Ei raha ratke kukkarota, mieli säre miehen peätä.
_Heijän syvämmen luonnosta_.
Pojall' ovat isän tavat, äijin eljet tyttärillä.
455. Puuta myöten siirto juoksee, äijin tavat tyttärissä.
(Niin on niinet pitkät puussa, kuin on niinipuu itekkin).
_Heijän luonnon erinkaltaisuutesta_.
Hyvä lapsi laiskan vaimon, viivyttelevä viriän.
_Heijän hyvistä merkkilöistä_.
Piältä tunnen päiväkauven, silmästä hyvän sikiän.
Orasta ma touvon tunnen, miehen nuoren nousennosta.
_Heijän vanhemmien huolenpiosta heistä_.
460. Hyppyisessä hypertelöövi, ei jouvak jouten olla,
jos on mieli miestä suaha.
_Heijän vanhempien toivotuksista heistä_.
Suopi miehen vertaiseksi, poikansa paremmaksi.
_Vanhoin akkoin kasvattamia_.
Pahoin mulla parta kasvoi, turpa tuhmasti yleni,
akan vanhan vaipan alla, akan vanhan kuskuissa.
_Kelvottomista ja pahankurisista lapsista_.
Vie Porsas saksaan, tuot Sikana takaisin.
Lyö Sikoo, pese Porsasta, yhellä tavalla ne vinkuuvat.
465. Ei Vuohen viemisestä, kuin hään lypsettää kotia tulee.
_Laiskoista lapsista_.
Sialla on monta vikoo, milloin mua kylmä, milloin kärsä kipiä.
_Lasten hyvään tointumisesta_.
Ei ole varsan kauroista, eikä lapsen viinasta.
Ei ole voista veitsettömän, eikä hammattoman lihasta.
_Vieraista lapsista_.
Oma laps', lapsi ompi; toisen lapsi, lapsukainen.
470. Oma lapsi lapsukainen, toinen lapsi lastukkainen.
_Turvattomista lapsista_.[148]
Halpa lapsi haltiatoin, rikki pielitöin veräjä.
_Lapsi-puolista_.
Etessä emätöin lapsi, äreen ämmän leipoessa.[149]
Emällistä neuvottiin, emätön opiksi otti.
_Lasten apua_.
Apu lapsesta on, ellei hään kalan sua niin hän kalan syö.
_Lasten sikiämisestä_.
475. Lapset lapsia teköövät, vanhemmillen vastukseksi.
XXII. Nuoruutesta ja Vanhuutesta.
_Nuoruuven hulluutesta_.
Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus.
_Nuoruuven iloitsemisesta_.
Ilo siinä kussa nuoret, sauvan-kolke kussa vanhat.
_Nuortein hilpeytestä_.
Hiili on nuoren hihassa, tuli neijon pohkeessa,
kekälettä kannan-piässä.
_Nuortein viriäisyytestä_.
Joka on nuorra nopia, se on virkku vanhanakin.
_Heijän vanhenemisesta_.
480. Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa.
Mies kasvaa, hammas karkenoo.
_Heijän vanhaks-pyrkimisestä_.
Moni vanhaksi pyytää, vuan ei piäse puoletkaan.
(Ei niin vanhaa, jok' ei luule vuotta elävänsä;
eikä niin nuorta, joka ei luule vanhaksi tulevansa).
_Vanhoin viisautesta_.
Vanhalla Variksen silmä, Kären silmä neitosella.
_Vanhoin elämän-kerrasta_.
485. Paljon vaivaa vanhetessa, vanhana paha elää.
_Heijän muistamattomuutesta_.
Mikä vanha vanhenoo, sen mieli myöten mänöö.
Tallelle vanha panee, vaan ei muista.
_Heijän voimattomuutesta_.
Hyvä vanhan vaeltaa, hyvän nuoremman nojalla.
Hiljalleen huono käypi, sauvan voimaton pitäävi.
_Heijän virkistymisestä_.
490. Terävä nuori syötyänsä, vanha yön muattuansa.
_Nuortein ja Vanhoin luonnosta_.
Äijä nuorra kaunihita, paljo vanhana pahoja.
XXIII. Viisautesta ja Hulluutesta.
Suuta sanan siaks', piätä mielen kukkaroks.
