrik
Frése jonka henki levätköön rauhassa."
Se kuvaus kuin nähään keskellä kivee, mahtaa olla Frésilöihen
vapa-merkki, jota ei tunnetak, koska sitä ei löyvyk K. Vapa-Huoneessa
Tukhulmissa, eikä tavatak K. Vapa-kirjoissa sisään-piiritettynnä. Tätä
_Frésen_ sukua ei soa millään tavalla sekoittoo, sen _de Frésen_
kuhuttavan suvun kanssa, joka kantaa kilvessänsä yhen avonaisen
Rautalakin, ja joka vasta 1700 vuosluvun alulla muutti Ruotsiin
Brehmistä, kussa yksi _Juho de Frése_ luetaan tämän suvun
esivanhimmaksi, ja joka eli nuon v. 1350.
Tästä Suomalaisesta Frésen suvusta, ei löyvyk sen parempata tietoa K.
Vapaus-Huoneen kirjoissa, kuin nämät puuttuvaiset (ja ehkä viheliäiset)
sanat: "Fridericus Frese,[654] dog 1354, gift 13..." (Hänen poika):
"Georgius Frese, Riddare f. 13..." (Tämän tytär): "Christina Frese,
gift med Clas Henriksson Horn till Åminne, Sweriges Rikets Råd och
Lagman i Söder-Finland, f. 14..., d. 15..." Siitten seisoo kohta sen
alla tämmöinen muistutus: "Detta öfwerensstämmer ej med stamtaflan
öfwer Adeliga Ätten Horn af Kanckas".[655]
Tästä seuraisi, että tämä suku, joka alotetaan _Fredr. Fresestä_, oisi
jo Suomessa sammunut, miehen puolesta, hänen poikansa kautta. Mutta
ettei asia mahak olla niin, selitetään meijän omista vanhoista
kirjoistamme, sillä tahi hänellä on ollut muita poikia kuin tämä Yrjö,
tahi on toas tällä ollut muita lapsia kuin tämä tytär, koska tämä suku
vielä loistaapi Suomessa myöhäisempinnä aikoina. Myö luetaan niissä
vanhoissa Turun Seurakunnan Pito-kirjoissa (Åbo Församlings Registratur
fol. 205 & fol. 124), että yksi mies nimeltä _Frédrik Arnikanpoika
Fresekä_ (hänen nimensä kirjutetaan muuten monella tavalla, _Freseca,
Fryske, ja Frisk_) oli v. 1416 Hartika Dykerin kanssa ala-kirjuttanut
Taivasalon muinoisen Rovastin _Helwich Stoltefothin_ seätos-kirjaa,
kussa hään pyhä _Yrjön kammiollen_ pois-lahjoitti _Ravasen_ tilaa
Hyrvinsalossa, Moarian pitäjässä; ja jota taloo, hänen nimen muistoksi,
vielä nytkin kuhutaan _Friskalaksi_ (Porth. Chr. p. 440, 442). Myö
luulemme tämän _Frédrik Fresecan_ olleen saman miehen, kuin se joka
siitten kirjutettiin _Fredrik Fréseksi_, joka eli vielä v. 1449, ja
josta kohta tullaan enemmin puhumaan. Sillä kumpaisestakin puhutaan,
jott' ei heillä ollut mitään erinomaista virkoo, molempiin sanotaan
olleen varakkaita miehiä, ja elänneen melkeen yhellä ajalla.[656] Tämä
sama _Frédric Fresekä_ oli siitten veljensä kanssa, _Jaakko_
nimellinen, v. 1419 vielä vahvistanut tämän heijän heimolaisen
_Helwichin_ vainaan jälkeen-seätöstä. Tästä hänen veljen nimestä
selitetään vielä paremmin tämän Fresekä ja Frése olleen sama mies.
