_Luulemisesta (om misstänksamhet)_.
Yksi synti varkahalla, yheksen luulialla.
_Katehtimisesta (om afwund)_.
Paha on suova sormen piässä, vaan ei kateen kainalossa.
_Vihasta ja Vainosta (om hat och hämd)_.
Viha viepi viljan muasta, kateus kalan merestä.
_Armahtamattomuutesta (om obarmhertighet)_.
Älä kerjäläisen povesta leipää etsi.
110. Ei tuonikaan tyhjästä otak, tuuli jäältä kaljamalta.
_Syvämmenkovuutesta (om hårdhjertenhet)_.
Älä lyö lyötyn mieltä, säre suruisen syväntä.
_Ylönmielisyytestä (om förmätenhet)_.
Syöpi ruoste rautoakin, viepi vesi ylennimielen.
_Ylpeytestä (om högfärd)_.
Joka on ylän ylpiä, kyllä sen nälkä nylkee.
_Tuhlaamisesta (om slösaktighet)_.
Ei tuli kylläyyk, eikä tuhlaja rikastu.
_Pelistä (om Spel)_.
115. Joka pelissä rikastuu, se tavoissa köyhtyy.
_Viärin hyötymisestä (om slem winning)_.
Viärin mänöö viärin suatu, tuhlataan vaivata tullut.
_Itaraisuutesta (om girighet)_.
Kantaa kuin Myyrä pesällens.
Hiiri syöpi köyhän siästön, Kärpäinen itaran kätkön.
_Saitaisuutesta (om niskhet, njugghet)_.
Joll' on paikka paikan piällä, sill' on markka markan piällä.
120. (Paremmin kerran kyllin, kuin aina niuka).
_Ahneutesta (om snålhet)_.
Ei oo köyhää köyhempätä, vaivaista vaivaisempata,
kuin on ahnas tyytymätöin, joll' on puutos puuttumatoin.
(Ahneus viisaankin pettää).
_Kylän-juoksemisesta (om beständigt rännande i byn)_.
Häviää kylän käviä.
_Pahain liikkumisesta (om de lastfulles fälande)_.
Yöllä Yököt lentelöövät, hämärällä häijyt linnut.
125. Yötyr yöllä kulkoo, pimiellä pillomukset.
"Syvynen hyvä seä," paha ajattelee,
syksyinen yö ajaa yheksellä Hevoisella.
_Pahan ilmistymisestä (om den l. uppdagande)_.
Valkeus nauraa pimäyven työillen.
_Pahan parantamattamuutesta (om det ondas obotlighet)_.
Se on tehty kuin on tehty, -- -- --
(tahi) Tehty seisoo -- -- --
_Pahan syypeälisyytestä (om den l. ourskuldande)_.
Pane pahan matkaan, lähe ite myöten.
_Pahan katomuksesta (om den l. ånger)_.
130. Tulee vesi Suenkin silmään, kuin kuoppaan joutuu.
_Pahan voivotuksesta (om den l. klagorop)_.
Ei kuulu Siäskin iäni taivaaseen.
_Pahan palajamisesta (om den l. återwändande)_.
Matala kynnys sisään-männessä, korkia ulos-tullessa.
_Pahan puhistelemisesta (om den l. rättfärdigande)_.
Puhas kuin pesty kekäle.
_Piätös pahasta elämästä (resultatet af en lastfull lefnad)_.
Paha saa pahan palkan.
VIII. a) MUUTAMIA OPIN PIÄ-TOTEITA.
(Selittävällä tavalla, ehk' ei selvällä, osotetut).
_Ajasta ja Avaruutesta (om Tid och Rum)_.
135. Aika vanhin, Avaruus suurin.[129]
_Tyhjyyestä (om nulliteten)_.
Ei tyhjästä mitään tule.[130]
_Olemisesta (om tillwarelsen)_.
Lisänä rikka rokassa, Hämähäkki taikinassa[131]
_Sikiämisestä (om fortplantningen)_.
Ei tekemätöin Toukka kasva, eikä suamatoin sikiä.[132]
_Ymmärtäväisyyestä (om förmågan af förnuft)_.
Sika kaiken keseä kyntää, mutt' ei jouluna juok' oltta.[133]
_Tähtiin tietomuksesta (om Stjern-kunskapen)_.