_Erotus tyhmän ja viisaan puheissa_.
Tyhmän sytän aina suussa, viisaan suu sytämmessä.
(Mykkä viisas, hullu väkevä).
_Erotus heijän käytyksissä_.
495. Hullu pilaan suuttuu, viisas vastaa puolestansa.
Harvoin viisas vihastuu, harva siitä ihastuu.
_Erotus heijän ajatuksissa_.
Kauvas viisas näkee, etemmäksi ajattelee.
Hullun ajatukset ovat hajalla, kuin akanat tuulessa.
_Hullun puheen-pitämisestä_.
Hullu huolensa puhuu huolen tuntemattomalle.
500. Hullu putkeen puhuu, mieletöin avaimmeen.
_Hullun puhuttelemisesta_.
Lähe hullun kanssa huastamaan, vasikan kanssa juoksemaan.
(Pitkät hiukset, lyhyt mieli).
_Hullun neuvottelemisesta_.
Neuvo hullua et sua mieltä, keitä munoo et sua lientä.
(Silloin kala Kiiskistä, koska mies mielettömästä).
_Hullun teoista_.
505. Sinne mieletöin mänee, kuin järjetöin käskee.
_Hullun työstä_.
Hyvin kyllä hullu kyntää, jättää kyynären vaon väliä,
puoli-toista toisinahan.
_Hullun hyvää-tuntemisesta_.
Hullu hyvän tuntee, maun maistaapi sokia.
_Viisauten villittelemisestä_.
Tulee vahinko viisaallenkin, tuhman on toisessa käessä.
Tulee häiriö hyvällenkin, tapaturma taitavallen.
510. Käyp viisas vipuun, hullu huimaelee sivuten.
Vahinkosta viisaaksi tullaan, ehk' ei rikkaaksi.
Kerran viisas petetään, vuan ei toista.
_Viisauteen turvaamisesta_.
Ei hyvä hylyksi jouvu, eikä viisas vaivaiseksi.
XXIV. Surusta ja Murhesta.
_Murhellisen mielestä_.
Ei sen mieli mettä keitä, jok' on suuressa surussa.
_Murheen levottomuutesta_.
515. Eipä anna murhe muata, vaiva vaikia levätä.
_Murheen vanhuuttamisesta_.
Murhe tuottaa mustan muoton, pahat päivät parran pitkän,
halu harmahan hapenan.
_Murhen laihuttamisesta_.
Murhe mielen mustuttaa, kasvon teköö kajoks.
_Murheen huonontamisesta_.
Huoli miehen huonoks tekee, murhe muita mustemmaksi.
_Armottomien murhesta_.
Alaall' on Allin mieli, uijessa vilua vettä,
alempana armottoman, käyvessä kylän väliä.
_Orvoisten murhesta_.
520. Pimiä isoton pirtti, ehkä päivä paistakoon;
kylmä on emoton sauna, ehkä löyly lyötäköön.
Puoli-orpo isätöin, koko-orpo emätöin.
_Itkusta_.
Älä itke ilman syytä, ilman vaivata valitak.
Ei itku hätästä piästä, poru päivistä pahoistak.
Ei se parkuen parane, eikä huutain huokene.
_Murhen poisheittämisestä_.
525. Anna huolia Hevoisen, murehtia mustan Ruunan;
Hevoisell' on piä paremp, piä parempi, luu lujempi.
Annak olla olleeksi, mustat on mulla muutkin päivät,
mustapa minä itekkin.
_Surullisten sytämmestä_.
Suot sulaa, muat sulaa, suruisen sytän, ei sula silloinkaan.
XXV. Toivosta ja Luottamisesta.
Ei yö niin pitkä, ettei päivä perässä.
Kyll' on päiviä iässä, ehtoja lännessä.
530. On neuvoja, jos on pahoja päiviä
Kyllä luu lihan kasvattaa, pelto palkihtee vahinkon.
Toivoessa aika kuluu.
e) IHMISEN KANSALLISESTA ELÄMÄSTÄ.
XXVI. Lauluista ja Lausumisista.
a) Lausuista.
_Huastamisesta_.
Huastaissa sanat suloisemmat, käyneet muat leppeemmät.
