pyysivät molemmin puolin hallituksen-suostumusta. Sekä Zaar Pietari
että Koarle Kuninkas (suuret Sota-sankarit kumpaisetkin) antoi siihen
suostumuksensa, ja ilomielellä peättivät yhtä asiata, joka vakuutti
heijän alammaisten onnellisuutta, ja oli heillen kumpaisellenkin
otollinen.[370]
Tästä seuraisi, että kuin soat hävitti ja turmeli muita Suomen maita,
niin oltiin tässä rauhassa ja tyyvennössä; kuin muissa moakunnissa
tappoivat toisiansa, niin tekivät tässä kauppoa välillänsä, ja elivät
ystävyytessä ja suosiolla, niin kuin eivät oisik muka tienneet mitä
muualla tapahtui. Cajanukselle oli se suosio tästä hänen hyvästä
työstänsä, että hään näki Kainun moan vuosittain tullevan enemmin
viljellyksi ja viljakkaaksi, että hänen moa-miehet siunauksillansa
muisteliit hänen hyvät-teonsa, ja ettei hänen syntymä-moatansa koko
hänen elinaikanansa rasitettu soan julmuuelta, eikä kostutettu
veljeisten eikä vihollisten verellä. Vasta 9 vuotta hänen
kuoltua purettiin Kajanin Tullariloihen kelvottomalla käytöksellä tämä
rajan rauha. Sillä koska Venäläiset[371] vuonna 1712 (parraana
sota-aikana) tulivat vanhan tavan jälkeen Kajanin markkinoillen,
pitämään kauppoansa, niin Tullarit ottivat pois heiltä paljon sarkoa ja
kankasta, josta ne olivat jo viimeisenä vuonna tulli-rahan maksaneet.
Tästä keänsivät hyö takaisin, ja vainoataksensa tätä, tulivat kohta
jälleen, suuren joukonsa kanssa, ja ryöstivät ja hävittivät koko
kaupunkin, ja ympärin olevaisen moa-kunnan. Jota sotaa seneistä
Suomessa kuhuttiin kankas-sota. Olkoon tämä sanottu Kajanista ja
Cajanuksesta! Muuta ei ouk tullut meillen tietyksi _Cajanuksen_ töistä;
vaan tämäkin on jo kyllä, että ansioittaa[372] hänellen kunnian, tulla
luetuksi Suomen parraisten ja kunniallisten kansallaisten joukkoon.
ELIAS BRENNER.
Kuninkaallinen Linnan-Pikkupiiruttaja [373] ja Lain-istuja
Kuninkaallisessa Vanhain-Säilyksessä,[374] s. 1647 -- k. 1717.
Iso-Kyrön pappilassa Pohjan-moalla, syntyi tämä mies s. 18 p.
Huhti-kuussa v. 1647.[375] Hänen isä _Isak Heikinpoika Brenner_ oli
Rovasti tässä Kyrössä, ja naitu _Susanna Werenbergin_ kanssa, joka oli
tämän _Eliaksen_ äiti.
Tätä nuorta _Brenneriä_ koulutettiin ensin Joensuun-Kaupunkissa,[376]
mutta sillä välillä, niin kuin nuon jouto-aikoina,[377] niin hänen isä
opetteli häntä tuntemaan meijän kansan Vanhuksia, jotka hään
ite muka oli kuullut siltä noapurissa vankeuvessa istuineelta
_Messeniukselta_.[378] Kuin poika oli 15 vuotta vanha, laitettiin häntä
Upsalan Opistoon tietojansa enentämään.[379] Ne kauniit aljet,[380]
joita hään tässä osotti, sekä kuviin piiruttamisessa (i figur-teckning)
että vanhain tiijustelemisessa (i antiquariska forskningar) yllytti
sitä nyt äsköttäin asetettua Vanhain-Kootusta[381] että v. 1668 s. 18
p. Kesä-kuussa ottoo _Brenneriä_ joka kuhuttiin "_antiquitatum
studiosus_" (Vanhain-oppiva) Piiruttajaksensa[382] _Staphan Bromannin_
perästä, joka nyt viskattiin virattomaksi, koska hänen kanssa ei soatu
mitään aikaan. Sitä vastoin toas _Brenneriä_ kiitettiin mainioksi,
"koska kaikki mitä hään teki, teki hään hyvästi". Virkoa hänellen kyllä
