ehkä Juuttilaisiltakin jo käsitettyä) tuli v. 1523 ynnä ne toisetkin
Suomen linnat ja kaupunnit takaisin otetuksi Kuninkaan Kustav
ensimmäisen väeltä, _Flemmingilöihen_ komenon alla, niin näyttää kuin
oisi Kuninkas peättänyt, että tämä linna, joka ei ollut Turun-linnasta
jos nuon peninkuormoo,[487] oli yksi joutava laitos, ja vastukseksi
niillen sen alla kuuluvillen talonpojillen, tätä voimassaan piteä
ja korjata, koska se hänen käskyn peällä tuli v. 1528 Turun
Linnan-Isännältä _Magnus Svensonilta_, hajotetuksi ja maahan
rävitetyksi.[488] Niin nyt maata myöten purettiin tätä muistomerkkiä
Suomen Piispoin vanhasta vallasta ja jaloutesta. Nyt kuin tätä paikkoo
nähään, niin ei se nävyk muullen kuin yksi kivi-rauniollen, ja
uskottaisiin mahottomaksi tässä muinon olleen tällaisia varuistuksia ja
vehkeitä.[489]
Kahtomus[490] tästä paikasta, joka on tässä liitetty, on tehty ja
minullen ystävällisesti annettu Herra Luettajalta _Grafströmilta_, joka
v. 1826 oli Ruotista matkustanut Suomeen, tervehtimään omaisiansa,
jotka asuivat _Radelman_ herraskartanossa, varsin lähes tätä paikkoa,
ja jota hovia nähään taaksempana tässä kahtomuksessa, vesien takoo.
Nykyisin on Kuuston saari taipaleen kautta yhistetty Kuuston niemeen,
mutta uskottava on että se on ennen ollut soarenmoa, sillä tämä
taipalen paikka, joka on aivan kapee, on varsin matala, ja ainoastaan
tehty koalin- ja potatin-maiksi. Soaren toisessa peässä on tehty yksi
pieni kylpy-huoneh, johon yksi pieni polku viepi pitkin rantoo; ja
johon valkamaan lasketaan halki selän, kuin Piikisten kirkolta tullaan
tähän. Tämä Kuuston hovi, jok ei nävyk tässä kuvauksessa, ja joka nyt
on tehty Turun Rykmentin Evesti-asumapaikaksi (öfwerste boställe wid
Åbo Läns Reg.), makoo vähäisen matkanpeähän rannasta ylöspäin, siinä
sakkeessa kuusikossa, jota nähään vasemmallen käillen. Lahti, joka
eroittaa Kuuston soarta tästä niemen-moasta, ei ouk sen syvämpi, että
eläimät kulkoovat sen ylitten, jonka tähen tähän on pantu yksi
juotto-aita, lahen poikki. Tässä moisiossa löytyy yks valittu
puistikko-maa (trädgård), jossa kasvatetaan omenoita ja muita
moan-hetelmiä, varsin hyvästä loavusta.[491]
G--nd.
TIIUSTUKSIA SIITÄ MUINOSESTA SUOMALAISESTA SUVUSTA, NIMELTÄ FINCKE.
Jos mielimme milloin hankkiaksemme mitään tarkempoo tietoa meijän
omassa tarinamuksessamme, eli meijän esivanhemmistamme, niin
meijän täytyy kaikella tavalla ahkeroittoo selvittelläksemme ja
harjoittaaksemme niitä tietoja, jotka heistä jo löytyy, ja hakeaksemme
uusia. Näissä aivotuksissa ei meijän piek laiminlyyä niitä pieninpiäkin
tietoja tiiustellaksemme, liioitenkin vanhoista ajoista, joista niin
väheä nyt eneän ouk meillen jälellen, ja kussa yksi vähäinenkin
ilmoitus eli selittäminen on voitoksi luettava, ja piettävä suuresta
arvosta. Myö olemme tässä tarkoituksessa, vanhoja kirjankootuksia
kahellessamme, aina tiiustelleet ellei heissä löytyisi jotakuta
Suomalaista, tahi Suomalaisia koskevata, ja harvoin olemme tehneet tätä
varsin tyhjään. Se oisi toivottava että meijän nuoremmat moamiehemme,
jotka tuloo vieraita maita liikkumaan, ja siinä heijän kirjankootuksia
näkemään, ottaisivat sen vaivan peällensä, kuulusteluksensa jos ei
heissäkin oisi jotaik einettä ehtiäksemme, jotta myö sillä saisimme
vähittäin ylöshaetuiksi niitä tietoja, joita vielä on mahollista soaha.