Sanasta sana itää, kypeneistä mua kytöö.
_Puhumisesta_.
535. Ei puheen paljoutesta, eikä kirjan suuruutesta.
Puhu miestä kaiken päivän, älä nimeä sanok.
_Puheen juoksuttamisesta_.
Enempi on vähempikin, musta-mulli valkiampi,
mielen kielen puhuttaissa.
Yksi sanoo ystävälle, ystävä koko kylälle.
_Sanomisesta_.
Sauva maita paljon käypi, sanat paljoa enemmin.
540. Ei sitä sanoa sanota, jonka peähän ei peästäk.
Ei sanoma siivitä lennä, puhumata kauvas kuulu.
_Leikki-puheista_.
Lupa leikkiä puhua, ehk ei tarve irvistellä.
Hullu pilaan suuttuu, viisas vastaa puolestansa.
(Ei sana sioo tie).
_Valhe-puheista_.
545. Ei ole tyhjästä tytyä, valeheista vatan täyttä.
(Älä paa omiais sekaan).
Ei tyhjä säkki pystyssä pysy.
_Vanhoista puheista_ [150].
Joka yöllä yksin käypi, luulaan varastelevan,
joka vanhoja puhuu, luulaan valehtelevan.
_Loskariloista_.
Ei puralta puheet puutuk, sanat suaren jatkajalta.
550. Ennen umpi-lampi Ahvenia puuttuu, meren ranta kiviä puuttuu,
ennen kuin minulta sanoja puuttuu.
(Puhuvan suuhun sanat tuloovat).
_Puheen puutoksesta_.
Ei ouk suatuja satuja, ennen tehtyjä puheita.
b) Lauluista.
_Laulun huvitoksesta_.
Yöllä päivät jatketaan, virsillä vähät oluet.
_Laulun aineesta_.
Siitä viisas virren suapi, jost' ei tuhma tunnekkaan.
555. Noista viisas virren otti, hullun pitkistä puheista,
mielettömän lausunnosta.
(Kaikki laulavan virteen sopii).
_Runon luonnosta_.
Kaksi sanaa[151] vanhaa virttä, hyryä lisäksi.
_Laulajoista_.
Ei koski kitaskana laske vettähän visusti,
eipä laulaja hyvänäik, laula kaikki laulujansa.
Hullu koko virttänsä laulaa, hullu kaiken taitonsa ilmoittaa,
hullu valheille nauraa.
_Laulamisesta_.
560. Ei satut sanoihin puutuk, virret veisaten vähene.
Sormet soittajan kuluu, kieli laulajan väsyy.
Laulu työksi lankiaapi Hevoisen hyvän reessä.
_Laulattamisesta_.
Ei kuiva kulku kumaja, henki rasvatak helise.
Ei Kukko käskyllä laula, kuin ei laula käskemätäk.
XXVII. Juominkista ja Juopumisesta.
_Juopuneista_.
565. Ei se ole ihmeitä nähnyt, jok on nähnyt juopuneita.
_Heijän juonista_.
Monta juonta juopuneella, ei yhtä hyvää juonta.
_Heijän tapauksista_.
Jotain juomarille tapahtuu, joko kissat kenkät syövät,
tahikka kintahat katoovat.
(Juo vähemmin, kato kaluis)!
_Heijän levosta_.
Jouten syönyt sairastaa, jouten juotilas lepää.
570. Uni-silmä sippurassa, viina-silmä killin-kallin.
_Tottuneista ja äkkinäisistä_.
Mies vanha oluen juop, lahopuu vein vetääpi.
Oppinut oltta juop, oppimatoin oksentaa.
Ohho, sanoi outo, ollutta! kannun joi kaksi oksensi.
_Juomarista_.
Joisinpak jokaik päivä, kuin ei kukkaro kuluisi,
raha-tasku raukenisi.
_Heijän janosta_.
575. Juomaan juomari tuleepi, jos ei muuta niin vettä.
_Kaljasta_.
Ei vettä vihalla juuva, eikä kaljaa kateuvella.
_Oluesta_.
Oluella onni hyvä, juotaan janotakin,
ei piialla pahempi, naitaan kokematakin.
Oluella ollessaani kalua mulla kyllä,
olut päästä oikenee, kohta kalukin katoopi.