140. Oikein Otavat käyvät, tähet taiten taivoisella.[134]
Toinen Lohko.
SIÄSTÄ JA VUOS-AJOISTA.
IX. Vuosista ja Vuuven-ajoista.
_Keväistä_.
Kevättä Kynttelistä, syksyä Uolovista.
_Suvesta_.
Käki tuo suven sanoman, Piäsky päivän lämpymän.
_Kesästä_.
Kesä keikkuin tuloovi, talvi suuta viäriställen.
Kuu Kiurusta kesään, puoli kuutta Peipuisesta
(alii: Pulmuisesta) viikaus Kiven-viasta,
päivä Piäskyisesta, Västäräkistä ei väheekään.
145. (Silloin lämmin kivi järveen, kylmä kivi lähteseen lähätäk).
Kirjava on kesänen Kiesus, monenmuotoinen Jumala.
Kuin ei kylmäk Kyntteliltä, eikä palella Puavalilta,
silloin on halla heinäkuulla, talvi keskellä keseä.
Kuin ei kylmä Kynttelinnä, eikä pauka Puavalinna,
niin kylmää kynnet kyntäjältä.
Lämmin hyvä kesälläkin, ruoka vilja-vuosinakin.
_Syksystä_.
150. Kevättä Kyntteliltä, syksyä Uolovilta.
Kyllä on yötä Uolovista, päiveä Poavalista.
Lämmintä syksyisen niska, talven jatkoa keväen.
_Talvesta_.
Ei lähek halla haon takoa,
kaste kaihesta siasta päivän Perttulin perästä.
Halla Hanhein siiven alla, talvi Juotsenen takana.
155. Takana Joulun talvi kaikki.
Pakkainen talven tavaksi, syvän-kuillen kunniaksi.
Iän ilmat ilkiämmät, pohjan pakkaiset pahimmat.
Pakkainen pyryn perästä, suvi suuresta lumesta.
Pakkainen paha-tapainen, alta jalkoja anoovi,
kieltä suusta riitelöövi.
160. Kylmä ryysyä kysyypi, vilu valju vanttuhiita.
Hyvä hyvään sopii, nahka-rukas pakkasehen.
Kylmät talven lämpymätkin, lämpymät kesän vilutkin.
_Vuuven varasta_.
Vilu vuosi, vilja vuosi.
Vilu viljan kasvattaa, lämmin terän teköö.
165. Kunnia hyvä tavara, hyvä vieras vilja vuosi.
Kyllä vuosi veronsa vie, ajastaika antimensa.
(Ei entisellä kauvan elätäk, jos ei Jumala vastaista annak).
Vuosi viepi vuuen varan, päiväkunta päivän-palkan.
X. Ilmasta.
_Pouvasta_.
Pouvaksi kuun kehä, sateheksi päivän sappi.[135]
170. Pysty kuu vein pitää, laukku muahan laskettaa.
Rinnass' on säen sappi, väki varsan sierammissa.[136]
Varis huutaa illalla, hyvä ilma huomeneksi,
Varis huutaa uamulla pahaa seätä päiväksi.
_Ruskosta_.
Suveksi syksyinen rusko, taka-talveksi keväinen.
Ilta-rusko selvä ilma, uamu-rusko pilvi päivä.
_Pilvisestä ja Usma-ilmasta_.
175. Peloittaa pimiä pilvi, savenkarvainen sataa.
Pouta pilvien perästä, ilo seuraa itkuakin.
_Sateista_.
Sataapi savinen pilvi, Lehmä lypsääpi lihava.
Päivän sappi sateheksi, kuun kehä pouviks ja tuuliks.
(Pakkaista, lue: Talvesta; Lämmintä, lue: kesästä).
XI. Tuulesta.
Turkki tuulella parempi, nahka-vuate vastaisella.
180. (Tuuloo tuvan takana, ei tuvassa tunnukkaan).
_Syksyisistä ja keväisistä tuulista_.
Suojaksi syksyiset tuulet, talvenjatkoksi keväiset.
_Pohjos-tuulesta_.
Pouvan pohjonen tekööpi, selkiän selän-takainen.
Iästä isot sateet, pohjoisesta pouvat pitkät.
_Itä-tuulesta_.
Iästä kesä, iästä talvi, iästä ikuiset tuulet.
