kirjutettunne -- ehkeivät tienneet mistä piti soamaan sanoja, kunniaksi
näin kuuluisan miehen -- eikä sitä tarvittu, koska Piispa oli jo ite
tämän Kammion rauta-oviloihin kirjuttanut nimensä, niin kuin jo
II:sessa Taulussa luettiin. Mutta Piispa _Maunus Niileksenpoika_ ei
kuitenkaan sallinut temmoisen miehen töitä olla ilman toimittamatak,
hään tietti seneistä Flanderin moassa, Hollannissa, yhtä isoa
taulua[678] kuparista, kussa luettiin Piispoin _Maunus Ollinpojan ja
Olli Maunuksenpojan vehkeistä_. Tämän taulun, joka v. 1489, s. 1 p.
Huhtik. pystytettiin Ristuksen Ruumiin-Kammiossa, kussa se v. 1681
tulipalossa suli vaskeksi, sanotaan Brennerin myös kopioittaneen, ehkei
sitä nyt löyetäk hänen kirjuitoksissaan. Mutta koske se löytyy
toimitettunna sekä Bångin muisto-puheessa tästä Tavastin suvusta
(painettu Tukhulmissa v. 1756), että myös Leuraeuksen Juttelemuksessa
_de Sacellis sepulcralibus in Templ. Cath. Ab_. (painettu Turussa v.
1778 p. 20) niin tahomme tässäkin sitä luettoo. Se kuuluupi näin:
"_Anno Domini MCCCCLII die IX Mensis Martii obiit Reverendus in Christo
Pater et Dominus, D:nus MAGNUS D.G. Episcopus Aboënsis, hujus capellae
Fundator, qui sedit annos quadraginta_"; joka oisi Suomeksi:
"Vuonna 1452 Herran (syntymästä) s. 9:nä päivänä Maalis-kuussa, kuoli
Ristuksessa Arvollinen Isä ja Herra, Jumalan armolla Turun (muinonen)
Piispa Herra Maunus, tämän Kammion asettaja, joka istui (Piispana)
neljäkymmentä vuotta." Siitten luetaan samassa taulussa Piispa
_Uolovista_: "_Anno Domini M.CD.LX die XXIV mensis Febr. obiit
Reverendus in Christo Pater ac Dominus OLAVUS, D.G. Episcopus Aboensis.
Orate pro istis et ceteris Christi fidelibus, ut requiem habeant cum
beatis_." Joka on suomeksi: "Vuonna Herran (syntymästä) 1460 s. 24:nä
päivänä Helmik. kuoli Ristuksessa, Arvollinen Isä ja Herra
OLAVUS, Turun Piispa armolla Jumalan. Rukoilkaa näihen ja muihen
Ristin-uskovaisten etessä, jotta heillä oisi lepoa Autuallisten
seassa."
Ehkä myö oomme jo ennen puhuneet tästä Piispasta, niin koska se oli
kaikista meijän vanhoista Poavilaisista Piispoista, se kaikkiin
kuuluisampi, sekä hänen töistään että tavoistaan, niin tahomme tässä
vähä laveammasti toimittoo hänen elämän-kertansa. Hänen isä oli se jo
ennen mainittu Kuuston Linnan muinonen Peämies ja Mynämäen pitäjän
Käskynhaltias (Wasall) _Olli Niileksenpoika Tavast_, (se vanhempi,
sillä nimellä) joka Bångin ja Palmsköldin puheen perästä, oisi ollut
naitu yhen _Katrína Finken_ kanssa, ja joka jo oli kuollut ennen v.
1402 (Porth. Chr. p. 433).