annettiin, vaan ei palkkoa.[383]
Hään aloitteli Viran-toimituksensa sillä, että hään vielä samana
vuonna piirutteli kaikki Upsalan kaupunnin vanhat jäännökset ja
muisto-merkit, johon erinomattain luettiin ne vanhat hauta-kivet
Upsalan Tuomio-kirkossa.[384] V. 1669 s. 24. p. Huhti-kuussa läksi hään
yhessä joukossa _Hadorphin_ ja Vallan-Peä-Kirjuttajan (Riks-Kansleren)
Gréve _Magn. Gabr. de la Gardien_ kanssa _Vester-Gylliin_, että siinä
piiruttelemaan kaikkia vanhan-aikuisia jäännöksiä; Tästä häntä siitten
laitettiin yksinään _Öster-Gylliin_, samalla asialla. Tällä tiellä oli
hään piiruttanut kaikki hautakivet Linköpingissä, Vrétassa,
Skéningissä, Vadstenassa ja Bjelbóssa m.m. samaten myös Skárassa,
Gúdhemissa, Várnhemissa ja muissa merkillisemmissä paikoissa; joista
_de la Gardie_ kuhtui häntä luoksensa Lecköiin Vester-Gyllissä, että
siinä muka piiruttamaan kaikki ne Runa-kivet (run-stenar) jotka löytyi
niillä säytyvillä. Jota kaikki _Brenner_ teki hänen mielen-hyväksi; ja
josta palkkoa hänelle luattiin, vaan on vielä antamata. Takaisin
tultuansa Tukhulmiin näistä hänen matkoistansa, joita hään omalla
kustennoksella oli tehnyt, antoi hään Vanhain-Kootuksellen kaksi
kirjoa, puolen arkin loajuelta, joissa hään oli kaikki nämät vanhukset
piiruttanut; joista yksi sisällensä piti Vest-Göthan jäännökset, toinen
Öst-Göthan.[385] -- V. 1670, s. 16 p. Heinä-kuussa sai hään Kootuksen
käskyä, että lähteä uuestaan Östgötha-moahan, tiiustelemaan niitä
paikkoja, jotka viimein jäivät häneltä käymätäk. Niin tapahtuipa
silloin, että koska Kuninkas Koarle XI:nees, joka niinnä aikoinna
oleskeliin Vadstenan suljetuksessa,[386] sai kuullaksensa että Brenner
oli näillä tienoilla, niin hään lähetti häntä hakemaan. Tämän nuoren
Vanhain-Kirjuttajan täytyi nyt Kuninkaansa eissä näyttää kuviansa.
Siinä seisoi Suomen-poika selittävä muka suu-sanallansa taulujansa
Kuninkaan kuulla, joka kiitti heitä hyviksi, ja kehoitti Brenneriä
näissä hänen askareissansa. Tällä tavalla sanoopi _Gezelius_ (joka
kaikissa tahtoo ylistää Kuninkastansa ja hänen Vanhain-Kootustansa)
tämän nuoren Pohjalaisen ensin tulleen Kuninkaaltansa tunnetuksi. Mutta
Kunink. Vallan-Säilyksen käsi-kirjoituksissa[387] ei kuuluk niin.
Kuninkaallinen Runomus-, Tarinamus- ja Vanhain-Opiston Kirjuttaja,[388]
Herra Opettaja Liljegrén, jonka ansiot ovat niin monet ja suuret,
näissä Vanhoin selittämisessä, on enemmin tarkoittanut totuutta
asiassa, kuin kunniata. Se on häntä, jota minun tulee kiittää näistä
tarkemmista tievoista Brennerin elämästä, joita ei muissa kirjoissa
tavatak, ja joita hään isolla huolella ja kiivauella on yhteen hakenut;
ja se on hään, joka Vallan-Säilyksen kirjoissa on toimittanut asian
näin: "sinä 16 p. Heinä-kuussa v. 1670 laitettiin Brenneriä Vadstenaan,
että siinä tehä kuvituksia, joita näytettäisiin Kuninkaallen,
kuin hään oli tänne tuleva. Kuvat teki hään siihen myöskin valmiiksi,
ja niitä käytettiin Kuninkaan eissä että selittää tämän paikan
merkillisyyttä.[389] Ansio luettiin tästä _Hadorphille_ (joka kulki
Kuninkaan joukossa), ja Brenneriä heitettiin palkihtemata, ja piettiin
arvoamatak."