185. Iän pakkaiset pahimmat, iän ilmat ilkiämmät,
iän pouvat ponnottommat.
_Länne-tuulesta_.
Lännen tuulet länsiämmät, iän pakkaiset pahimmat.
_Erinäisistä tuulista_.
Ei oo aina Antin tuuli, viel' on tuuli Tuomahani,
Pietarin perän takana.
_Pahasta seästä_.
Päin Härkä pahaan siähään, perin tuulessa Hevoinen.
Kolmas Lohko.
Ihmisten erinäisestä Elämäkerrasta.
a) HALLITUKSESTA JA KANSAN SIÄTYISTÄ.
XII. Hallituksesta.
Ei kahta Kunninkasta yhteen linnaan sovi.
_Kuninkasta_.[137]
190. Anna Jumala Kuninkaan kuulua, vaan ei näkyä.[138]
_Hänen palvellemisesta_.
Paremmin piätä palvella kuin hänteä.
_Hänen käskyn-käyttämisestä_.
Koira käski häntänsä, häntä käski karvojansa,
karvat vasta kahisivat.
_Alamaisten käyttämisestä_.
Tie niin kuin käsketään, eläk niin kuin hyvä on.
XIII. Maan-oikeuvesta ja Laista.
_Lainlaittajoilta oivaltettavaksi_.
Älä kaikkia korvenna kuin karvanen on.
195. Ei sitä hävätä sua, jot' ei parata voi.
Ei Varis kiroin kuole, Korppi kuiviin sanoin.
Eipä Luulo ole Tieton vertainen.
Paremp Armo kuin Uhkaus.[139]
_Riitoin karttamisesta_.
Ei lämmin luuta särje, rakkaus riitoja salli.
_Riioista ja Riitamiehistä_.
200. Olkoon asia riita-mies.
_Heijän Asioista_.
Asiassa on monta retkee ja monta mutkaa.
_Asian ajamisesta_.
Asioissa mieltä tarvitaan, hakkoo hulluik halkoja.
_Asian ajajasta_.
Muotoksi molemmat silmät, ajaa asian yhelläkin.
_Asian tutkimisesta_.
Ennen asia tutkitaan, ennenkuin miestä mutkitaan.
_Luultuista_.
205. Joka kerran keksitään, sitä aina arvellaan.
_Voitetuista_.
Ei se ole koiralta purtu, jok' o Lailta voitettu.
_Syyllisistä_.
Syyllinen sakkoo veteä, pahatekiä rankaistaan.
_Rauvoitetuista_.
Ei auta linnun lentää, siitten kuin siivet leikataan.
_Sovittamisesta_.
Sileät sovinnon jäljet.
_Joutavista juttuloista_.
210. Ei kaikkia vaivoja puntariin panna,
eikä kaikkia karvaisia korvenetak.
_Lahjoista_.
Lahjat Lain lumoovat, rasva pyörän pyörittääpi.
_Lain kiäntelemisestä_.
Laki niin kuin luetaan, asia niin kuin ajetaan.
Sinne asia oikiaa kunne kantajat paremmat.
_Juttuin julkeuvesta_.
Sillä juttu julkisempi, jolla kantaja jalompi.
215. Sillä voitto kennen kunnia.
_Rikkain ja köyhäin riioista_.
Rikkaan raha kuluu, köyhän miehen piä mänöö.
Rikas piäsöö rahallansa, köyhä selkä-nahallansa.
(Ei ketään kukkaro kaulassa hirtetä).
Täytyy köyhän kärsiä, vaan ei valittaa.
_Tuomarista_.
220. Jo laki lainehtii, koska Tuomari pikaria pitelee.
_Rankaisemisesta_.
On kalikoita jos Koiriakin.
Koskoo se Koiraan, jos kalikkaankin.
(Kyllä Koira huavansa nuoloo).
_Rankaistuksesta_.
Se eläht' kehen kolaht'.
225. Opiksi Koiralle kylmä sauna.
_Rankaistuksen vaikuttamisesta_.
Kuin kovan näkee, niin Koirakin poikkee.
Kyllä routa Porsaan kotiin ajaa.
_Rankaisioista_.
Vanha sauna antaa hyvän löylyn.
_Rankaistetuista_.
