Ei kestänyt kauaa ennen kuin Stubener huomasi, että Glendon aikoi tehdä
tyhjäksi vedonlyöjien toivon, mutta hänen ei onnistunut viekotella
Patilta loppuerän numeroa, vaikka hän kuinka olisi koettanut. Hän ei
antanut ajan kuitenkaan kulua hukkaan, vaan teki salaisia sopimuksia
Nat Powersin impressarion kanssa. Nat Powersilla oli uskollinen
vedonlyöntiseurue, eikä heidän voitu antaa pettyä.
Kilpailupäivän iltana rikkoi Maud Sangster enemmän kuin koskaan ennen
hyviä tapoja vastaan, vaikkei siitä vihjaustakaan päässyt seurapiirin
korviin. Toimittajan suojassa liittyi hän katselijayleisöön. Hänen
tukkansa ja suurin osa kasvoistansa peittyi hänen leveälierisen
hattunsa alle, ja päällään oli hänellä pitkä ulsteripalttoo, joka
ulottui melkein maahan asti. Hän sekaantui väenpaljouteen, eikä kukaan
kohdistanut häneen erikoista huomiota. Eivät edes häntä vastapäätä
istuvat sanomalehtimiehet tunteneet häntä.
Kuten oli tullut yhä yleisemmäksi tavaksi, ei ohjelmaan kuulunut mitään
johdanto-otteluita, ja hän oli tuskin istuutunut, kun meluisat
suosionosotukset ilmottivat Nat Powersin saapuvan. Hän astui pitkin
pääkäytävää avustajiensa seuraamana, ja miss Sangster melkein kauhistui
hänen jättiläismäistä kokoaan. Nat Powers hyppäsi kuitenkin huolimatta
painostaan ketterästi kuin orava lavaköyden yli ja vastasi
tyytyväisesti hymyillen yleisön tervehdykseen. Hän ei ollut kaunis.
Paisuneet korvat ilmottivat hänen ammattinsa ja hänen ennestään jo
litteä nenänsä oli nähtävästi monta kertaa tehty vielä litteämmäksi,
niin ettei taitavinkaan kirurgi ollut saanut siihen entistä muotoa.
Uusi melu ilmotti Glendonin saapumisen. Miss Sangster katsoi häneen
uteliaana, kuinka Pat astui nuoran yli mennen nurkkaansa. Mutta vasta
kun hälinä oli laannut ja esittely tehty, heittivät nyrkkeilijät viltit
hartioiltaan ja seisoivat vastatusten taistelupuvuissaan. Ylhäältäpäin
suuntautui heihin monen sähkölampun kirkas valo -- filmiyhtiöiden
tähden --, ja kun miss Sangster tarkasti kumpaakin miestä erikseen, oli
hänen mielestään Glendon täysiverinen mies ja Powers -- villipeto.
Kumpikin edusti omaa tyyppiänsä -- Glendon sopusuhtaisine jäsenineen ja
hienoine kasvonpiirteineen, Powers karvaisine ja kuhmuisine
lihaksineen.
Heidän asettuessaan taisteluasentoon filmikameroiden eteen, sattui
Glendonin katse kohdistumaan miss Sangsteriin. Vaikkei Pat sitä millään
tavoin osottanut, ymmärsi miss Sangster sydämensä tykytyksestä, että
Pat oli tuntenut hänet. Seuraavassa silmänräpäyksessä kuului alkumerkki
ja merkinantaja huusi "Alkakaa!" ja ottelu alkoi.
Se oli komeata kilpailua. Ei yhtään verta, ei yhtään turhaa liikettä,
ja kumpikin teki harkittuja laskelmia. He käyttivät puolet aikaa
ensimäisestä erästä toistensa koettelemiseen, mutta Maud Sangsterin
mielestä olivat valeiskut ja hansikkaiden läiskäykset tarpeeksi
jännittäviä. Erään tavallista kiihkeämmän yhteenoton aikana täytyi
toimittajan nykäistä häntä hihasta ja muistuttaa hänelle, kuka ja missä
hän oli.
Powers teki työtä kevyesti kuin olisi hän ainakin viisikymmentä ottelua
taistellut lavalla, ja yleisö seurasi jännityksellä hänen temppujaan
osottaen yhtämittaa suosionosotuksiaan. Mutta Pat ei tehnyt mitään
ylivoimaisia hyökkäyksiä, vaikka olikin yhteenottoja, jotka saivat
yleisön nousemaan penkeiltään siinä uskossa, että Powers oli
voittamaisillaan vastustajansa.
Tällaisissa jännittävissä tilanteissa ei miss Sangster ollut selvillä,
satuttiko nuori Glendon itsensä vaarallisesti vai eikö. Erään kerran
kumartui toimittaja hänen puoleensa kuiskaten:
"Nuori Pat voittaa varmasti. Hän on nouseva tähti, eivätkä he voi häntä
hillitä. Mutta voitto tulee kuudennessatoista erässä, ei ennen."
"Mutta ehkä myöhemmin?" kysyi miss Sangster.
Hän melkein naurahti toimittajan epävarmaa kieltämistä. Miss Sangster
tiesi sen paremmin.
Powers oli tunnettu siitä, että hän ahdisti vastustajaansa yhtämittaa.
Glendon löysi tyydytystä siitä. Patin puolustautuminen oli
ihmeteltävää, ja hän pysyttäytyi puolustuksessa juuri niin paljon, että
yleisö pysyi jännityksessä. Powers tiesi olevansa pakotettu häviämään,
mutta hänellä oli liian pitkä nyrkkeilijäkokemus epäröidäkseen
iskemästä vastustajansa nurin tilaisuuden sattuessa. Hän oli liian
usein joutunut kärsimään juonitteluista ollakseen käyttämättä samaa
taktiikkaa toisia vastaan. Jos vain tilaisuus siihen sattuisi, olisi
hän valmis nujertamaan vastustajansa ja pettämään vedonlyojäliiton.