Piispa _Maunus Olaijin_ (Tavastin) kirjutoksesta v. 1449, jolla hään
Turussa asetti _Kolmen Kuninkaan Veljellisyyteksi_ kuhuttavata
papillista yhteyttä,[657] nähään että yks _Frédric Frees_ oli silloin
porvali Turussa, ja mahto olla mahtava mies, koska hään oli yksi tämän
Veljellisyyven asettajoista (Porth. Chr. p. 475). Hänen nimensä
kirjutetaan toisessa kohassa "Fredericus Frese" (Chr. p. 477). Yksi
toinen näistä asettajoista, oli _Jaakko Fresen t. Freese, e. Frés_ joka
silloin oli Peä-neuo[658] Turussa, ja joka mahto olla hänen veljensä,
(josta arvoomme näihen olleen samat miehet, jotka v. 1419 kuhuttiin
Fresekä), kolmaas oli vielä _Henrik Frése_, joka oli Rovastina (Chr. p.
476, 603) ja joka mahto kuolla v. 1465 (Chr. p. 614). Ilman näitä,
nimitetään meijän vanhoissa kirjoissa myös yhtä miestä nimeltä _Arnold
Fresekäson_ (Arnaldus Fresykini) joka oli lahjoittanut _Hamarken_ talon
_Pyhä Yrjön kammiolle_ Turun Peä-Kirkossa (Porth. Chr. p. 798). Mutta
mikä mies hään lie ollut, tahi millonka hään lie elänyt, ei tunnetak,
kuitenki se näyttää meistä kuin hään oisi ollut sen äskön mainitun
_Frédrik Arnikanpojan Fresekän_ isä, eli tämän _Frésen_ isä, jonka
hautavarjo tässä kahotaan.
Tään parempia tiiustuksia, emme ouk olleet hyvät hankkimaan, tästä
suvusta.
Tähtimiehen ja Hämeenlinnan Linnanisännän Olli Tavastin
Hauta-poasi, Turun Peä-Kirkossa.[659]
Keskellä tätä kivee nähään _Tavastin_ suvun _vanha_ Vapamerkki,[660]
yksi rautapaijassa puettu käsi-varsi purpurin-punaisessa vainiossa,
joka merkki on yhteinen Stålarmiloihenkin suvullen, koska hyö ovat
lähteneet yhestä juuresta.[661] Ympärillä luetaan namät sanat: "_anno
domini mcccclx in crastino sancti petri de cathedra obiit nobilis vir
olavus thawasth miles orate pro eo_",[662] joka oisi Suomeksi: "Vuonna
Herran (syntymästä) 1460 Istuimellansa istuvan[663] Pyhä Pietarin
toissa pänä kuoli vapasukuinen mies Uolov Thavast, Tähtikäs, rukoilkaa
hänen etessä." Tämäkin kivi mahto jo 1681:nen vuuen tuli-palossa
murentua, kosk' ei siitä päivästä hänestä eneän puhutak.
Tämä _Olli Niileksenpoika Tavast_ Porkkalaan (joka oli se _nuorempi_
sillä nimellä) oli myös ollut aikanansa mahtava mies Suomessa, ei niin
paljon omasta toimestaan, kuin enemmin ehkä siitä korkeasta suvusta,
josta hään oli syntynyt. Sillä paihti hänen isänsä _Nisse t. Niki
Ollinpoika Tavast_, joka oli myöskin mainittu mies,[664] niin Piispa
_Maunus Olai_[665] oli hänen setänsä, _vanha Gödik Fincke_ (josta jo
puhuttiin p. 420, 421, 422) ja Valta-Neuo _Niiles Ollinpoika_
(Stjernkors) Särkilahteen (joka oli Piispa _Maunus Niileksenpojan_ isä)
oli hänen lanko-miehensä; Lainjulistajat Etelä-Suomessa _Eerikki Bitze_
(josta puhuttiin p. 477) ja _Jeppe t. Jaakko Pekanpoika_. Kuin myös
Lainjulistaja Pohjos-Suomessa, _Henrik Clausson_ (josta mainittiin p.