_Viinasta_.
Vilja voittaa viisahankin, tauti tappaa taitavankin.
580. Viina viisaat villihteepi, väkeviltä voiman viepi.
Viina villiin tekeepi, olut tuopi toisen mielen.
Jota viina viivyttää, sitä Sika imettää.
_Juoma astioista_.
Piiat juovat pikarista, vanhat ämmät ämpäristä.
_Humalasta_.
Jumala mielen antaa, humala mielen ottaa.
585. Humalassa hullut kaikki, pahat paljon juotuansa.
_Juopumisesta_.
Juopuuvat oluen juojat, vaipuuvat valehteliat,
kielen kantajat katoovat.
XXVIII. Juhlista ja Vieraista.
_Joulusta_.
Joulu juhlista paras, Pappi paras vierahista.
Jokapa jouluhun eläisi, joulusta johik tulisi,
elikkä elo parempi, tahi kuollo rohkiampi.
Hyvä Tuomas joulun tuopi, hyvä Nuuti pois-hiipoittaa.
_Laskiaisesta_.
590. Juoman Jouluna pitää, syyvä lihaa Laskiaissa.
Aatto juhlista jalompi, ilta-puoli Laskiasita.
_Kekristä_.
Jouluna jollaan, keurinä kellään,
Piäsiäissä piätymistä myöten.
Kerta Kekriä pietään, toinen kerta kellellään.
_Juhlapäivistä_.
Joka päivä joulu meille, toinen päivä Piäsiäinen.
595. Ilossa ikä kuluu, riemussa rehettelöö.
_Pyhäin pitämisestä_.
Joka kaikki pyhät pitää, se kaikki näljät näkee,
_Kestilöistä_.
Kesti kestiä vuatii, pöyvän-peä pyöräystä.
_Ilon kyllyytestä_.
Täysi täysi, kyllä kyllä, tämän illaista iloa,
päivän laskuhun laulantota.
_Häistä_.
Ei Härkä häitä kiitä, Hepo pitkiä pitoja,
jouhi-häntä juominkia.
600. Häpiä häistä lähteissä juota joelta vettä.
_Ristiäisistä_.
Kesti kestiä vuatii, heät hyvät ristiäiset.
_Hautaisista_.
Ei siinä iloa eletä, kussa on kuollut kotona,
lasten vanhin lattialla.
_Vieraista_.
Pappi paras vierahista, Joulu juhlista parahin.
_Vierain nähtyviä_.
Ite haukun vierahaini, ite nuolen kattilani.
_Tuttu-vieraisten tulosta_.
605. Koirat kuhtuin tuleevat, hyvät vieraat kuhtumata.
_Vierain kokountumisesta_.
Vilja vieraita kokoopi.
_Vieraan varasta_.
Vetää Jesus vieraita, vetää vieraan varoa.
_Vierain tulemisesta_.
Vieras tuloo ajallansa, talo elää tavallansa.
_Vierain vastaan-ottamisesta_.
Syötä vieraita sanoilla, siksi kuin keitos kerkiä.
610. (Pian kypsi kerkiä, emännän hyvän käestä).
_Vierain ravittamisesta_.
Hevoiselle heinä-tukko, miehelle mitä tuloo.
Mies miehen tuntoo, tupakkata suuhun tunkoo.
_Vieraan keksimisestä_.
Mies vieras vian näkee, talon toisen tyttäressä.
(Varas vieraan silmä).
_Vieraan ajattelemisesta_.
615. Alaak vieras kahteloo, ylääk ajutteloo.
_Outo-vieraista_.
Outo on ouvossa kylässä, vieras mualla vierahalla.
(Toinen tupa, toinen tapa).
_Heijän tuttuuttamisesta_.
Ouvoista omat tuloovat, hyvät veljet vierahista.
_Renttu-vieraista_.[152]
On joukko jorottaria, paljon Poavon tyttäriä,
juovat joulu-tynnörini, syövät syöttiläs-sikaini.
_Vierain vähenemisestä_.
620. Ei piot parane, jos ei vieraat vähene.
_Vierain lähtemisestä_.
Lähtö-mieli vierahalla, kuin on kintahat käessä.
_Emännän kiittämisestä_.
