Kun saapuu Herra Zebaoth,
maan kruunut, vallat vaviskoot,
Hän oikeuden Herra on
ja kantaa kalpaa tuomion.
On maassa paljon murhetta.
O, kuule kansas huutoa!
Sun sanahas me luotamme,
ei koskaan, koskaan järky se.
Äl' itke, kansa onneton!
Sun rukoukses kuultu on.
Jo Herran miekka välkähtää
ja päättyy tuskan päivät nää.
1899.
Hymni.
Nouskaa aatteet murheiden alta
Luojan luokse niinkuin nousee usmat yöni
Kummut, maat kaikki itkee,
huokaa niinipuu,
maamies käy surren pitkin
pellonpiennartaan.
Anna, Herra, armosi paistaa!
Taivahalla kaaret kauniit kimmeltää.
Eero Erkko.
Kävi myrsky, kun lippusi tankohon tartuit,
nous taistelon lainehet korkealle,
mut et sinä sortunut aaltojen alle,
vaan kuohuissa seisoit ja kasvoit ja kartuit.
Tuli tyyni, — ja moni, jot'ei murtanut myrsky,
nyt sortui tyynessä, veltossa veessä,
mut ain oli Erkko joukkonsa eessä,
oli aurinko mailla tai hyökäsi hyrsky.
Näin seisoi hän kohta jo kymmenen vuotta.
Nyt kaatunut on hän. Ken hänet kaasi?
Sa ääneti seisot. On vastaus suotta.
Sun puolestas vastaa kansas ja maasi.
1900.