Syksyllä samana vuonna, s. 15. p. Syys-kuussa laitettiin häntä
Vanhain-Kootukselta Suomeen piiruttamaan tämän moan Vanhuksia, kussa ei
vielä yksikkään ou heitä tiiustellut; hään läksi Tukhulmista s. 13 p.
Loka-kuussa, ja tuli Turkuun s. 3. p. Marras-kuussa. (Näin luetaan
Gezeliuksessa). Mutta uskottavampi on, että hään pyysi lupaa
peästäksensa kotiin, pahoillaan muka koska häntä heitettiin näin
arvoomatak, ja perintöän kuulustellaksensa. Että asia mahtoi olla
näin selitetään siitä, että takasin tultuansa ei annettu hänelle,
hänen vuosillista palkkoakaan kokonaan, eikä ollenkaan mitään
matkan-kustennosta;[390] ja vielä lisäksi, niin otettiin häneltä virka
sillä välillä pois, ja annettiin _Jaako Hartlingillen_. Sellainen oli
hänen lähetös-palkka![391] Suomessa viipyi hään nyt perätyksin kaksi
vuotta. Hään ei malttanut kauan olla kotona, sillä hänen rakkaus
Vanhoja tiiustelemaan vietteli häntä ympäri moata, jossa hään
ylös-kirjutti ja kokoili kaikkia, mikä oli meijän Tarinamustamme
jollakulla tavalla valaiseva. -- Samana vuonna piirutti hään vielä
Turun Tuomiokirkossa ne vanhat muistomerkit, jotka siinä löytyi, ja
jotka kohta sen perästä Kirkon tuli-palossa mäni turmiollen. -- V. 1671
ja 1672 kävi hään monessa muussa paikassa heitä piiruttamassa.[392]
Koska hänen Isä oli näillä ajoilla kuollut, niin hänen täytyi myös
seisahtua kotona selvittelemään perillisten asioita. Kuin hään palaisi
Ruottiin, vei hään tästä myötensä suuren soalin tiiustuksia,
kirjoituksia ja kuvituksia,[393] ja antoi Kuninkaallisellen
Vanhain-Kootuksellen ison joukon näistä hänen kuvituksista
käsikirjoituksista ja nahka-kirjottamuksista, joita hään oli
Suomessa kokoellut.[394] Pois eroitettu virastaan, rupeisi hään nyt
pikku-piiruttamisella henkeensä elättämään. Mutta Vanhain-Kootus
havaisi kohta itekkin että hyö _Brennerissä_ kavotti parraan
Piiruttajansa ja toimellisimman miehensä; ja Hadorphinki täytyi
jo ite valittoo, ettei heijän työt joutunut minnekkään laiskuuen
tautta.[395] Hyö rupeisivat seneistä kiusoamaan häntä uuestaan
rupeamaan Vanhain-Kootuksen palvelukseen; johon se myös suostui
Vallan-Peäkirjuttajan Gréve _M. Gabr. de la Gardien_ yllyttämisellä.
Kuin Kuninkas Koarle XI:nees v. 1673 piti Vallan-tietä matkustaman
(skulle göra sin Eriks-gata) niin _Brennerillen_ annettiin käskyä, olla
hänen joukossansa Vanhoja muka selittämässä ja kuvittamassa. Sillä
tavalla sai hään Hänen seurassansa ruuan rahatak, ja matkansa ilman
maksutak. Kulkeissaan ympärin Skånen, Hallannin ja Vest-Göthan maita,
piirutti hään Kuninkaallensa kaikkia Vanhuksia, joita heissä
tavattiin.[396] Sillä ajalla kuin Kuninkas viipyi Malmöin kaupunnissa,
laitettiin muutamia nuorukaisia hänen joukostansa Köpenhaminaan, joihen
seurassa oli meijän _Brenner_. Sillä tiellä hään piirutti niitä
vanhuksia, joita hään löysi tässäkin valtakunnassa. Koti-tiellä hään
keäntyi tautiin Kalmarissa. Tukhulmiin tultuansa, otti hään toisen
kerran jäähyvästin tästä hänen Vanhain-piiruttajan ammatistaan, ja otti
toas oman pyyhikkaansa;[397] ja rupeisi nyt Rahantietomusta[398] varsin
lueskelemaan. Hänen kirjoitukset tässä tietomuksessa, ovat vielä nytkin
suuresta arvosta, ja osottaa yhtä laveata oppimusta. Tästä päivästä
hään ei eneä tehnyt niin mitään tällen Vanhain-Kootuksellen, joka oli
jo monestia heittänyt häntä vaivoistaan ja töistään kostamatak,[399]
vaan rupeisi nyt ite töitänsä ulos-antamaan. Näinnä aikoina auttoi hään