Niissä vanhoissa K. Vapa-Huoneessa löytyvissä Suku-kirjoissa ei luetak
hänellä olleen enempee kuin kolmet lasta kaikkiaan, nimittäin:
_Waldemar, Niiles ja Maunus_. Mutta Bångin lausumuksien peälle
heitettiin niistä uusista Vapa-Huoneen kirjoista _Valdemari_ joukosta
pois, jonka siaan pantiin _Lucia_, joka oli sen nuoremman _Olli
Niileksenpojan_ tytär, ja josta jo on puhuttu p 476, 498. Että nämät
polvilaskut ovat kumpaisetkin varsin vialliset ja puutoksen-alaiset,
neämme Piispa Maunuksen omasta jälkeen-seätöksestä, eli oikeemmittain
hänen lahjutos-kirjasta vuotesta 1439, kussa hään nimittää näitä hänen
lähimmäisiä perillisiä; ja joihen luetaan olleen 1) Veli _Jönis
Ollinpoika_, joka sai yhen tilan _Väsilässä_ Halikon pitäjässä, ja
_Quidjan_ kartanon Paraisin pitäjässä, jonka se sai yhessä vaimonsa
kanssa, puoleksi kumpainen.[679] -- 2) Veli _Lassi (t. Lárens)
Ollinpoika_, jota hään myös yhessä kohin kuhtuu _Larens Olofsson_,
jolle hään anto Koti-talonsa, Alasjoen Mynämäen pitäjässä, sillä eholla
että se piti siitä vuosittain maksaman meärätyn veron Ristuksen
Ruumijn-Kammiollen.[680] -- 3) Sisar _Margaréta_, joka sai Piispalta
100 Markkoo rahassa, paihti 200:a'an Markan eistä tiloo Nappaassa,
pojallensa _Uolovillen_.[681] -- 4) Sisar _Brigitta_, joka sai 100
Markkoo tilan ostoksi.[682] -- 5) Sisar _Ragnilda_,[683] joka silloin
jo lie ollut kuollut, koska ainoastaan mainitaan hänen pojasta _Matti
Martinpojasta_. -- 6) Sisar _Katarína_, joka sai 200 Markkoo.[684] --
7) Sisar _Christina_, joka sai yhen 300:an maksavan tilan
_Häslabergissa_, Paimion pitäjässä. Ilman näitä niin hään nimittää
vielä _Ingeborg Hakontytärtä_, joka sai yhen tilan _Väntiälässä_,
Lieton pitäjässä; _Margitte Tvásintytärtä_, joka sai yhen tilan Vehmaan
pitäjässä -- liekkö hyö siitten olleet sisaren lapsia tahi
veljenlapsia. Mutta yhtä veljen nimeltä Valdemar hään ei missään nimitä
-- lie hään siitten kuollut jo ennen, vai lie hänellä ei ollunakaan
sellaista.
Tämän Suomalaisen Piispan muista esivanhemmista olemme jo puhuneet,
puhuissamme Tähtimiehen _Olli Tavastin_ hautakivestä, myö peäsemme
seneistä tässä puhumasta heistä, ja tahomme ainoasti hoastoo tästä
Piispasta.
Piispa _Maunus Ollinpoika_ oli syntynyt s. 14 p. Lokak. v. 1357[685]
Alasjoen talossa Mynämäen pitäjässä, jonka talon hänen isä oli ostanut
250 Markalla, ja jota vielä nytkin hänen muistiksi kuhutaan
_Tavastilaksi_. Niin kuin oli tapa jo niinnäkin aikoina, että koska oli
muualla parempia opinlaitoksia kuin kotonamme, niin läksi tämä nuori
Tavasti vieraisiin maihin harjoittaaksensa oppimuksiansa.
Juusten sanoo hänen tulleen tehtyksi Tietous-Oppiaksi Práagin
kaupunnissa Böhmin moassa, varsin niinnä päivinnä, jollon _Johannes
Huss_ siinä julisti oppinsa. Hään mahto jo nuorra osottoo isoa tointa
ja miehen alkua, koska Kuninkas Eerikki XIII:nääs mieltyi häneen, niin
että hään teki häntä Peä-Kirjuttajaksensa (_Cancellarius_) ja kuhtui
häntä "_warum elskelige cleric_", kirjassaan v. 1405, kussa hään anto
hänellen _Tokelan_ tilan Mynämäen pitäjästä.