Jopa hiisi on hiukset viennyt, lempo liemenet kerinnyt.
XIV. Pappiloista ja Papin siätystä.
230. Joulu juhlista parahin, Pappi paras vierahista.
_Hänen kylään tulemisesta_.
Jo on aika joutumassa, kuin on Pappi soutamassa,
Kirkkoherra kiskomassa, Lukkari peränpiossa.
_Hänen ravinnoksesta_.
Viina herkku Herroillakin, paras Pappien parissa.
(Ei Pappi paljon syö, Papin lapset paljon syövät).
_Hänen puheista_.
Kyllä Papilla puheita on.
_Hänen Suarnasta_.
235. Papill' on sanoja kuin päreh-halkoja.
(Itestänsä paha Pappi suarnaa).
_Hänen otoista_.
Pohjaton kuin Papin säkki, pitkä kuin nälkä-vuosi.
(Suusta Jumalan korvaan, Jumalan korvasta kukkaroon).
_Hänen talouvesta_.
Vanha miärä Pappilassa, kuus sikoo, seihtemän liikkiöö.
_Hänen Viran arvosta_.
240. Seppä ja Pappi, Villan-lyöjä -- ne oil kolmet kovoo miestä.
Pakanatkin tuloo Papita aikaan, vuan ei Sepätä sekkään.
_Lukkarista_.
Lukkari perään pitääpi, Pappi melan hallihtoopi.
Lukkari, Papin plakkari.
XV. Ruununmiehistä ja muista Herroista.
_Ruununmiehistä_.
Ruunun Rotta, vouvin Kissa.
245. Kissan ilo, Hiirein itku.
Koska Kissa Karhuksi piäsöö, kaho silloin karja-laumais.
_Muista Virka-miehistä_.
Vakka kantensa, mies virkansa valihtee.
Ei mies nimellä eläk, vuan viralla.
Viis virkoo, kuus nälkee.
_Herroista_.
250. Minä Herra, sinä Herra, kuka meistä kontin kantaa.
Ei ole Herroin kanssa marjaan mänemistä.
_Heijän matkoista_.
Pitkät on Herrain kiiruut.
(Rauha ruok'-aikana Herroissakin).
_Heijän kohtamisesta_.
255. Pois tieltä! ulos jalosta! tie auki! (herrat huutavat).
Pois tieltä talonpoika! Herrasväki tulee!
(huutaa heijän käskyläiset).
Ampukaa hiljaa hyvä Herra! (talonpoikiin vastaus).
_Heijän käskyläisistä_.
Herroiks Herroin Koiratkin, hännättömät, hailuttomat.
Hulluilla Herrat kyntäävät.
_Heijän veijomisesta_.
Helppo köyhää narrata, hyvä nöyrällä ajaa.
260. Kauroilla ottaa, kannuksilla ajaa.
_Hoviloista ja Moisioista_.
Hupa Hovissa elämä, vaikka peällä vaarallinen.
Hyvä on Hovissa elää, vuara piätä varjellessa.
_Heijän nuapuristansa_.
Vaivaisella vaimo kaunis,
hullulla hyvä Hevoinen Herrasmiehen nuapurissa.
Hullulla hyvä Hevoinen, sitä kaikki ajeloo;
vaivaisella vaimo kaunis, sitä kaikki kaulailoo.
b) YKSINÄISESTÄ ELÄMÄSTÄ.
XVI. Miehistä.
265. Järki miehen, terä veisen kunnia.
_Hänen nävostä_.
Kunniaksi Sonnilla suuret sarvet, nenä miehellä.
_Hänen luonnosta_.
Mies on luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartiaksi.
_Hänen toimesta_.
Mies syöp, Mies suap, Miehellen antaapi Jumala.
_Hänen ymmärryksestä_.
Missä miehiä, siinä mieliä.
_Hänen järjellisyytestä_.
270. Mies se joka mielensä hillitsee.
_Hänen hartautesta_.
Mieli harras työn tekee, ei voima väkevänkään.
Kuin kovaa kalvetaan totta siitä hiukka lähtee.
_Hänen tavoista_.[140]
Mualta Mies pois suahaan, vuan ei tavoiltansa.
(Ei luja lutise, eikä vaka vapise).
_Hänen sanasta_.