Niistä vanhoista paperiloista joita olen tällaisissa perkauksissa
käsittänyt, on yksi -- joka tuottaa meillen tiiustuksia siitä vanhasta
_Finkin_ suvusta Suomessa -- aivan merkillinen, ja jota tapaisin yhessä
vanhassa paperin-pankossa Kunink. Kirjankootuksessa tässä Tukhulmissa.
Ja vaikka se ei ou peä-asiassa varsin valaiseva, niin se on kuitenkin
ensin sytyttänyt meissä innon, tarkemmin tästä tiiustella, ja
moamiehillemme toimitella niitä tietoja, joita olemme soaneet.
Tämä paperi eli käsikirjotus sisällensä pitää I:ksi Turun muinosen
Moaherran _Jer. Wallenin_ kirjutosta K. Kirjutos-Kokouksellen[492]
niistä _Finckilöihen_ hauassa Ulfsbyin kirkossa löytyneistä vanhoista
vapamerkkilöistä, ynnä yhtä rumasti heistä tehtyä kuvausta, annettu
Turussa s. 25. p. Lokak. v. 1765; ja 2:ksi Lainistujan Kuninkaallisessa
Vanhain-Säilyksessä Kirjuttajan Herra _Samuel Gagneruksen_ vastausta,
eli selitöstä tästä asiasta, annettu Tukhulmissa s. 15. p. Toukok. v.
1767 (vasta puolentoista aastajan peästä), jota selitöstä se on pannut
Kun. Kirjankootuksessa tallelle.
Nämät toimeukset kuuluuvat sanoista sanoin, näin:
Kopio.
Herr Landshöfdingen _Wallens_ Bref, af Åbo den 25:te October
1765, til Cancellie-Collegium, angående de uti Finckeska Grafwen
i Ulfsby Kyrka, igenfundne Wapen.[493]
Hos Edra Excellencer samt Kongl. Mj:ts och Riksens Höglofl.
Cancellie-Collegium finner jag mig icke böra undgå, at
wördsammast anmäla, at Fincke ätten warit af de äldsta adeliga
Slägter här i Storförstensömet Finland och ägt, ibland flere
frälsegods, äfwen _Sonnäs_ Alodial-Säterij uti Ulfsby Sokn och
Björneborgs Lähn, i hwars Moderkyrka wälbemålte Famille låtit
anlägga en upmurad Graf, then Herrar Proster och Kyrkoherdar i
samma anseenliga Församling, hwarunder jämnwäl Björneborgs Stad
lyder, haft tillika med Sonnäs Sätesgårds-ägaren behörig omsorg,
at wid makt hållas.
Uppå benämde _Finckeska Grafften_, är en mans och qwinno-bild
uthuggen. Öfwer mansbilden är å samma grafften uthugget Gustaf
Finckes namn och öfwer qwinsbilden, Engrid Boijes.[494]
Och som Sonnäs Sätesgårdsägaren warit, ifrån äldre tider
tilbakas, ägare af berörde Finckeska graf; så är ock grafwen
nyligen kommen uti Öfwerstens och Riddarens af Kongl. Maj:ts
Swärds Orden, Högwälborne Baron Johan Hastfers samt des Frus,
Högwälborne Friherrerinnans Margaretha Stackelbergs ägo genom
thet köp the, för par åhr sedan widpass, slutit om Sonnäs
Sätesgård och the therunder ludande tillhörigheter, med nu
warande Kongl. Maj:ts och Riksrådet samt Riddare af Kongl.