Illoin ilmat kiitetään, huomenin hyvät emännät.
_Vierain poismäntyistä_.
Talo työlle, vieras tielle, juhlan pietyn perästä.
_Vieraisiin käymisestä_.
Vuoroin vieraissa käyvään.
_Isännän ja Emännän vieraista_.
625. Autuas emännän vieras, vaivainen isännän vieras.
XXIX. Torasta ja Tappeluksista.
_Tappeluksesta_.
Ei silloin yksi riitele, kuin kaksi tappelee.
Hyvä tapa tappeluksessa, se lyö joka ennättää.
(Lyö yhtä, laske toista).
Mies se joka puolensa pitää.
_Syy tappelukseen_.
630. On viinankin vika, jos lie muukin vihletys.
Ei hulluja kylvetä eikä kynnetä, itestään niitä kasvaa.
Hullu saapa vihaa, siitä sua suamatonkin.
Hullu tyynellä toruu, tasasella tappeloo.
_Torasta_.
Perästä huonon torujan, sanat suuhun tuloovat.
635. Ei se lyö joka uhkaa, eikä pure joka haukkuu.
_Pelkurista_.
Pelko-koira paljon haukkuu, pauhaa mies peljästynyt.
Haukkuu huonokin Koira, hyvän Koiran kahleissa.
_Kehujoista_.
Jumala varjelkoon kannuksia Kanan jaloista,
Kukon suusta hampahaita.
En pelkää Perhoisia, vaikka lentävän näkisin.
_Kapinan karttamisesta_.
640. Joka pitää suuren suun, pitäköön leveän seljän.
Suu suattaa Suen ritaan, kieli Kärpän lautaiseen.
(Oma suu Tikan-pojan surma).
Älä mäne syyhymätäk saunaan, asiata ansaan.
_Lyötyistä_.
Kipee on kivellä lyöty, kipiämpi kirvehellä.
645. Häpiä on Hevon purema, häpiämpi Vaimon lyömä.
Arka lyöty, hellä purtu.
_Veri-hoavoista_.
Ei niin vettä sakiata, ett' ei veri sakeampi.
Vetelä on veljen veri, vieraan veri vetelämpi.
_Pahoin pieksetyistä_.
Jo silloin huulet hukassa, kuin kieli muata vetää.
_Tapaturmasta_.
650. Tapaturma miehen surma.
XXX. Soasta ja Sota-Uroista.
_Soan onnettomuutesta_.
Sota sortaa, rauha rakentaa.
_Rauhan onnellisuutesta_.
Rasvainen rauhan pata, vaikka vettä keittäköhön.
_Soan-sanomista_.
Ei Soat sanomitak ole, kovat ilmat mainioitak.
_Sota-Sankareista_.
Jalotoin on jalo soassa, piätöin päihen leikatessa,
joll' ei ole jalkoa paeta, eikä peätä peällen männä.
_Tappelus-Uroista_.
655. Siihen miestä merkitään, pukarista punnitaan,
kuin on tarvis tappeluhun, eli mieli miekatella.
_Sota-aseista_.
Tolkku toimea teköö, miekka miestä merkihtöö.
_Soan käymisestä_.
Joka ennen patoja nuoli, se nyt sotia käyp.
Onnellansa mies sotia käyp, mutt' ei väen paljouvella.
_Voittamisesta_.
Koiran-voitto ensimäinen, miehen-voitto viimeinen.
660. (Mies on mies voitettukin).
_Voitetuista_.
Ollaan vuosi voitettunakin, ajastaika aijan vittanakin.
Ollaan vuosi onnettakin, vaan ei leivätäk.
XXXI. Onnesta.
Mies makaa, Onni valvoo.
Haoksi onni makajan kahtoo, nukkuneen kuolleeksi.
665. Onnen tytär ensimäinen, kaikki kankaat kutoovi,
kaikki lapset liikuttaavi.
Ompa onni ouvollakin, vaivasellakin Jumala.
Onni miehen eillä käyp, tapa tallaa takana.
_Kovasta onnesta_.
Suap tyhjän pyytämätäk, kovan onnen ostamatak.
Vaivainen varhain nousi, kova onni kohta kanssa.