275. Sanasta miestä, sarvesta Härkeä.
Puhuttu puhe, ammuttu nuoli.
_Hänen puheesta_.
Mies se, joka puheensa pitää.
Ennen mies muansa myöp, ennen kuin sanansa syöp.
_Hänen lupauksista_.
Annettu luvattu lahja.
280. (Lupaus on pahempi velkaa).
_Hänen mielivakaisuutesta_.
Huovaa Variskin vastatuuleen, Mies voittaa vahinkonsa.
Hätäynyt hullu on, vuan ei Mies vahinkossa.
_Hänen urhollisuutesta_.
Ei pie yhteen hyvään ihastua, eikä kahteen pahaan pahastua.
_Hänen jaloutesta_.
Piähään piikoa katsotaan, jalkoin jaloa miestä.
_Huonoista Mies-retkaleista_.
285. Moni miehestä mänee, Urosta alkenee,
poika polvikautenaan, konna ompi kuoltuaan.
(Ei ne kaikki Miehiä ole, jotka pöksyssä pyörii).
_Pehmyt-mielisistä_.
Kova kotons pitää; ei pehmee p--kään.
_Avio-miehistä_.
Hiki hellän, lämmin laiskan, pakkainen pahan uron.
Jok' on julma Juhtallensa, se on valju Vaimollensa.
_Pojista_.
290. Orraassa on laihon alku, pojassa miehen mukama.
Mies tuloo räkä-nenästä, vuan ei tyhjän naurajasta.
Kuin on peukalo Uroista, sehi on Naista naukeampi.
_Nuorista Miehistä_.
Ota veihti vyölleis, Vaimo viereis.
Kaikkia muuta mies katuu, paitsi nuorra naimistaan.
295. Naiman nuorena pitää, ett' on vara vanhanakin.
XVII. Vaimoväistä.
_Vaimosta_.
Hevoisessa miehen henki, Vaimossa talon pitäntö.
_Hänen kotonna-olemisesta_.
Mies on luotu liikkuvaksi, Vaimo pirtin vartiaksi.
Emäntä hyvä kotonna suihtua kohenteleepi, kekälettä kiäntelööpi.
Akka autuas kotonna, ukko kurja kulkemassa.
300. (Asiallen mieskylään, vaimoo varten syömistä).
_Kotonaisesta vaimoväestä_.
Ei tiiä viisaatkaan Vaimot, missä miehet mellastaavat,
missä uhmaavat urohot; usein on urot lumessa,
mies-parat pahassa siässä.
Ei tiiä kotoiset Vaimot missä miehet mellakoivat,
ei tiiä nykyiset miehet, milloin Piiat tuoristuuvat,
maito nännissä makaapi, utarissa uuvet piimät.
_Avio-vaimoista_.
Parempi rukinen vaimo, kuin tamppuinen Rouva.
Ruma työllä rohkiampi, kaunis katsella parempi.
305. Kauneutta kaksi silmää, teköö työn toisellakin.
Ryhmys-rähmys työn tekeepi, kaunis kattoo karvansa.
(Ei näkö työtä tie, kaunis kaskia rovihte).
Ryppy-lakki liina-vaimo, puu-lukko Sepän emäntä.
Riski vaimo riitelevä, tekevä toruva akka.
310. Hyvä akka aikanansa, ehkä toruu toisinansa.
Laiska lapsillen parempi, ruma työhön rohkiampi.
Uuvella Sika lihoo. Vaimo laiska taikinalla.
_Vaimon kauneutesta_.
Vähäisestä vaimo kaunis, suuresta sota-hevoinen.
Ei yhen kaunis, kaikkein kaunis.
_Vaimon rakkautta miestänsä kohtaan_.
315. Musta minä muiten nähen, valkia oman emoisen.
Omat kukin kauniit ovat, mustat muiten valkiatkin.
Vuohi vaivaisen eläin, hellä vaimo vanhan miehen.
_Hänen helläyttä lapsiansa kohtaan_.
Hepo hellä varsallensa, ukko hellä akallensa,
vaimo varsin lapsillensa.
_Hänen vaivaa lapsistansa_.
Suru sillä joll' on sulha, sillä vaiva joll' on vaimo,
sillä kaksi joll' on lapsi.
320. Huoli linnun pojistansa, vaiva vaimo lapsestansa.
_Heijän suotta-suuttumisesta_.