Nordstjerne-Orden, Högwälborne Herr Carl Hermelin, som innehade
samma gods. Herr Öfwersten och Friherren Johan Hastfer hafwer
altså nu låtit ränsa grafwen och borttaga den mull, som därstädes
under mångårig tids förlop samlat sig; Men så snart arbetsfolket
blifwit där et och annat tekn til waps och Bokstäfwer utaf
förgylt Silfwer warse, lemnade Han Herr Prosten och Kyrkoherden
Doctor Michael Lebell bud därom, med anmodan, att Herr Prosten
wille taga sig omsorgen, at låta noga wid sjelfwa städningen
tilse, om och hwad af dylika gamla gårdtekn där kunde finnas.
Bemällte Herr Doctor och Prost lät, i anledning däraf, sig wara
angeläget, at i nogaste måtto leta och utröna alt hwad i den
grafwen wore at uphitta: och, som genom den granskningen Twå lika
Wapn igenfunnos teknade med G.F. Twå andre med E.T.D. hwilket
wapn är mig obekant, samt twå andre med T.H. äfwen mig okände
wapn.[495]
Utom des äro äfwen Twå större Bokstäfwer, neml. I.B.[496] samt
2:ne bokstäfwer af mindre figure, neml. G.F.G.F. samt Chifren N:o
5[497] i mullen igenfunne, hwaraf fuller slutas kan, at därstädes
måst warit flere Chifrer, ehuru de ej kunnat igenfås och lära,
wid grafwens ränsning i fordna tider, wara förkomne, eller ock
af dem, samt ränsat grafwen, af ensaldighet, såsom til äfwentyrs
ifrån kistorne lossnade, borttagne.[498]
Men ehuru därmed ock må wara beskaffadt: så lärer det finnas
ostridigt, at grafwen, den där i denna dag kallas Finckeska
grafwen, hört til bemälte Adliga Ätt, och at Lijk hade af
Fincke-Ätten och Finckarnas Fruer måtte blifwit där begrafna,
änskönt Boije-Ättens nu bruklige wapn, icke funnits igen i
grafwen, där dock Ingrid Boije, hwars Bild och namn är uppå
ofwannämde grafsten uthuggen utmed Gustaf Finckes bild och namn,
ofelbart warit hans äkta maka; hwilken saknda torde härröra af
samma öde, som saknanden af de felande Chifrer, hwilka, utan all
twifwel, warit til, ehuru de blifwit förkomne och nu saknas.
Och alldenstund desse mines-märken förtjäna wåra tiders och
följaktligen wår efterwerlds wård, hwarom äfwen Kongl. Placatet
af år 1666 stadgar: så finner jag mig skyldig aldra-ödmjukast
hemställa, om icke edre Excellencer samt Höglofl. Kongl.
Cancellerie-Collegium pröfwa billigt, samt med högstnemälte
Kongl. Placat enligt, at genom Riks-Archiwi försorg utrönas må,
hwilkendera af Adlige Ätternes wapn i Riket, de twå E.T.D. samt
T.H. tecknade äro, wara måge? Och om icke både de samme, så wäl
Finckeska Ättens minnesmärken måge blifwa infattade i tillständig
ordning, tillika med de 6 förgyldte Silfwer-Bokstäfwer, uti en
förgyld koppar, eller ekträdsrahm, och häftas med en Järnmåla
uppå en faster Järnkrog på en wägg uti Finckeska grafwen?[499]
Och at behörig berättelse därom uti Kyrkoboken må införas? eller
hwad Edre Excellenser samt Höglofl. Kongl. Cancellie-Collegium
täckes därom gunstigt förordna.
Åbo Lands-Cancellie den 25:te October 1765.
Jer Wallen.
G. Malm.
Pro Memoria.