Hänen taitavien hyökkäyksiensä ansiosta oli yleisö jo ruvennut
luulemaan, että Pat oli löytänyt voimakkaampansa. Mutta itsessään tunsi
Powers, että hän oli löytänyt Patista väkevämpänsä. Useamman kerran
ottelun kuumimmillaan ollessa oli hän saanut iskuja, joitten voima oli
tahallisesti hillitty, sen hän ymmärsi.
Mitä Glendoniin tulee, oli hän monta kertaa sellaisissa tilanteissa,
että pieninkin erehdys olisi tuottanut hänelle häviön vastustajan
iskun kautta. Mutta hänellä oli ihmeellinen taito arvioida aika ja
etäisyys oikein, eivätkä nämä vaikeat tilanteet horjuttaneet hänen
itseluottamustaan. Hän ei koskaan ollut hävinnyt otteluakaan, häntä ei
koskaan oltu lyöty nurin ja hänellä oli aina ollut vastustajansa niin
vallassaan, ettei häviäminen ollut tullut kysymykseenkään.
Viidennentoista erän lopussa olivat molemmat nyrkkeilijät hyvissä
voimissa, vaikka Powers läähätti niin, että yleisön joukosta jo
muutamat henkilöt löivät vetoa siitä, että hän "halkeisi".
Juuri ennen kuudennentoista erän alkua kumartui Stubener kuiskaamaan
Glendonin korvaan:
"Lyöttekö hänet nyt maahan?"
Glendon nosti päätään ja pudistaen sitä nauroi suoraan vasten
rauhattoman impressarion kasvoja. Kun kuudennentoista erän alkumerkki
kilahti, näki Glendon hämmästyksekseen Powersin syöksähtävän pystyyn.
Ensimäisestä sekunnista alkoi ottelu oikealla hyökkäysrajumyrskyllä, ja
Glendonilla oli täysi työ suojellessaan itseään. Hän puolustautui, teki
takerrusotteita, väisteli sivuhyppäyksillä, perääntyi nuoraa vasten ja
sai vastaanottaa uusia hyökkäyksiä astuessaan takaisin keskilavalle.
Useamman kerran antoi Powers hänelle hyviä tilaisuuksia, mutta Glendon
ei tahtonut lähettää vastustajaansa lopullista, hävittävää iskua. Hän
säästi sitä kaksi erää eteenpäin. Koko ottelun aikana hän ei vielä
ollut käyttänyt koko voimaansa iskuihinsa.
Kaksi minuttia väliajatta ahdisti Powers häntä kaikella taidollaan.
Seuraavassa minutissa olisi erä ollut lopussa ja vedonlyöjäliitto lyöty
hämmästyksellä. Mutta sitä minuttia ei tullut. He olivat juuri iskeneet
yhteen keskellä lavaa tavalliseen takertumiseen. Glendon vapautti
vasemman kätensä ja antoi sillä iskun Powersin kasvoihin vasemmalle
puolelle. Saman tempun oli hän jo tehnyt toistakymmentä kertaa sinä
iltana. Hämmästyksekseen huomasi hän Powersin aivan veltostuvan ja
alkavan horjuvin jaloin vaipua lattialle. Powers retkahti lattiaan,
vieri ympäri lavan sivulle ja makasi liikkumatta silmät ummessa
Kilpatuomari kumartui hänen ylitsensä laskemaan kymmenen sekunttia.
Yhdeksän kohdalla Powers nykähti ikäänkuin hän olisi tehnyt turhan
yrityksen noustakseen ylös.
"Kymmenen! -- ja loppu!" huusi tuomari. Hän tarttui Glendonin käteen ja
nosti sen ylös meluavalle yleisölle merkiksi siitä, että Pat Glendon
oli voittanut.
Ensimäisen kerran nolostui Glendon lavalla. Hänen lyöntinsä ei ollut
ollut nujertava. Siitä oli hän varma. Se ei ollut suunnattu leukaan,
vaan poskelle, johon hän tiesi sen myös osuneen. Ja kuitenkin oli mies
kaatunut, oli maannut lattialla yli kymmenen sekunttia ja suorittanut
kepposensa suurenmoisesti. Tämä isku oli yleisöstä tietysti ollut oikea
mestarinäyte, ja filmit tulisivat levittämään valheen. Toimittaja oli
siis kuitenkin tiennyt oikean erän, vaikka tämä olikin petosta.
Glendon suuntasi katseensa Maud Sangsteriin. Tämä katsoi suoraan
Patiin, mutta hänen katseensa oli kylmä ja kova, niistä ei kuvastunut
mitään hyväksyvää. Juuri kun Pat katsoi häneen, kääntyi hän sanoakseen
jotakin naapurilleen.
Powersin avustajat kantoivat hänet nurkkaansa, aivan kuin velton räsyn.
Glendonin avustajat tulivat onnittelemaan voittajaa ja riisumaan hänen
nyrkkeilyhansikkaansa. Mutta Stubener ehti ennen heitä. Hänen kasvonsa
säteilivät, kun hän molemmin käsin tarttui Glendonin oikean käden
hansikkaaseen, ja hän huudahti:
"Kelpo poika, Pat! Tiesin, että teette sen."
Glendon tempasi takaisin hansikkaansa. Ja ensimäisen kerran kuuli
impressario hänen kiroavan.
"Menkää helvettiin", sanoi Pat, samalla kuin hän kääntyi ojentaen
kätensä avustajillensa, jotta nämä saisivat vetää hänen hansikkaansa
pois käsistä.