myös Celsiusta Helsingin Runa-nenien piiruttamisella. Kuninkas,
joka nyt oli paremmin tullut tuntemaan tätä miestä, rupeisi nytkin
arvoomaan hänen ansioita, mutta kuitenkin heitettiin häntä
vielä 10 vuotta auttamatak. Vasta v. 1684, niin häntä tehtiin
Linnan-Pikkupiiruttajaksi, perästä vanhan Fransmannin _Pierre
Tignaque_, ja oli Ruohtalaisista miehistä se iho-ensimmäinen tässä
toimituksessa. Hään kuvaili kaikki ne Kuninkaallisten ja muihen
Valtamiesten[400] kuvat, joita näinnä aikoina laitettiin muillen
vieraisillen maillen, ja joilla lahjoitettiin sekä Kuninkaita että
heijän Sanan-Toimittajoitansa.[401] Näitäk toimittamata, niin hään
myöskin monta vuotta oli Vapamerkin-Piiruttaja Kuninkaan
Kirjutteluksessa.[402] Tässä toimituksessa mietteli hään ja
Vapa-Tietomuksen vaatimuksia myöten[403] valmisteli kaikkia niiten
vapamerkkiä, jotka näinnä aikoina tehtiin Vapasukullisiksi, ja piirutti
heitä heijän Vapa-Kirjoihiin. Joita tehtiin aivan monta. Vielä nytkin
löytyy Kuninkaallisessa Vapa-Huoneessa[404] enemmin kuin 500
Vapa-merkkiä, jotka ovat hänen tekemiä.[405] Mutta hään oli nyt jo
monta vuotta harjoittanut Raha-tietomustansa, ja piiruttanut sekä
puussa että kuparissa kaikki Ruotin vanhan-aikuiset rahat. Hään tahtoi
omalla kustennoksellansa painuttoo tätä hänen kirjoansa, vaan sitä
lupaa hänelle ei annettu, sillä _Hadorph_ juonitteli kauan tätä vastaan
Valta-Kirjuttajan[406] _Lindsköldin_ kautta, joka kaikissa piti hänen
puolta. Sillä oikeutta myöten, se oisi ollut Vanhain-Kootuksen asia
että toimittoo sellaista kirjoa, ja olletikkin Hadorphin, joka oli
heijän Kirjuttaja. Mutta mitäpä hyö taisivat, heissä ei löytynyt
sellaista miestä, ja Brenneria olivatten jo suututtanneet, ettei hään
eneän lahjoittanut heijän portaita toimellansa. Monta vastusta
voitettua, sai hään viimeisellä v. 1686 Kuninkaalta valta-luvan[407]
että yksin omalla kustennoksella painuttaa tätä hänen Raha-kirjoansa,
joka ulos-annettiin v. 1691 Ruotin kielellä, ja samana vuonna myöskin
Latinan kielellä.[408] Näitä näytettiin Kuninkaallen, niin kuin
koitteeksi. Kuninkas kahtoi näitä niin hyviksi, että hään anto hänellen
600 taleria hopeassa vuosilliseksi apu-rahaksi,[409] siihen kunnekka
avauntuis hänellen joku virka Vanhain-Kootuksessa. V. 1692 sai hään
käskyn Kuninkaalta, ettei lopettaa vaan vielä harjoittaa tätä hänen
kirjan painuttamista. V. 1693, s. 13 p. Heinä-kuussa tehtiin häntä
Lainistujaksi K. Vanhain-Kootuksessa _Peringerin_[410] perästä, joka
peäsi _Hadorphin_ jälestä Kirjottajaksi ja Vanhain-Selittäjäksi;[411]
ja sai sen Kuninkaallisen armon, että piteä hänen entisen
Linnan-Pikkupiiruttajan palkkansa.[412] Kuninkas joka aina enemmin ja
enemmin rupeisi häneen mieltymään, makso hänellen nyt ne kustennokset
joita hään oli tehnyt niissä vanhoissa kupar-piirutoksissaan, ja että
kehoittaa ja keventää tämän kirjan painuttamusta ja seuramusta[413]
lupaisi hään maksoaksensa ne kustennokset, jotka tähän vielä
tarvittiin. -- V. 1698, s. 18. p. Heinä-kuussa annettiin hänellen myös
yhks Kuninkaallinen rahan-auttamus (ett Kongl. Stipendium); ja alussa
1700 vuuen luvulla, niin häntä käskettiin aivostelemaan[414] niitä
kunnia- ja muisto-rahoja, jotka lyötettiin Kuninkaan Koarle XI:nen
monesta voitosta. Se on sen eistä meijän Brenneriä, jota meijän tulee
kiittää niistä monista kauniista kunnia-rahoista, jotka näinnä aikoina
lyötettiin, ja jotka löytyy kuvaellut Nordbergin Tarinamuksessa K.