670. Autualta voi putoo, vaivaisen maito kuatuu.
Toisen vaivaisen vahinko, toisen onni autuahan.
d) IHMISEN PUUTTUVAISESTA ELÄMÄSTÄ.
XXXII. Rikkautesta ja köyhyytestä.
a) Rikkautesta.
_Rikkaan elämä-kerrasta_.
Avarasti autuat, isosti isot eläävät.
Istualta rikas puhuu.
Rinnain rikkaat ajaavat, käsityksin köyhät käyvät.
675. (Olet kuin orih-hevoinen, elät kuin elätti Karhu).
Hyvä on rikkaana olla, terveenä kauan elää.
_Heijän potevaisuutesta_.
Rupi rikkaassa, paisi pajarissa.
Kuuluissa Rikkaan tauti, ei köyhän kuolemakaan.
_Heijän kovaan tottumattomuutesta_.
Hellät työttömän käet, arat armoin kasvatetun.
_Heijän riijoista_.
680. Auta Jesus köyhää miestä, rikas riitoinkin elää.
Kuin rikkaat riitelee, silloin köyhä saa rauhassa olla.
Rikkaat maita riitelee, köyhät unta kiittelee.
b) Köyhyytestä.
_Köyhän elämänkerrasta_.
Niin köyhä elää, kuin märkä puu palaa.
_Hänen vähästä varasta_.
Tina kulta köyhän miehen; vaski vaivaisen hopia.
685. Ei köyhän velka viikoks joua, tuvassa antaa porstuassa ottaa.
Käestä kärsään köyhän sualis.
_Hänen piosta_.
On kekri köyhälläkin, joulu-juhla vaivaisella,
laskiainen laiskallakin.
Kerran köyhä Lehmän tappoi, nahan pitkäksi venytti.
Malttaa köyhä keittää, vaan ei jäähyttää.
_Hänen juominkista_.
690. Halla matalan meren kylmää, vähä köyhän juovuttaa.
_Hänen ruumiin-luonnosta_.
Suusta röyhkä köyhä mies, ruumihilta ruikamoinen.
_Hänen lapsista_.
Piästä paksu köyhän lapsi, persiltä putikka.
Susi syöp köyhän lapsen, koira juoksevan puroo.
_Hänen moahan vaipumisesta_.
Ei köyhä korkealta putoo, saunan lavolta lattiaan.
_Hänen kuolemisesta_.
695. Ilo köyhän kuolemasta, pilkka vaivaisen piosta.
_Onnettomista_.
Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee.
Kaikki on katala nähnyt, koitellut kova-osainen.
_Kerjäläisistä_.
Vaivainen vaivaisen naipi, siitä suahaan pussi-seljät,
siitä vaivaiset venyyvät.
Ei muuta: manni matkaan, keppi käteen, säkki selkään!
700. Alaalla on Allin mieli, uijessa vilua vettä,
alempana armottoman, käyvessä kylän väliä.
XXXIII. Vuatteista ja puvusta.
_Vuattein tarpeista_.
Parempi vähä vuatteessa, kuin kaikki vatsassa.
_Kalliista vuatteista ja heijän pöyhistelemisestä_.
Joka on verassa, se on velassa.
(Ei kaunista kanneta, jos ei kallista anneta).
Puuro ruuan puutteessa, verka-vuate vanhatessa,
musta kenkä köyhyytessä.
705. Köyhyyvessänsä köyhä verassa käypi, ryysyillänsä rikas koreilee.
_Halvemmista vuatteista_.
Paljo kuluu korkeana, paha huonona pysyy.
Paremp' ryppy kenkässä, kuin rakko varpaassa.
Vähä miehen mustuutesta, kuin on mieltä muutoin piässä.
_Jalkineista_.
Hyvä suolla suuri jalka, kirkossa kepeä kenkä.
710. Suanut suappaat pitää, käyp köyhä kenkätäkin.
_Puhastamisesta_.
Paha on mies parratoin, paha pitkän parran kanssa.
Parta-mies Papin näköinen, parratoin Pukin näköinen.
XXXIV. Velasta ja Rahoista.
_Velan maksamisesta_.
Ei veestä kastumatak, eikä vetästa maksamata.
Uusi velka vanhanakin.
_Velan tekemisestä_.