Ei ole ämmän ähkymistä, kuin on äijän piä sylissä,
parta puarmoilla.
Kyllä Orih tamman potkemisen tuntee.[141]
_Heijän puheen-juoksuttamisesta_.
Panet poveisi, niin putoovi; sanot akalleisi niin saapi ilmi.
_Heijän älystä_.
Älyä ämmätkin tarvitsevat, jos ei muuta niin leipoessa.
325. Kuteillen kaukas kahtoo, leipä hiere-jauhoilleen.
_Heijän arvosta_.
Halpa vaimo lapsitoin, paha hännätöin Hevoinen.
Halpa vaimo haltiatoin, avoi pieletöin veräjä.[142]
_Pahoista Vaimoista_.
Paha vaimo toruvainen, hyvä Koira haukkuvainen.
Paha on pureva Koira, vaimo vihanen kamala.
330. Ärjyy Ämmä leipoessa, kiukkuinen kirnutessa,
olta pannessa äkäinen.
Tiellä Kissat, tiellä Koirat, pahan vaimon leipoessa.
Sika paistaa kylkeänsä, Koira paistaa kuonoansa,
paha vaimo reisiänsä.
Kolmee on paha kattoa, olki kenkässä,
naskali taskussa, paha vaimo ikkunassa.
Kolmee ei tule uskoa, venettä vesille,
Hevoista tielle, pahaa vaimoo taloinsa päällä.
_Vaimon vallasta_.
335. Surma Hepo suitsitak, vahinkoksi vaimon valta.
_Ämmäin torasta_.
Ämmät ähkyin eläävät, kuuset paukkuin palaavat.
Kyllä sukka suuta suap, paha vaimo tora-sanoja.
Ei itä ennen herkiä tuulemasta, ennen kuin se sataa,
eikä akka torumasta, ennen kuin se itkee.
Puilla minä portit suljen, suljen suuretkin veräjät,
mutta millämä suuta suljen?
340. Ei sen kieli ole puurossa palanut, joka ämmäin kanssa toruu.
_Piioista ja Tyttölöistä_.
Hyvä tyynnä Tyttölapsi, rajunna Orih-hevoinen.
Hyvät Piiat, kauniit Tyttäret, mistä pahat vaimot tulevat?
_Heijän kypsymisestä_.
Läsnä leipä taikinassa, läsnä piika kasvamassa.
_Heijän vanhaks-joutumisesta_.
Kuluu päivä pilvessäkin, ikä piikana ollessa.
_Heijän houkuttelemisesta_.
345. Pian on houkka houkuteltu, mieletöin miehellen viety.
_Heijän viettelemisestä_.
Pian on souttu soukka salmi, mitattu matala meri;
lyhyt mieli liikutettu.
_Heijän vallottamisesta_.
Pian heikko henkestyy, väsyy vähä-väkinen.
_Piikaisuutesta_.
Ei piikaisuus[143] menesty asioissa.
Ei piikaisuus muussa kelpoo, kuin kirppuja käsittäissä.
350. Vähässä vahinko tulee, pikaisesti piian rikko.
_Piikoin naittamisesta_.
Piot piioista tukevat, hyvät neuvot neitsyvistä.
Pois tunkiot tuasta, pois tyttäret talosta.
Tamman kauppa tanhualla, neijon nelis-nurkaisessa.
(Kasvot piian puhemiehet).
355. Maa naittaa pahatkin piiat, isän pellot ilkiätkin.
Yksittäin piiat naijaan, yksittäin Lampaatkin keritään.
_Heijän miehillen toivomisesta_.
Neijon mieli miehellen, korkiastaik koista,
veteen venosen mieli tervatuilta teloilta.
_Morsiamista_.
Suoni sulhaista vetää, nuiska nuorta morsianta.
Työstä työhön morsianta, unesta unehen lasta.
360. Illasta ilmoo kiitä, vuonna toissa morsianta,
kolmanna kotivävyä.
_Nuorikoista_.
Naituaan naiset lihoovat.
_Naineista_.
Jop' on nähty naineen varsi, näkemätä naimattoman.
_Naimattomista_.
Mikä lie minua nähty, kuka kummaa keksittännä,
kuin ei naitu naima-vuonna, otettu orit-kesänä.