I anledning af de Silfwerplåtar med Adeliga wapn, som uti
Finckeska grafwen i Ulfsby Kyrka äro igenfundne, har man varit
angelägen om, at utur Historien och Genealogiske Samlingar,
upleta de familier och personer, som fordom fört dessa wapen.[500]
Det första wapne-paret tilhörer den fordna Finckeska familien,
och torde följande korta anmärkningar tjäna til någon uplysning.
Uti Konung Eric den XIV:des tid äro 2:ne Finkar, _Jöran och
Gustaf_, mycket af Historien bekante. Den förre, eller Riks-Rådet
Jöran Fincke stickades åhr 1563 den 15:de Febr. tillika med flere
Herrar, til Hessen, uti et Giftermålswers för Konung Eric, m.m.
som kan ses af Messenii Scond. Illustr. Tom. 6:to p. 12.[501]
Dal. Sw. R. Hist. III Del. I B. p. 557. 597.[502] Stjernm. Sw.
och Göth. Höfd. Minne 1 D. p. 330. 28 &c.[503]
Den sednare, eller Riks-Rådet Gustaf Fincke sändes med Bengt
Gylte af K. Eric, uti et Statsärende, till Ryssland, åhr 1563.
Med denna Messenii berättelse instämmer äfwen Herr Hof-Cancellern
Dalin uti Sw. R. Hist. III Del. I B. p. 555[504] där det heter.
Riks-Råden Bengt Gylte och Gustaf Finke, woro ibland andra,
skickade till Muscow. Uti en not härunder tillägges, at Gustaf
Fincke war Ståthållare i Finland: och at han gementligen stockade
Konung Eric Finske klippare. Uti Tegels Hist. Reg. Erici
XIV, p. 36 nämnes han af åhr 1566 Ståthållare öfwer Finland,
Österbotten och Åland: Och Cancellie-Rådet von Stjernman gör här
rätteligen[505] den anmärkning, at han varit gift med Merta Sten
Jacobs-sons dotter till Porckala, som förde en beväpnad arm med
en lilja.
Hwad man eljest om Riks-Rådet Gustaf Finke kan säga, är det, att
han i K. Eric XIV:des tid, warit i stort anseende, och af sin
Konung mycket älskad, hwartill de Finske klippare torde hafwa
bidragit.[506]
Wore icke åhrtalet 1617 utsatt på de i grafwen fundne
Silfwerplåtar, hade man stor anledning at tro, det dubbla
bokstäfwerne G.F.G.F. tilhörde dessa Bägge Riks-Råden Georg
Fincke[507] och Gustaf Fincke, som har ock kunnat warit begrafne:
Men nu gör åhret, i det stället, den saken aldeles otwiswelaktig,
at denna Sednarens Son Gödrick Fincke här ligger begrafwen, och
at de Finckeska wapnen tecknade med G.F.G.F. tilhört hans kista,
hade såsom prydnad och åminnelse hos efterwerlden. Med denna
Fincke gick famillen ut,[508] och det så, at hvarken namn eller
wapn blifwit uptagne i den adliga Matrikel, och de wapne-Böcker,
som i sednare tider blifwit utfärdade.
Herr Landshöfdingen och Riddaren Baron Tilas är af den mening,
at denna Fincke hetat Gödric, efter fader-fadren; men om namnet
Gustaf aldeles finnes utsatt på grafstenen, är klart, at stenen,
som Herr Landshöfdingen och widgår, bör äga witsord. Är Initial
Bokstafwen G. allena utsatt, är så mycket mera troligt, at den
betyder Gödrick, som jag af de här uti Kongl. Antiquites Archiwo
befintlige Finska Slägt Böcker,[509] äfwen funnit denna Fincke
hafwa hetat Gödrick[510] och, efter grafstenens innehåll, warit
gift med Ingeborg Boije, en Dotter af Nils Boije till Gennäs,
Fältöfwerste uti Konung Eric den XIV:s tid.