Ennen kuin häntä Piispaksi tehtiin, toimitti hään v. 1411, 1412, ja
1413 Peä-Kirkonpalveluksen (Arkidiakonatet) Turussa. Rhyzelius sanoo
hänen jo ennen Piispa _Björnin_ kuolemista tulleen lähätetyksi
Kuninkaalta Eerikiltä Poavin luokse, muissa asioissa, ja silloin
Ruomissa v. 1412 tulleen Poavin Juho XXIII:sen käskyn perästä,
Piispaksi voijeltuksi, hänen Hippakunnan anomuksensa peällä. Tullessaan
sieltä toi hään myötensä 3 poavilaista kirja-tulloa (Påfwel. bullor)
annettuna v. 1412; kussa luattiin _ensimmäisessä_, 100:a'an päivän
synnin-peästöstä (aflat, aflösning, _indulgentiae_) kaikillen totisesti
katuvaisillen ja (syntiänsä) tunnustavillen (_omnibus vere penitentibus
et confessis_) jotka kullalla, rahalla, tahi muulla neuolla, osotti
avunsa niillen köyhillen Turun koulussa, että muissa tämän
Hippakunnan kouluissa, oleskelevillen koulu-pojillen, heijän lukuin
harjoittamiseksi. _Toisessa_ luattiin 500:a'an päivän synnin-peästöstä,
ja _kolmanessa_ 400:a'an päivän peästöä, niillen kaikillen, jotka
avaruuellansa ja hyvyyvellänsä, lahjoillansa tahi antimellansa, ovat
jollakulla tavalla toimittaneet jotaik evullista eli hyövyllistä
tällen Turun Peä-seurakunnallen (_Ecclesia Cathederalis_)[686].
Ilman näitä herkku-kirjoituksia -- jotka niinnä aikoina oli
tarpeelliset taivuttoo valaistamattoman kansan mieltä Jumalallisuuteen,
joka on sekä ensimäinen alku opetuksiin, että myös heijän ylimäisin
tarkoitus -- niin hään suusanallansa valaisi Poavia muistakin meijän
moan asioista, josta ne kirja-tullot, jotka siittenpänä julistettiin,
toistaa, ja joilla tarkoitetaan järjellisyyttä moallisissa että
henkellisissä harjoituksissa. Tullessaan sieltä, piti hään talvea
Parísissa, ja tultuansa takaisin Ruotsiin, kävi hään Kuninkasta
tervehtimässä, joka suosioitteli häntä mieli-hyvyyvellänsä, antain
hänellen elinaikaasek Kuninkallisen veron kaiken Maskun pitäjästä.
Rikas muutoinkin tavaroisuutestaan, (sekä irtonaisissa että
kiintonaisissa) ja luotu yhellä mielellä, joka oli täynnä tointa ja
ymmärrystä, oli se hänellen huokiampi kuin yhöllenkään muulla aikoin
soaha sellaisia vehkeitä, jotka eivät muuten oisi kävestynnyt. Ei
yksikään Suomen Piispoista, ei Poavilaisista eikä Lutheruksellaisista,
ouk vaikuuttanut niin paljon seurakunnan hyväksi, kuin hään, eikä
ainoastaan omalla varalla, mutta myös kehoituksillansa ja
yllytyksillänsä, joilla se muitakin innoitteli seurata hänen
esimerkkiänsä. Niinnä aikoina luettiin kuuluvaksi Jumalallisuuteen ja
siveyteen, ei niin paljon hyvyyven harjoittamista, kuin Pappiin ja
kirkkoin lahjoittamista; kussa asiassa Piispakin oli muita avarampi.
Esimerkin hänen palavasta uskosta ja peripoavilaisuutesta (ägta
Catholicism, påwiskhet) osotti hään jo 12:nellä vuuellansa Piispana
ollessaan, jollon hään 63 vuotta vanhana[687] läksi poavilaisten
tavalla käyen-jalan samoamaan Ristuksen hautaan, tekemään siinä
rukouksiansa, lupauksiansa, ja Jumalan-palveluksensa -- ilmankos
siitten Poavi kiitti häntä kahessa hänen kirjassansa, hänen
hurskautestaan ja hartautestaan.[688] Kotiin lähtiissään toi hään
myötensä Venedigin kaupunnista monta kallista kirjoo,[689] ja muita
kirkko-koreuksia,[690] Turun Seurakunnan kunniaksi ja kaunistukseksi.