715. Veli velkaa tehessä, koira konna maksatessa.
_Lainatuista rahoista_.
Paremp' tyhjä kukkaro, kuin lainattu raha.
_Lainan ottajoista_.
Ei käskevä väkeä puutuk, lainan ottaja rahoo.[153]
_Takaus-miehistä_.
Tuppurainen Tappuraisen takaus-mies.[154]
_Rahoin vaikuttamisesta_.
Raha mielen muuttaa, tarve kunnian pettää.
720. Joll on raunio rahoja, sill' on suova ystäviä.
_Heijän vaikuttamattomuutesta_.
Ei ouk taskussa tapaa, kukkarossa kunniata,
olkoon tyhjä taikka täysi.
_Heijän kasvamisesta ja katoamisesta_.
Tenkoin raha kasvaa, tenkoin raha katoa.
XXXV. Kaupasta ja Ostamisesta.
_Kaupan-teosta_.
Kieltty kaupalta rahatoin.
Koto-kauppa, paras kauppa.
725. Kahen kauppa, kolmannen korvapuusti.
_Hätä-kaupasta_.
Tarvet kauppoa teköövi, mies piälle kahteloovi.
(Parempi on kahtoa, kuin katua).
XXXVI. Tavallisesta maallisesta tyhmyytestä.
_Ulko-kullaisuutesta_.
Ei kaikki kultaa kuin kiiltää, eikä kaikk' hopeeta kuin hohtaa.
Kaunis kakku peältä nähten, täynä Sirkkoja sisus,
akonoita alla kuoren.
_Koroitetuista toisen ansiolla_.
730. Ei sill' ole tuska uijessa, jonka piätä kannatetaan.
Hyvä on Hylkehen elää, juopi vettä vierestähän,
syöpi luontaan Lohia.
Hyvä on puusta puhua, mäen peällä möllötellä.
_Hyvyyestä omaksi voitoksi_.
Paremp on syönyttä syöttää, kuin kuolutta kostuttaa.
_Turvaamisesta toisen ansioon_.
Ei ole Härällä hätää, kuin on Poavo paimenessa.
735. (Kyllä Härkä häntänsä tarvihtoo, jos ei ennen niin kesällä).
_Hyötymisestä toisen vahinkosta_.
Missä Harakka, jos ei Sian tappaisissa?
(Aina siihen korsi jää, kussa kuorma kuatuu).
(Jossa Peura piehtaroipi, siihen karva katkiaapi).
_Varoissaan olemisesta_.
Jok' ei otak suatuansa, se ei sua tarvihtaissa.
740. (Pistä silloin Sika säkkiin kuin on päin).
_Evun ottajoista_.
Kyll' ois Oksan ottavia, jos ois kuusen kuatavia.[155]
(Ottaja otottelee, antaja ajattelee).
_Kukin ihestänsä_.
Oma osa ensimäinen, toisen tarves takimainen.
Visu viljassa pitäävi, auli kaikki aneloovi.
_Onnettomista kokeista_.
745. Kerran Kurki puuhun, silloinkin jalka poikki.
Siihen Kurki kuolee, ennen kuin suo sulaa.
e) IHMISEN TALOLLISESTA ELÄMÄSTÄ.
XXXVII. Talosta ja talon asettamisesta.
_Talonpojista_.
Talonpoika tarkka työllä, oppinut on sanoin seppä.
Paremp' kyntäjän kyperä, kuin rahat rannan-kiertolaisen.[156]
_Talon toimesta_.
Toimi talon pitää, ei väin paljous.
750. (Ei syöpä laihtu, eikä tekevä köyhty).
_Talon asettamisesta_.
Hyvä mies, hyvä Hevoinen, vaimo kohta kolmanneksi.
Oma Sika, oma papu, oman Herran hernet-moa.
_Talon hävittämisestä_.
Naisi kuoli nauha taittui, mies kuoli talo hävisi.
(Niin sitä silloin elettiin, kuin oli työllä tekiät,
rannalla rahan hakiat).
_Talon Isännistä_.
755. On Herra herrallakin, Isäntä isännälläkin.
Olempa ollut orjanakin, olen orjaakin pitänyt.
Jok ei malta muattuvaan, eikä syrji syötyvään,
ei sillen Siat sikiä, eikä kasva Lammas-lauma.