Hwad det andra wapne-paret, tecknadt med T.H. angår, är nog
säkert, at det, efter Herr Landshöfdingens tanka, tilhörer
Tönne Henricsson (Wildeman). De betänkligheter, som i början, i
anseende til någon olikhet med Wildemanska wapnet i Sedercroniska
wapne-boken mig härwid förekommo, förfallo alldeles wid åtankan
deraf, at de gamle warit nog okunnige uti Heraldiska Reglorne,
och at graveurerne i stället för en i sednare tider antigen och
stadgad Blaçon, efter egen phantasie fylt och utstofferat Wapnen.
Wapneplåtarne märkte med E.T.D. äro utan twifwel, efter Tönne
Henricssons Fru, Elisabeth Thomas Dotter (Riiting), och meddela
tillika någon uplysning om beskaffenheten af det fordna
Riitingska wapnet, som härtils warit mindre bekant. Med detta bör
dock icke Riitingska wapnet med en open stor Bok sammanblandas,
som fördes af Doctor Nils Riiting, hwilken lefde uti K. Carl
Knutsons tid, och åhren 1453 och 1454 tillika med Riddaren Erik
Eriksson (Gyllenstjerna) höll Räfsta ting i Jönköping, Skara och
Örebro, m.m.
Föröfrigt kunna genom det, som Herr Landshöfdingen Tilas
projecterat om Wapne-Silfrets omgörande til Socknebuds-kalk,
eller dylikt, med Inscription, 2:ne fördelar på en gång vinnas.
Både kyrkan och Historien hafwa då nytta deraf: och wapnen blifwa
icke dess mindre ifrån glömskan och förgängligheten bewarade,
helst då de ock tillika, såsom afritade til storlek och figurer,
nu försvaras uti Kongl. Antiquitets Archiwo.
Stockholm d. 15 Maji 1767.
Samuel Gagnerus
Jos nyt tarkemmin tutkistelemme näitä Gagneruksen selityksiä, niin
löyvämme, että jos hänen aatos ainoastaan oli nimittää niitä, jotka oli
ennen näitä Liikisten kirkon-moassa löytyneitä vapamerkkiä kantaneet,
niin hään tässä aivotuksessa oli tehnyt kyllä, ilmottaissaan ettei
_Gustaf_, mutta _Gödrik Fincke_, oli naitu _Ingeb. Boijin_ kanssa, ja
ettei nämät hopeet tainut olla Kustan kirstusta (joka tais kuollut
vuuen 1566:en lopulla, tahi alussa vuen 1567, kosk ei siittempänä
hänestä mitään mainitak),[511] mutta Gödrikin, joka mahto kuolla vasta
v. 1617, niin kuin heissä luetaan; selittäissä myöskin mitä
kirjotus-nenät T.H. ja E.T.D. piti, Moaherra Tiilaksen aatoksesta,
merkihtemän. Mutta jos hään, (niin kuin hään tässä ite sanoo), on
siihen mielensä tarkoittannut, että tarinamuksesta ja vanhoista
suku-kirjoista tiiustella näitä _Finkin_ nimellisiä, eli antoa meillen
yhtä selvempätä tietoa tästä vanhasta Suomen suvusta -- niin hään tässä
aivotuksessa, ei ou tehnyt niin mitään, asian valaistamiseksi; sillä
kaikki mitä hään meillen toimittaa, löytyy jo ennen neissä häneltä
nimitettyissä kirjoissa painettunna ja toimitettunna.[512] Hään osottaa
sälkiesti, ettei hään tuntenut muita kuin nämät kahet, _Jöran ja Kustav
Fincke_; ja kolmaas _Gödrikki_, jota hään tunsi ainoastaan nimeltään.