_Pietyistä piioista_.
Muahan kahtoo pietty piika, ahollen Hevo ajettu.
365. Ei oo koivua kokematointa, eikä piikoa pitämätöintä.
Jos takki tavat ilmottaisi, puhuis paita pellavainen,
harvoin naitais neitsy nuori, miest' ei monta uskottaisi.
_Huorista_.
Piällä keuhot kattilassa, huorat vaimoen seassa.
Huorat hulluksi teköövät, salavaimot vaivaiseksi.
_Leski-vaimoista_.
Keviät on lesken kenkät, miestä toista toivotessa.
370. Työläs leskee lepytellä, kauvan nainut nauratella.
_Vaimoin toivotuksia_.
Ennen kesän lehmätä, ennenkuin Joul'-yönnä ukota.
XVIII. Kosiomisesta ja Naimisesta.
_Vaivaisten ja köyhäin naimisesta_.
Naiman nallikin pitää, vaimon soaman vaivaisenkin.
Vaivainen vaivaisen naipi, siitä suahaan pussi-seljät,
siitä vaivaiset venyyvät.
_Rikkain naimisesta_.
Sukujansa suuret naivat.
375. (Ei tohi torpan Kukko, tassia talon Kanoja).
_Kosiomisesta_.
Älä juokse juhlan alla naima-tiellä naapurissa,
silloin on siveä kukin, puhas piika ruokotonkin.
Älkös pyhinnä naiko, juhla-iltanna ajelko,
silloin peä on palmikossa, niin häijyn kuin hyvänkin naisen.
(Kaunis on kantokin kuin kaunistetaan).
Moni on kaunis kahtoissa, vaan on tyly työn teossa.
_Hätä-naineista_.
380. Hätäinen huoran naipi, syypää sakon vetää.
Hätäinen kauppaa tekee, mies päällä kattelee.
Naineista, vaimon puuttehessa.
Syöpi Hauki Sammakonkin selän suuren uituaan;
naipi mies pahankin vaimon, viikon ilman oltuaan.
(Hätäinen hullu, nälkäinen raivossa).
_Vanhoin piikoin naimisesta_.
Se suap valitun vaimon, joka nai jätetyn piian.
_Piian valihtijoista_.
385. Luu lihan jakajalle, kuori leivän alkajalle,
huora piian valitsialle.
_Nuapurin naimisesta_.
Hyvät naip nuapurista, pahat taipalen takoa,
Sonni kotona naipi.
Lähestä naiminen parempi, kaukoa Hevoisen kauppa.
Koira kotoansa nai.[144]
_Pahoista naiseista_.
Mesimarja mielittäissä, omena otettaissa,
vaan votsa vihittynnä.
390. Jouhista hyvä hevoinen, paha piika palmikosta.
_Heijän erosta_.
Parempi hyvä ero kuin paha yhtyys.
_Kosiasta_.
Naitaissa kalua kyllä, killinkiä kihlattaissa.
_Sulhaisesta_.
Yksi ylkä paras on, kaksin molemat katoovat.
_Puhe-miehestä_.
Kokki suolan kokee, puhemies morsiammen.
_Kättäilemisestä_.
395. Tallissa on Hevoisen-kauppa, Neijon nelis-nurkkaisessa.
Kanan kauppa on orren alla, neijon nelis-nurkkaisessa.
_Vaimon rikkautesta_.
Riitoiksi Vaimon varat, miehelle mäntyänsä.
Vuohen voi, vaimon tavara, ei ole tarpeelle talossa.
Kylmä kulta kumpaniksi, valjut vaimon rikkauuvet.
_Naimisen puheista_.
400. Nauretaan naineita, itketään kuolleita, vuosikausi kumpiakin.
XIX. Aviosta.
_Yksinvaimoisuutesta_.[145].
Sopii kaksi pataa yhelle tulelle, vaan ei kaksi neitsykeistä
yhen yljen vuotehellen.
_Yksinnaimisuutesta_.[146]
Kaksin tiällä kaikki ovat, kaksin aijan seipähätkin.
Kaksin linnut ilmassa, kaksin kalatkin meressä.
Kaksittain kaikki paras, kaksi orrella pysyy.
_Halauksista, ja likistämisestä_.