Ei silku Sikoa syötäk, laiska vieraita ravitse.
_Talon Emännistä_.
Isännälle ikä pitkä, emännälle perä paksu.
760. Siit on hyvä mieli, ilo kaikelle kylälle,
jok' ei kysyk kynsiä kylästä, tointa toisesta talosta,
pirran piitä naapurista; joka osaa oluen panna,
viinan vissisti viruttaa.
Seppä syöpi selvän leivän, selvemmän sepän Emäntä.
XXXVIII. Talon Eläimistä.
_Hevoisista: (Ratsas-hevoisista)_.
Hevoisessa miehen henki, ratsussa rahan vahinko.
_Pienistä ja suurista Hevoisista_.
Kiitä pientä Hevoista, pyri suuren rekeen.
_Varsoista ja suvikunnista_.
Pane varsa valjaisihin Suvikunta suihti-suuhun.
765. Lyö helmellä Hevoista, paiskoa pavun jyvällä.
_Rekivetoisista ja kolmtalviaisista_.
Reistatkoon rekivetoa, koittakoon kolm-talviaista,
jaksannoonko mäessä männä, voinoonko vuorellen yletä.
_Hevoisten hyvistä merkkilöistä_.
Oksana paha puu, harjana hyvä Hevoinen.
Hiki on hyvän Hevoisen, vuahti varsan kunnia.
Rinnassa on särellä sappi, väki varsan sieraimissa.
_Nautoista_.
770 Oiva kyttö kytkyssä, oiva vuajassa vasikka.
Kytöt kyynnä kynnyksissä, nauvat nauloinna pihassa.
_Lehmistä_.
Paremp' Lehmä lypsää, kuin tappaa.
Leuvoistansa Lehmä lypsää, ruoalla työ tehhään.
Luusta Lehmä lypsää, vuan ei sarvistaan.
_Häristä_.
775. Hätä käskee Härjän juosta, pakko paimenen paeta.
Harvoin Härkä linnasta palaja.
_Karjasta_.
Ei karja niin katoo, kuin paimenet puhuuvat.
_(Paimenista)_.
Ei ole paimenen pyhistä, eikä vaimon lapsillisen.
Muut kuuloo kirkon-kellon, minä kurja karjankellon.
780. Muut näköö papin parran, minä kurja kuusen latvan.
_Vasikoista_.
Ei Vasikka rukoillen eläk, oli musta eli kirjava.
_Lampaista_.
Ei silloin Siat sikiä, kuin Porsaat potoovi,
eikä kasva Lammas-lauma, kuin on vuonnat voivuksissa.
Yksi lammas vettä miäkkii, koko karsina janoo.
Vuosi vanhalla ikeä, kuukausi Karitsalla.
_Sioista_.
785. Sika kesän kyntää, mutt' ei joulunna juok oltta.
Silloin Sika säkkiin, kuin on päin.
_Koirista_.
Kovalle on Koira luotu, kivellekin makaamaan.
Opiksi Koiralle kylmä sauna.
Kaho Koiran kuonoon, ei karvoin.
_Heijän vanhenemisesta_.
790. Missä Koira vanhenoo, jos ei juostessaan.
Hyvä Koira kuoltuansa, paha Koira eläissään.
Kuolten Koirat tavansa heittää, ei paha Koira kuoltuankaan.
_Talon-Koirista_.
Ei vanha valetta hauku, luppa-korva luuhattele.
Älä vanhaa Koiraa kauvan pilkkaa, se puree luuhun saakka.
795. (Hampaissa Koiran ase).
_Rakki-koirista_.
Haukkuu huonokin Koira, hyvän Koiran kahleissa.
Purevata peljätään, ei liehakoitsevata.
_Mehtä-koirista_.
Ei se Koira Oravaa hauku, joka väkisin mehtään viiään.
Lupa on Koiran luuta purra, Hirven hankia hypätä.
_Kalamiehen Koirista_.
800. Sotamiehen vaimo, kalamiehen Koira.
_Juoks-koirista_.
Elää Koira yhen talon, kuolee Koira kahen koton.
_Kissoista_.
Kissa kiitoksella elää, Koira piän-silitöksellä.
Kissan ilo, Hiirein itku.