Hän ensin oli pikkuinen teatterihiiri,
sitten hän maaseudun maanteitä kiiri.
Näytti siellä Kristukset ja näytti Mefistot:
samat oli kummallakin hiiren takalistot.
Mut Molièreksi se pyrki pieni hiiri,
kun itse oli Luojansa ihanin satiiri.
Siks alkoi hän akkojen juoruja juosta
ja kritikasteriksi jo kiipesi tuosta.
"Kun vuoret mun siitti" — se oli hiiren logiikka —
"niin minä miks en vuorta?" — Se oli hiiren tragiikka.
1909.
Laki ja hutikka.