476), olivat hänen vävynsä; ja paitti näitä oli hään tätilöinsä kautta,
soanut paljon heimolaisia Suomen ylhäisemmasta seävystä.
Tästä _Olli Niileksenpoijasta_ Porkkalaan, ei tunnetak muuta, kuin että
hään (Peringsköldin puheen perästä) oisi v. 1446 ollut Miekkamies, ja
v. 1455 Tähtimies ja Linnanisäntä Hämeenlinnassa, kussa toimituksessa
hään vielä oli v. 1458.[666] Hänen muista töistään mainitaan
Stjernmanilta, jotta hään v. 14... oli ynnä vävynsä _Henrik Claussonin_
kanssa peättänyt yhen 9:sen vuotisen rauhan Venäläisten kanssa.[667]
Vuonna 1439 sai hään setältänsä Piispa _Maunukselta_ 400 Markkoo
rahassa, lahjaksi, että sillä muka lunastoo _Porkkalan_ kartanoa[668]
niiltä toisilta yhtä-perillisiltä (medarfwingar).[669] Vuonna 1440
alakirjutti hään lankomiehensä _Göd. Finkin_ seätöstä, kussa hään _Juho
Ollinpojan_ murhasta poislahjotti _Pyhä Annan Kammiollen Kärkesnäsin_
tilan ja _Bölin (Räfvebölin?)_ torpan Savun pitäjässä, joita hään oli
niinikeän perinyt vaimonsa kautta (p. 421. Porth. Chr. p. 448, 449).
Tämä _Uolov Niileksenpoika Tavast_ oli nainut[670] _Christinaa_,
Valta-Neuon ja Miekkamiehen _Rötger Ingosen_ tytärtä,[671] jonka kanssa
hänellä oli 3 lasta, nimittäin -- 1) _Mätta Ollintytär Tavast_
Porkkalaan, josta jo puhuttiin p. 431, ja joka oli _ensin_ naitu
Lainjulistajan Etelä-Suomessa _Eerikki Erkonpoika Bitzen_ kanssa,
jollen se synnytti Lainjulistajan _nuorempi Henr. Bitzen_; ja _siitten_
Valta-Neuon ja Lainjulistajan Etelä-Suomessa _Jaakko Pekanpojan_
(_Ille_)[672] kanssa, jollen se synnytti Linnanisännän Stén Jepinpojan
(lue p. 431) -- 2) _Niiles Ollinpoika Tavast_ Sonnentakaan, joka oli
nainut _Anna Sunentytärtä_ Laijilaan, jolla hänellä oli poika _Heikki
Niileksenpoika Tavast_ josta siitten suurin osa tästä suvusta levisi.
Tämä Niiles peri v. 1467 Tätiänsä Katrinaa Niileksentytärtä. -- 3)
_Lucia Ollintytär Tavast_, josta on jo puhuttu, ja joka tuli naineeksi
Tähtimiehen ja Lainjulistajan _Henrik Clausonin_ (Djekne)[673] kanssa
Koskiseen. Hään on ereyksessä monelta tullut luetuksi sen vanhemman
_Olli Niileksenpojan_ tyttäreksi, tahi Piispa _Maunus Ollinpojan_
sisareksi, ja ilman minkäänlaisetak perustuksetak tehty Piispa _Olli
Maunuksenpojan_ emäksi.[674]
Koska olemme puhuneet tämän Tähtimiehen Olli Tavastin tyttäristä, niin
tahomme myös jotaik puhua hänen siskoistaan. Jotka oli -- 1) _Elin
Niileksentytär Tavast_, joka v. 1439 sai setältänsä Piispa Maunukselta
100 Nobloo lahjaksi (Porth. Chr. p. 431). Hään oli naitu Vapamiehen
_Niiles Ollinpojan_ kanssa Särkilahellen (Stjernkors[675] ja eli vielä
leskenä v. 1467. Hään oli perillistensä kanssa myöskin lahjoittanut
taloja Pyhäin-Henkein Kammiollen (Porth. Chr. p. 624). -- 2) _Lucia
Niileksentytar Tavast_, joka sai samana kertana Piispalta, hänen
setältänsä, 200 Markkoo, ynnä 50 Markkoo hänen tyttärelle, nimellä
Metta. Näijen nimiä ei ollenkaan löyvyk yhessäkään niissä K.