Koarle Kakstoistkymmeneesta. Tästä hänen mielen-älystä, ja muutoinkin,
kostoaksensa hänen isoja ansioita ja monenvuotista palvelusta, koroitti
Koarle häntä Vapasukulliseen seätyyn;[415] jota tehtiin Benderin
kaupunnissa Turkin moalla, s. 10. p. Maalis-kuussa v. 1712. Brenner
piti vanhan nimensä ilman muuttelematak; (häntä sisäänkirjutettiin v.
1719, niihin vapasukullisiin kirjoin N:o 1464 alle.)
Mutta nyt rupeisi jo hänen ikä loppumaan; hään oli jo 70 vuotta vanha.
Hään lopetti päivänsä s. 16. p. Tammi-kuussa v. 1717, ja moahan
laskettiin K. Riddarholmin kirkossa. Hänen keralla sammui tästä
Kootuksen-Seurasta halu ja taitavaisuus[416] Vanhoja tiiustella, ja
siinä siassa syntyi juonittelemuksia, nioittelemuksia, ja virkoin
kilvoittelemuksia.[417]
Kahisten oli hään ollut naimisessa; ensimmäisen kerran v. 1676, Neito
_Erengerd Stammin_ kanssa, joka kuoli 1679; toisen kerran Neito _Sophia
Elisabeth Weberin_[418] kanssa, joka Oppisuutensa suhteen on tullut
kuhutuksi: "den lärda Fru Brenner". Sillä hään oli ajallansa kuuluisa
ympäri monta maata, sekä hänen monenkielentuntemisestaan että hänen
kunnolisesta runomuksestaan. Hään sepitti laulujansa ei ainoastaan
Ruohin kielellä, mutta myöskin Saksan, Frankriikin, Spanian, Italian ja
Latinan kielillä, sillä taijolla, että häntä niinnä aikoina piettiin
parasna Runottarena.[419] Ei ainoastaan Europassa, mutta yksinkin
Amerikassa, tehtiin hänellen kiitosvirsiä, hänen nimen kunniaksi ja
ylistökseksi. Jos hään oli avara laulun-töissä, niin hään ei ollut
saitakaan avion-kokeissaan. Hään synnytti Elisa vainoollen
viisitoistakymmentä lasta, perettä kyllä köyhälle miehelle.
Brennerin sekä painetuita että painattamattomia kirjoituksia ja
piirutuksia, löytyy osittain nimitetyt kirjassa _Holmia Litterata_
p. 6, ja jälkimmäisissä, ja p. 110; osittain taas mainitut
käsikirjoituksissa Kuninkaallisessa Vallan-Säilyksessä, kussa Opettaja
Liljegrén on heitä tiiustanut ja ilmoittanut. Hyö ovat seuravaiset:
1) Monumenta Templi Cathedr. Upsal. Näistä ovat ainoastaan ne ennen jo
mainitut P. Briitan ja hänen Isänsä hauta-kivet, kupariin piiritetyt.
2) Monumenter afritade i Öster-Göthland. Nämät säilytetään
käsikirjoituksinna.
3) Monumenter afritade i Wester-Göthland. Nämätkin löytyy painamatak K.
Kirjan-kootuksessa.
4) Gamble Monumenter i Stoor-Furstendömet Finlandh, affriitadhe anno
1671 och 1672 aff Elia Brennero; Ostrobothniensi. Tällä nimellä
löytyypi yks osa näistä yhteen-sioittu Franskan kanteen K.