Myö taijamme puhua hänen ansiosta, kolmessa tarkoituksessa, nimittäin
hänen _papillisesta_ ansiosta, johon luetaan kaikkia hänen toimituksia
viran puolesta; hänen _yksinäisestä_ ansiosta, johon luetaan hänen
yksinäiset tavat ja käytökset; ja hänen _vallan-hallittavaisesta_[691]
ansiosta, johon kuuluu hänen kansallinen ansio laillisessakin
tarkoituksessa, koska hään sillä ylhäisellä virantoimituksellansa
vaikuutti paljon maallisissakin asioissa, hallituksen menoin
puuttumisellansa.
Hänen papilliset ansiot ja virantoimitukset ovat aivan monet ja suuret.
Heistä luetaan ensinnik, että hään v. 1421 asetti _Ristuksen Ruumiin
Kammion_ Turun Seurakuntaan, (kussa ensin piettiin 1, voan siitten 6,
joka-päivällistä messua) jonka voimassaan pitämiseksi hään lahjoitti 5
taloa, osittain perinto-tiloja, osittain myös osto-tiloja;[692] ja
jonka pappia hään ei ainoastaan palkannut omalla kustennoksellaan,
mutta tietti hänellen kivisen kartanon, ja lahjoitti tätä Kammiota,
kalliilla puvulla, kuvilla ja muilla koreuksilla. Kuin tätä Kammiota
v. 1425 sisään-vihittiin, niin hään lahjoitti sitä taas, ilman näitä
viis ennen-nimitetyjä taloja, 10:nellä uuella tilalla. Eikä hään vielä
siihen tyytynnä, mutta antoi vielä v. 1439 tällen samallen Kammiollen
6 taloa.[693] Ja ettei hänen lähimmäiset sukulaiset pitännyt siitä
pahastua, tahi ruveta hänen kuoltuansa pois-riitelemään näitä tiloja,
lunastamisen oikeuella (genom bördes-rätt) niin hään lepyyttelläksensä
heitä, lahjoitti heitä kuttookin kartanoilla ja hoviloilla, tahi
suostutti heitä muuten valmiilla rahalla.[694] Vielä siittenkin niin
hään aikoa myöten lisäisi näitä antimiansa uusilla lahjoilla,[695] ja
yllytti muitakin lahjoillansa auttoo tätä uutta Kammiota,[696] jonka
pyhä-pitämisestä ja lahjoin-auttamisesta hään oli v. 1440 vaikuttanut
yhen poavillaisen kirja-tullon, kussa luvattiin kaikillen tämän Kammion
palvelioillen ja lahjoittajoillen 5 vuotista synnin-peästöstä, ja yhen
verran niistä heijän peällen-pantuista poastoista (_quinque annos
Indulgenciarum et totidem quadragenas de injunctis eis penitenciis_).
Mutta koska se kuuluu ikään kuin kunniaksi jalon miehen, ei ainoasti
mitä hään ite toimittaa, mutta myös mitä hään soap muita toimittamaan,
niin meijän tuloo nimittämään, että se oli hänen puheella, kuin
Peäkirkon-palvelia _Juho Anundinpoika_ perusti _P. Juhannuksen
Kammion_,[697] Turun Peäkirkkoon, jonka asettamiseksi Piispa _Björn_
oli ensin antanut neuonsa että suostumuksensa. Hänenkin aikana
(v. 1416) niin Taivaansalon Pitäjänpappi (Curatus) _Hewich Stoltefoth_
lahjoitti _Pyh. Yrjön Kammion_;[698] ja hänen aikana mahto myös
_Ristuksen uskollisten Sieluin-Kammio_[699] tulla asetetuksi, tässä
Turun seurakunnassa. Uskottava on myös että se oli tämän Piispan
toimituksella, kuin Turun porvali _Hinza Knapp t. Knaap_ asetti
(v. 1414?) _Pyhän Pietarin ja Poavalin Kammion_.[700] Niinikkään on
uskottava että _Pyh. Annan ja Pyh. Antin-Kammio_,[701] kuin myös _Pyh.