Siinä aivotuksessa, että taitaisimme tarkemmin toimittoo jotaik
tästä vanhasta Suomalaisesta suvusta, olemme Kuninkaallisessa
Vallan-Säilyksessä lävitten luenneet kaikki vanhat _Päivä-kirjat_
(Diarier) enemmin kuin 60:nen vuuen eiten, eli vuotesta 1547 vuoteen
1620,[513] ja pistänyt muistiin kaikki mitä Finckilöistä heissä
puhuttiin. Ilman sitä olemme me niin ikään tässä K. Vallan-Säilyksessä
lävitten luskuttelleet _Pito-kirjat_ (Registraturen) näistä ajoista,
kussa muka Finkin nimeä tavattiin;[514] ja olemme sekä siitä vanhasta
_Suomalaisesta Sukukirjasta_ (joka on vielä jälellen) ja _Stjernmannin
Höfd. Minne_, 2:sta osasta (jotka kumpaisetkin, käsikirjoituksina
löytyy Vallan-Säilyksessä), vaan liioitenkin ijan-vanhoista
kirjoituksista, jotka löytyypi K. Vapaus-Huoneen Holhottamuksessa,[515]
yhteen-haenneet niitä tietoja, jotka heissä tavataan näistä
_Finckilöistä_; siinä muka toivossa, että meijän moa-miehet kuulisivat
mielellään jotakuta toimitettavaksi näistä meijän esivanhemmistamme ja
vanhoista ajoistamme.
Myö tunnemmo jo sekä _Aegid. Girsin_ Tarinamuksesta Kuninkaasta
_Eerikki XIV:nestä_[516] että _Er. Joh. Tegelin_ Tarinamuksesta samasta
Kuninkaansa[517] että niistä moneista Suomalaisista Herroista,[518]
joita hänen koroitus-päivällänsa (på dess kröningsdag) s. 29. päiv.
Kesäk. v. 1561 tehtiin Tähti-niekoiksi (dubbades till Riddare)[519] oli
_Kustav ja Jöran Fincke_. Että nemät olivat veljekset selitetään
Stjernmanilta, joka sanoopi kumpaisestakin, että heijän isä oli
Linnanisäntä _Gödrik Niileksenpoika Rangonen_ Pernoon,[520] ja heijän
äitinsä _Margaretha Kustantytär Slatte_, Lienistä. Sillä tavalla niin
tämä Finkin suku, joka kolmatta sattoo aastaikoa siitten oli kuuluisa
ympäri koko Suomenmoata, ei ou muuta kuin paljaita _Rangoisia_ tahi
_Rongaisia_ (isänpuolesta) ja Finckilöitä emänpuolesta. Ja näistä
samoista Ronkaisista on myös siitten emän-puolesta syntynyt se Suomessa
kuuluisa Vapaherrallinen _Hornin_ sukukunta.[521]
Niistä käsikirjoituksista, jotka löytyy K. Vapa-huoneessa[522] ja jotka
ovat minusta vanhimmat ja peällenluotettavammat, selitetään että tämä
uusi Finkin suku, on ollut näin:
1) _Jöns Rangonen_ (eli niin kuin myö häntä kuhtuisimme: Ronkainen[523]
Heikkilään, ja Melkkilään, luetaan tämän suvun esi-vanhiimmaks.[524]
Hään oli nainut _Johannaa Pentti-Lydikinpojan_ tytärtä, joka oli siitä
vapasuvullisesta _Dieknin_ suvusta;[525] Hään eli 1440 vuuen luvulla,
eli nuin yhellä ajalla kuin _Gödik Fincke_ (joka oli hänen nuotensa) ja
Miekkamies _Olof Tavast_ (joka oli tämän Finkin lankomies, ja jonka
sisaren-tytär oli naitu tämän _Jönsin_ pojan kanssa). Ehkei tunnetak
mikä mies tämä Rangonen lie ollut, niin on kuitenkin arvattava, että se
mahto olla kunnioitettu mies, koska se sekä oman että pojan naimisen
kautta joutui heimolaiseksi kolmellen niillen ylhäisemmillen
Suomalais-sukukunnillen, nimittäin _Finkin Tavastin_ ja _Djeknin_.