405. Halaus halun lisää, suun-anto hyvän sovinnon.
_Muista hyväilemisistä_.
Ei hyvä pahoo tie.
XX. Sukulaisuutesta.
Mistä vaimo kotoisin, sieltä mies sukuisin.
_Vanhemmista_.
Ilkiä isäini, erikummainen emäini.
Pukki isäin, vuohi emäin, minä mies täyvälleen.
_Veljistä_.
410. Vetelä vesi varaksi, vetelämmät veikon armot.
Vieras veikkoa parempi, emän-lasta laupiampi.
_Kälyksistä_.
Sisärekset me kälykset, veljet meijän miehiemme.
_Tätilöistä_.
Hyvä on täti niemen nenässä.
_Apista ja Anopista_.
Apin siltaa astumatak, syomätä anopin leipeä,
käymätä kylän keräjät.
_Vävystä_.
415. Ei väkisin vävyksi, ylimielin ystäväksi.
Illasta ilmoa kiitä, vuonna toissa morsianta,
kolmanna koti-vävyä.
Vävystä vähää varaa, tyhjä turva tyttärestä,
miniästä mieli karvas.
_Miniästä_.
Harvoin miniätä kiitetään; harvoin vuotta siunataan.
Harvoin orjaa kiitetään, miniätä ei milloinkaan.
_Lankoksista_.
420. Lankot on vaivaisen lähimmäiset, omaiset onnettoman.
_Muista Omaisista_.
On suvussa Susia, joukossa jotaik.
On joukossa jotain, karjassa kirjavia.
XXI. Lapsista ja heijän ylöskasvattamisesta.
_Heijän syntymisestä_.
Ei lapsi isätä synnyk, eikä tule ilman emota.
_Sauna-vaimoista_.
Kaks tietä tiinehelle, joko luo tahi kantaa.
_Lapsen saunasta_.
425. Hyvä on lämmin laihan lapsen, ei liiaksi lihavankaan.
_Heijän tuuvittamisesta_.
Unesta uneen lapsi, työstä työhön morsianta.
Lapsi ompi laiskan turva,[147] viivyttääpi viriän.
_Heijän ruokkimisesta_.
Itkein laps' emältäns ruuan suap', mainittellen vierahalta.
Laulaa laps' syötyänsä, itkee ilman oltuansa.
_Heijän itkemisestä_.
430. Ei katkimatointa kankasta eikä itkemetöintä lasta.
Ei Sika syytäk vinku, lapsi vaivatak valita.
_Heijän hoivauttamisesta_.
Hyv' on lapsen lasna olla, kuin on vanhempi varana.
Paha lapsi lasna kauvan, varsana häijy Hevoinen.
_Heijän nuhtelemisesta ja kiittelemisestä_.
Moni laitos kiitollinen, moni kiitos laitollinen.
435. Hullu kiittää vaimoansa, epätieto lapsiansa.
_Heijän kurittamisesta_.
Joka kurituksetak kasvaa, se kunniatak kuolee.
(Sinne voaja vaipuu, kuin nuija voatii).
Lyöten lapset rakkahammat, hautoen pajukin parempi.
Vitsa lapsen viisahaksi, vatsa lapsen varkahaksi.
440. Väli veätyllä vitsalla, väli veäntämättömällä.
Villainen isällä vitsa, äitin vitsa villaisempi.
Villainen äitin vitsa, isän ruoska runteleva,
vitsa vierahan verinen.
Käypi syöntö syönnön peällä, vaan ei lyöntö lyönön peällä.
Eipä auta äitin armot, eikä muorin voivotukset.
_Heijän opettelemisesta_.
445. Ota oppi hyväkseisi, varoitukset vanhemmaisen.
(Hyvä syönyttä syöttää oppinutta opettaa).
_Heijän mielestä_.
Lapsella on lapsen mieli, tyhmällä on tyhmän kieli.
(Äiti antaa nisän lapsellen, vuan ei mieltä piähään).
_Heijän mielen tarkoittamisesta_.
Ei kauhalla mieltä piähän ajeta, vaan vaivalla.
450. Ei panenta mieli piässä pysyk, eikä kannanto-vesi kaivossa.
_Heijän muistamisesta_.
Mitä lassa kuulin lausuttavan, se juohtuu miessä mieleen.
_Heijän oppivaisuutesta_.