Neitsyn t. Papis Kammio_,[702] että myös _Kolmen Kuninkaan
Kammio_,[703] tulivat kaikki hänen ajallansa ja hänen neuollansa
asetetuiksi, koskei heistä puhutak ennen häntä? Mutta se ei ollut
ainoasti uusia Kammioita, jotka hänen aikanansa asetettiin, pyhitettiin
ja lahjoitettiin; ne vanhatkin saivat monet uuvet evut. Sillä monta
niistä vanhoistakin Kammioista tuli hänen aikanansa uusilla lahjoilla
enennetyksi, niin kuin e.m. _Pyh. Laurentiuksen Kammio_[704] ja
_Pitäjän-Kammio_.[705]
_Peäkirkon-palveluksen virka_ (Arkidiakonatet) joka ensin tuli
asetetuksi Piispa _Björn Balkin_ aikana (nuon 1389 vuoen paikoilla,
Messeniuksen arvion jälkeen), sillä, että hään niistä Piispan istumen
alla kuuluvista tiloista, lahjoitti 4[706] Peäkirkon-palveliallen
-- tuli Piispa _Tavastilta_ enennetyksi ja uusilla veroilla
lisäitetyksi.[707] Hään lisäisi myös 4:llä uuella näitä 6 entisiä
poavilaisia _Papis-Neuoittelioita_,[708] ja eneni ne 6 entiset
_Kammion-laulajat_ 4:llä uuvella.
Mutta ei sillä ainoasti, että hään asetti uusia Kammioita ja
papintoimituksia, hään lisäisi myös heijän töitä ja viran-toimituksia.
Niin peätti hään e.m. että ne hetket, jollon laulettiin Vapahtajan
kärsimisestä ja ristipuuhun naulattamisesta (_horae de Sancta
Cruce et passione Dominica_) piti asetettaman vissiksi _henkellisiksi
laulu-hetkiksi (horae canonicas)_[709] kokonaisessa hippakunnassa, ja
että ne kaikki jouto-hetket, jotka löytyi Aamurukouksen (_Missa
Aurorae_) ja puolipäivän-soarnan (_Missa Summa_) välillä, piti
sovitettaman yksinäisiksi _henken-messuiksi_, niin ettei yhtäkään aikoo
pitänt kulutettaman ilman rukouksetak, alusta jumalanpalveluksen aina
loppuun. Että kehoittoo ne pitkän- ja pahan-matkantakaiset, (joilla oli
vaikia peästä kirkollen), tulemaan pyhä-päivinä sinne, lahjoillansa ja
rukouksillansa, toimitti hään v. 1441, 7:än Ruohtalaisten Piispoin
kautta, yhen kirja-tullon, kussa luattiin 40 päivän synnin-peästöä
kaikillen niillen Suomen Hippakunnan asujamillen, jotka nimitetyillä
juhla-päivillä kävivät kirkossansa, tahi muuten kirkollen ja papillen
osottivat hyvä-tahtoansa. Palkitaksensa sitä vahinkoa joka sekä
Venäläisten että muihen vihamiesten kautta on tapahtunut tällen
peäseurakunnailen, joka e'esmänneinnä aikoina jo kahestikkiin on
tullut tulenturmiolla vahinkon-alaiseksi -- toimitti hään v. 1443,
Poavin-Neuoittelialta _Alexanderilta_ Damaskosta, ilman sitä jo p. 517
mainittua kirjantulloa Ruumiin-Kammion hyväksi, yhtä toista, kussa
luattiin 7 vuotista synnin-peästöä (ja aina saman verran niistä
heijän peällen-pantuista poastoista) kaikillen tämän Seurakunnan
hyväntekiöillen ja lahjoittajoillen. Yhessä toisessa kirjan-tullossa,
annettu samana vuonna Báselin Peä-Neuoittelemukselta (Synod) luattiin
niinikkeän 2 vuotista synnin-peästöä niillen, jotka jollakulla tavalla
auttovat tätä Kirkkoa entiseen voimallisuuteen. Yhessä kolmannessa
Poavi-kirjassa, annettu s. 1 p. Kesäk. v. 1445 Poavilta _Eugeniukselta_
IV:neltä, luattiin heillen niin-ikkään 7 vuotista peästöstä
(Porth. Chr. p. 463, 464).