Kirja-Kootuksessa; ja nimitös, kirjutettu Brennerin omalla käillä.[420]
Näistä hänen piirutuksista löytyy yks toinenkin kappale irtonaisissa
lehissä, niinikkään ite Brenneriltä tehty. Se näyttää niin kuin
häänellä oisi ollut mielessään antoo heitä muuannek -- ehkä Turun
Opiston Kirjan-Kootuksellen.
5) Monumenta Varnhemmensia. Nämät löytyy käsikirjoituksena, muihin
paperien joukossa Peä-Peräänkahtojan (Öfwer-Inspektorens) Nescherin
Kirjan-kootuksessa[421]
6) Nomenclatura trilinguis, et genuina Specimina colorum simplicium.
Holmiae 1680, puol.
7) Thesaurus Nummorum Sveo-Gothorum Vetustus. Studio indefesso Eliae
Brenneri L annorum spatio collectus secundum seriem temporum
dispositus, et e tenebris in lucem protractus; painettu 1691, ja 1732,
nelj.[422]
8) Gamla Danska och Norrska mynt, som utwisa dessa rikens särskildta
wapen; painettu 1696, puol.
9) Afritade Gullringar, m.m. funne wid Wäst Skåne, pain. 1696. puol.
10) Comment. de nummis Svio-Goth. tam antiqu. quam modernis, ynnä monta
muuta, joka tuottaa meillen valaistusta meijän pohjoisessa
Tarinamuksessamme ja rahoissamme.
11) Nummophylacium s. brevis index num. Sveo-Goth. jemte många
utländska konungars mynt.
12) Göthiske konungarnes, i Italien och Spanien, mynt.
13) Fordna Swea Riddare-Orden, stuckne i koppar.
14) Berömlige Swenska Mäns och Qwinnors mynt, afritade.
15) Relatio Hist. de valore monet. Vet. Sv. G. Ynnä
laskettelemista (jemte uträckning) miten sakot Kunninkaan Christopherin
Lain jälkeen piti 17 vuos-sa'an lopulla luettaman. Sisään annettu
Lain-Toimituksellen (till Lag-Comission) s. 22 p. Marras-kuussa v.
1698. Painettu Saksan kielellä kirjassa Nettelbl. Schwed. Bibl. IV. B.
ja Köhlerin Münzbelustigung 1748, s. 229. ja Ruohin kielellä Loenbomin
Sw. Arkif, T. 3. s. 118. tällä nimitöksellä: Betänkande om Böters
jemkande i nya Lagen, efter det myntets wärde i skrot och korn, som
gängse war, då gamla Balkar gjordes.
16) Om de mynt, som lades under Slottet efter branden 1697.
17) Yksi iso joukko Vapasukullisia Vapa-merkkiä, ynnä Kuninkaallisia ja
muita yksiläisiä muotoja (enskildta porträtter) joita pietään osittain
alkuperänä painamatak, osittain ovat jo toisilta ulos-annetut ja
toimitetut.
Brennerin kuva löytyy monessa kohassa piirutettunna, ensinnik hänen
kirjassansa Thesaurus Nummor. Sv. Goth. toisessa painossa; kussa se on
karkiasti eikä varsin hyvästi tehty, neljännen osan lehen loajuellen
(in 4:to).[423] Tästä hään on siitten myöskin piirutettu paljon
pienemmäksi yhellen kuustoistkymmenellen osan lehen loajuellen (in
16:to). Mutta se paras kuva hänestä on totta-kaikki se, joka löytyy
kirkossa Mustasaaren kaupunnissa, ja joka on häneltä iheltään tehty,
yhessä hänen esivanhemmiensa kanssa, yhessä muka kuvauksessa;[424] ja
josta löytyy yks pikkuus[425] kupariin piiritetty. Tämä kuva, joka
tässä liitetään, on tehty tästä pikkuisesta, neljästi suuremmaksi,
jonka suurentamisesta ja kivellen piiruttamisesta minun tulee kiittää
Herraa R. Ekmannia.
Tämä _Brennerin_ suku on kotoisin _Kalahten_ kylästä, _Nerpisten_
pitäjässä Pohjanmoalla, jossa tämän Ukon-ukko nimellä _Mathaeus_, oli
Talonpoika, ja eli v. 1480 ja 1516. Lainistujan isä, nimeltä _Isak
Brenner_, joka oli Rovasti Isossa-kyrössä, oli syntynyt Mustasaaren
kaupunnissa uutena Jouluna v. 1603, ja k. 1670, s. 31. p. Heinä-kuussa.