Vapa-huoneessa löytyvissä polvi-laskuissa. -- 3) _Katarina
Niileksentytär Tavast_, joka silloin myöskin sai setältänsä 200 Markkoo
tilan-ostoksi, ja joka naitiin vanhallen _Gödik Finkillen_ (josta on jo
puhuttu p. 421, 422, 495).[676] Ilman näitä 3 siskoja, oli hänellä myös
2 veikkoa. Heitä ei nimitetäk Piispan lahjutos-kirjassa, mutta muissa
vanhoissa suku-johtauksisa; voan millä perustuksella, sit' emme
tunnetak. Nämät oisi ollut 4) _Jaakko Niileksenpoika Tavast_ naitu
Ragnillan kanssa Villjasiin, Laitilassa, ja 5) _Jönis (Niileksenpoika?)
Tavast_ joka oli myös osallinen Kolmen-Kuninkaan Veljellisyytestä, ja
joka oli jo v. 1447 Poavilainen Peä-Neuoittelia Turussa, -- v. 1454
niin hään oli Pappi Ristuksen Ruumiin-Kammiossa, kussa toimituksessa
_Maunus Niileksenpoika_ (Stjernkors) peäsi hänen jälestä v. 1464. --
Vuonna 1466 läksi hään sukulaisten suostumuksella samoamaan Pyh.
Ristuksen hauvallen, ja sillä tiellä hään mahto jäähä, kosk ei hänestä
kuuluna sen koommin (Porth. Chr. p. 605, 804).
Piispa Maunus Ollinpojan (Tavastin) hauta-varjo Turun Peä-Kirkossa.
Tämä kivi -- kussa nähään yksi poikki ja pitkinpäin jaettu kilpi, jonka
2:sessa ja 3:nessa vainiossa (fält) nähään yhtä käsivartta
(Tavastiloihen vanhoo vapamerkkiä) ja 1:sessä ja 4:nessä yhtä
Piispallista ristiä, ja jonka ylitten on pantu Piispallinen kypärä, --
se peitti muinon sen kuuluisan Suomalaisen Piispan _Maunus Tavastin_
hautaa, joka oli asetettu Pyhän Ristuksen Ruumiin-Kammiossa Turun
Peä-Kirkossa; jota kammiota siitten hänen muistiksi kuhuttiin
_Tavastiloihen hauta-kammioksi_. Sillä ilman hänen hautansa, joka
seisoi keskellä tässä kammiossa, varsin Altarin rapun kohalla, niin oli
siinä muitakin hänen sukulaisia hauattunna. Sillä hänen vasemmalla
puolla nähtiin hänen jälkeentuliansa (efterträdare) ja sukulaisensa
Piispa _Uolov Maunuksenpojan_ hauta, ja oikealla, hänen veljensä
tyttären-pojan Piispa _Maunus Niileksenpojan (Stjernkorsin)_ hauta. Myö
luulemme tässä Kammiossa myös olleen sen äsken mainitun Tähtimiehen
_Olli Tavastin_ hauvan, paihti monta muita tästä suvusta.[677]
Tämä hautakivi, joka vielä Brennerin ajalla (v. 1671) seisoi
paikallansa, ja tuli silloin häneltä kuvailtuksi, tuli siitten tästä
pois-nostetuksi sen turmion perästä, joka kohtaisi tämän kirkon
1681:nen vuotisessa tulipalossa, ja muutetuksi muuannek. Sitä nähtiin
viimen jo rikki murettunna, oikealla käellä kammion sisä puolella
kirkko-muuriin kiinijuotettunne. (Porth. Chr. p. 511).