Koska _Turun kirkko_, (jota hään oli kaunistanut monella kalliilla
koreuksella) oli ynnä Papiston palanut siinä onnettomassa tulipalossa,
joka v. 1429 hävitti tätä Turun kaupuntia, niin Piispa 30 vuuen sisällä
oli ylösrakettanut tämän Kirkon vielä julkeemmaksi kuin ennen, ikään
kuin hään (v. 1431?) loajemmaksi levitti ja varusti _Kuuston linnoo_.
Hänen papilliseen ansioon on myöskin kuuluva, että hään isolla huolella
ja toimella, ellei varsin alusta perustanut, niin kuitenkin uuestaan
asetti ja lahjoitti _Naantalin Papistoa_, Brigittan veljellisyyestä,
joka tuli toimeen hänen aikanansa,[710] ja että hään tietti kivestä
_Piispa-kartanon_ Turun kaupunnissa, kussa ennen häntä, Pispoilla ei
ollut mitään asuntoa.[711] On myöskin uskottava mitä Scarin luuloopi
(Juttelemuksessansa de S. Henrico P. 2. Aphor. X. m.c. p. 14)
nimittäin, että se oli hään, joka ulkomoalla tietti sen kauniin
hauta-varjon, joka on pantu Piispa _Henrikin_ hauan-paikalle
Nousiaisten kirkossa; koska hään on pannut tähän vapa-merkkinsä.[712]
Eikä se kielläk tässä jo ennen olleen jonkun hautapylvään, jonka Piispa
_Juho Pekanpoika_ oisi siihen toimittanut. (Porth. Chr. p. 16. 349,
471).
Jos tämä mies oli kiivas ja toimellinen asettamaan Hippakunnassansa
parempia menoja henkellisessä tarkoituksessa, niin se ei ollut
veltokaan että laiminlyyä valvoataksensa ja enentääksensä niitä
moallisia etuja, jotka oli hänellen tulevia. Hään rupeisi toas Padisen
papiston kanssa riitaan siitä vanhasta _isännän-oikeutesta (Jus
Patronatus) Porvon pitäjäseen ja hänen kappelihin_, kuin myös _Lohen
kalastamisesta Helsingin_ joessa, joka muinon oli kuuluva Turun
Piispoillen, mutta heiltä että Ruotsin Kuninkoilta pois-annettu tällen
suljetuksellen;[713] ja jota oikeutta hään v. 1428 lunasti jälleen,
sillä että hään maksoi tälle Papistollen 100 Engl. Nobloo.[714] Samalla
tavalla voitti hään v. 1438 Turun Seurakunnallen _Medelbyin_ (Solnan
pitäjässä) ja _Kakunäsin_ tilat Uplandissa, jotka Piispa Hemming
v. 1354 oli soanut Kuninkaalta Maunukselta, ja siitten antanut Turun
Kirkollen ja Piispoillen; mutta jotka tilat ovat siitten toas tulleet
veityksi Kuninkaan kartanoin alle, koska olivat heitä lähes.[715] Hään
ratkaisi niinikeän yhen vanhan riijan Piispa-istumen ja muutamien
talonpoikien välillä Pytheen pitäjästä, _Lohenkalastamisesta
Kymin-koskessa_, kussa hään ei ainoastaan Piispoillen voittanut tätä
kalastamista, (t. kalan-veroa) mutta sakoitti myös näitä talonpoikia
heijän kova-korvaisuutestaan.[716] Tästä Piispan puolen-pitämisestä
moallisissakin asioissa, mainitaan häntä isolla kiitoksella Poavilta
Martti V:neltä kirjoituksissaan v. 1417 ja 1419, annettu yks Reävälin
Piispallen, toinen Skáran ja Strengnäsin Piispoillen (lue p. 513).