Siinä oli myöskin hänen isänsä että ukkonsa ollut perätyksin Rovastina.
ERIK SLANG.
Peä Majuri.[426]
(s. ...; k. 1642.)
Suomessa syntyi tämä urhollinen Sotasankari alussa 1600 vuuen luvulla;
mutta missä paikassa, eli minnä vuonna, sitä emme taija varsin sanoa.
Hänen Isänsä oli Linnanisäntä[427] Narvassa, ja muinonen kuuluisa
Sota-Evesti[428] Suomessa, nimellä _Claes Eerikinpoika Slang_, ja hänen
äitinsä nimi oli _Elin Juhontytär Boose_.
Tämä heijän poikansa tuli nuoruuvessansa ylöskasvatetuksi Kuninkaan
_Gustaf Adolphin_ hovissa, ja osotti jo lapsuutessansa uron uhkeutta,
ja mieltä aika-miehen.
Urhollisuuellansa ja uskollisuuellansa koroitti hään ihtensä niistä
alimmaisista viran-toimituksista Peä-Majuriksi, ja oli yksi niistä
verrattomista Sota-Uroista, jotka Saksan 30 vuotisessa soassa, teki
Gustaf Adolphin nimee niin kuuluisaksi ja ylistettäväksi.
Hään seuraisi häntä vuonna 1630 Saksan moahan, ja silloin oltuvassa
soassa käytti ihtensä niin miehullisesti, että häntä ylönnettiin yhestä
virasta toiseen, kunnekka hään vuonna 1635 tehtiin Evestiksi
Henken-Rykmentissä,[429] joka silloin kuului Kenral Banérin armeaan.
Banér rakasti tätä _Slangia_ varsin paljon siitä hänen jaloista
sota-käytöiksistään, kuin myös niistä moneista viisaista laitoksista,
joita hään aina osotti viran toimituksissaan.
Näinnä ja seuravinna vuosinna, niin hään puolestansa paljon vaikutti
sitä, että ne monet linnat ja varuistukset[430] Saksan moassa annettiin
Ruohtalaisillen, joissa tappeluksissa hään ussein moahan hakkaisi koko
Rykmenttilöitä vihollisia. V. 1636 niin hään oli niinikkeen siinä
tuimassa _Vittstockin_ tappeluksessa, tässä jossa Saksilaiset[431]
tulivat juuri pahoin käytetyiksi. -- V. 1640 niin hään tuli _Salfeldin_
piiritöksessä niin pahasti vikuutetuksi, että hänen täytyi antoa
leikata poikki yhen käsivarrensa. Mutta ei hään siitäkään vielä
huolinut, toisella hään teki kuitenkin täyven toimensa, ja peloitti
vielä monta poikoa. -- V. 1641 samoisi hään Böhmin moahan, liehuisi
ympäri maita, ja kussa hään vihollisiansa yhytti, siinä hään heitä
hakkaisi ja lämmitti.
Koska Banér oli lähättänyt isoja sota-joukkoja pois luotaan, sekä
vihollisia kaikottamaan, että muonoa hankkimaan, josta hänen oma
armeansa tuli sillä välillä varsin vähätetyksi, niin Keisarin väki,
joka kuulessaan tätä, oli varoissaan, karkaisi äkkiästi hänen piälle,
ja oisivat ilman Slangia tappanut koko hänen sotarahvaansa, joka oli
talveksi muka hajotettu varsin laveasti, tässä avonaisessa moassa.
Mutta ikään kuin Slangi sai vähä haisua tästä heijän kokkauksestansa,
niin hään läksi 3 hevoisväin Rykmenttilöihen kanssa, jotka oli pantu
Pfaltzin viho-viimisillen rajoillen, kiiruhtamaan tähän hätään. Mutta
kuin hään tuli _Neuburgiin am Wald_, niin hään tuli siinä vihollisilta
piiritetyksi, ja yltä-ympärin suljetuksi. Kuitenkin murtaisiin hään
ulos, leviten koko Saksalaisten armean, ehkä hänellä ei ollut
jalkaväkee niin rahtua; ja kulki tiehensä Banéria tapoamaan. Kuin hään
tuli lähes _Regensburgia_, niin hään aatteli siinä tehäksensä jotakuta
varsinaista, ja mieli miekallansa reväistä heiltä tätä heijän
linnaansa.