Hänen lapsista tunnetaan kaks poikoo, nimittäin _Jöns Jönsinpoika_
Heikkilään, ja _Niiles Jönsinpoika_ Rangonen, joka oli nainut _Katarina
Finckin_ Pernoon, yksi sen vanhan _Gödik Finkin_ tyttäristä.
Stjernman sekoittaa nämät nuoteet (swärfäder) välillänsä, eli
oikeemmittain, hään teköö heistä molemmista, yhen miehen, ja kuhtuu
tämän suvun esivanhinta _Gödik Rangoseksi_, joka on häneltä varsin
hullusti.[526] Siinä Suomalaisessa sukukirjassa, joka löytyy K.
Vallan-Säilyksessä, nimitetään _Gödik Finckiä_ tämän suvun alottajaksi
eli esivanhemmaksi[527]; sekin on viärin, sillä se oli sen esivanhin
emän-puolesta, vaan ei isän-puolesta. Tätä tekivätten hyö vissiinik
ehkä siitä syystä, että lukivat muka ikään kuin häpeeksi aloittoo näin
kuuluisan suvun yhestä Ronkaisesta;[528] seneistäpä häntä ei mainitak
missään -- ei hänen nimeensäkkään. Ja hänen poikaansa Niilestä (jota
siinä villitykseksi kuhutaan "Niils Finke") tehtiin tämän Gödikin
Finkin pojaksi; mutta se oli hänen vävynsä. Palmsköld kuhtuu häntä toas
_Johannes Rengon-poika: "Johannis Rengonis filius de Melkila, Armiger
vixit 1444; uxor. -- Johanna Benedicti filia."_ Peringsköld kuhtuu
häntä ensin Raugonen (jota luulisimme olevan kirjotus-virhe) vaan
siitten aina Rangoseksi: _"Jöns Raugonen (till Poicho[529] som till
husfru ägde Johanna, Bengt Lydikasons dotter, som i sitt wapn förde ett
ankar"_[530] ja toisessa kohassa kuhtuu hään häntä: _"Jöns Rangonpoika
till Melkilä."_ Hänen poikansa oli:
2) _Niils Jönsinpoika Rangonen_ Melkkilään, joka on tähän asti viärin
kuhuttu (sekä Stjernmanilta että muilta) _Nils Gödrikson Rangonen_, ja
jota siinä Suomal. Sukukirjassa kuhutaan _Nils Gödikson Fincke_. Hään
oli Miekkamies, ja mahto olla aika vimpa, koska se sai sen köllö-nimen
_Wåghals_ (Uskaltaja).[531] Hään eli nuon v. 1485, ja oli nainut niin
kuin jo sanottiin sen vanhan Gödikin tyttären, ja sillä yhisti tämän
_Finkin ja Rangosen_ suvulliset, eli tämän _uuven ja vanhan_
Finki-kunnan omaiset. Hänellä ei tainut olla muuta kuin tämä yks poika,
nimittäin:
3) _Gödik Niileksenpoika Rangonen_, Pernoon. Hänen sanotaan vasta ensin
kuhtuneen ihtesäk _Finckeksi_, äitinsä ja äijänsä (morfar)
nimelliseksi. Stjernman kuhtuu häntä "Linnanisännäksi", eikä nimitäk
missä linnassa se oli Isäntänä, eli mistä se on tätä tietoonsa ottanut.
Peringsköld sanoo että se oli Linnanisäntä Hämeenlinnassa, mutta ei --
minä vuonna.[532] Vaan koska hänen nimeänsä ei löyvyk v. Stjernmannin
luetoksessa (förteckning) Hämeenlinnan Linnanisännistä, eikä myös Turun
Tiiustuksissa (Åbo Tidningar) vuonna 1785, kussa heistä niinikeän
mainitaan, niin on uskottava, että jos hään oisikkin siinä ollut, niin
se mahto olla varsin lyhyt aika, koska häntä ei eneä muistetak.
Luotettavampi on sen eistä mitä Palmsköld hänestä puhuu, joka sanoo
hänen olleen Linnanisäntänä _Kroneborgissa_ v. 1520.[533] Mutta siitten
on toinen kysymys, mitä linnaa hään tällä nimellä tarkoittaa? Ettei
tässä maha olla kysymys _Kronobergin_ linnasta Smålannissa, arvaamme
siitä, että koko hänen suku, sekä ennen häntä että jälkeen, asui
Suomessa, kussa heillä oli hoviloita ja kartanoita. Eikä hänen
nimeänsäkkään mainitak siinä luetoksessa näistä Kronobergin
Linnanisännoistä, joka löytyy v. Stjernmannin Höfd. Minne I:sessä
Osassa.[534] Mitäpäs meijän siitten muuta täytyy, kuin uskoa että
Palmsköld tällä nimellä ymmärtää Hämeenlinnoo, liioitenkin koska tämä
linna vanhoina aikoina on toisinaan tullut näin kuhutuksi.[535]
Tällä _Gödik Finkillä eli Gödik Rangoisella_ oli toverina, niin kuin jo
sanottiin _Margaretha Kustantytär Slatte_[536] Lienistä, jota hään nai
v. 1518, joka vielä eli v. 1538, ja jonka kanssa hänellä oli 7 lasta; 4
poikoo ja 3 tytärtä. Nimittäin: 1) _Göstaf Fincke_, Sonnäsiin;[537] --
2) _Johanna Fincke_,[538] -- 3) _Jöran Fincke_, Pernoon; -- 4) _Kárin
Fincke_,[539] -- 5) _Margaretha Fincke_,[540] -- 6) _Nils Fincke_,[541]
ja -- 7) _Brítha Fincke_.[542]
4) _Jöran Gödikinpoika Fincke_ Pernoon, josta on jo ennen p. 409
puhuttu, sai v. 1547, s. 7 p. Tammik. Kuninkaalta Kustav. I:seltä
Virmon mehtämoat piteäksensä, v. 1552 oli hään Linnan-asettaja
(Hof-Marskalk[543] ja Lainjulistaja (Lagman) Ölannissa, -- v. 1561,
s. 29 p. Kesäk. tehtiin häntä veljensä kansa Tähti-niekaksi, Kuninkaan
Eerikin istumellensä noustessaan; ja v. 1562 Valta-Neuoksi. Kuin
Kuninkas oli Tammikuussa v. 1563 lähättänyt hänen veljensä _Kustav
Finken_ Venäjäseen, niin lähätti hään tämän Helmikuussa mainitunna
vuonna mänemään Danmarkin kautta Hessiin, naima-kaupoillensa[544]
Mutta tultua Köpenhaminaan, viskattiin häntä ja hänen matka-toverinsa
arastiin, kussa häntä piettiin monta vuotta. Kuninkas koitteli kyllä
monestin kirjoillansa[545] soahakseen häntä sieltä poislunastetuksi,
mutta se oli tyhjä. Se näyttää kuin hään oisi vasta v. 1567 tullut
sieltä irtilasketuksi, koska ei puhutak hänestä, ennen tätä vuotta.
Silloin (Kesäkuussa) käskettiin häntä koetteskentelemaan (mönstra)
sota-rahvasta merimaissa (i Skärgården), ja (Marras-kuussa) pitämään
huolta heijän palkihtamisesta, että myös luettamaan hopeita
Kuninkaallisessa ja valtakunnan rahastossa (Bank, Skattkammare). -- v.
1568, s. 3 p. Jouluk. tehtiin häntä Lainjulistajaksi Pohjos-Suomen,
Satakunnan, Pohjanmoan ja kaiken Ahvenanmoan ylitten. Se näyttää kuin
oisi hään kohta sen perästä kuollut, kosk' ei hänestä siitten mitään
mainitak. Hään oli nainut _Maalin Olli-Pekanpojan tytärtä (Örnfodt)_
Vartetorppaan,[546] jonka kanssa hänellä ei mahtana olla mitään
lapsia, koska ei heistä missään mainitak.[547].