Hän taivutti paperin kokoon ja kirjoitti sen toiselle puolelle
päällekirjoituksen: "Hänen Korkeudelleen Babbianon Mahtavalle
Herttualle." Avattuaan sitten ison lippaan hän penkoi sen sisältöä
tuokion ja otti sieltä vihdoin kaaripyssyn nuolen. Sen varren ympärille
hän sitoi kirjeensä. Seinältä hän sitten otti varsijousen ja sopesta
kiertovehkeen sen jännittämiseksi. Jalka jalustimessa hän pingoitti
jänteen ja sijoitti vasaman paikalleen.
Nyt hän sulki oven, meni ikkunan ääreen, joka oli melkein pelkkä
ampumarako ja vei kaaripyssynsä olalleen. Tähdättyään huolellisesti
herttuallista telttaa kohti hän laukaisi. Hän tarkkasi nuolen lentoa ja
melkein värähti ylpeydestä ampumataitonsa vuoksi nähdessään sen osuvan
telttaan, johon se oli tähdätty, ja pudistavan kangasseinää.
Heti syntyi siellä liikettä. Miehiä juoksi paikalle, toisia tuli esille
teltasta, ja viimemainittujen joukossa Gonzaga tunsi Gian Marian ja
Guidobaldon hahmot.
Nuoli luovutettiin Babbianon herttualle, joka loi katseen linnan
muureille ja katosi jälleen telttaan.
Gonzaga poistui tähystyspaikaltaan ja avasi tornin oven, joten hän
saattoi silmäillä auringonpaisteisia varustuksia pitkin niiden
pituutta. Palattuaan ikkunansa ääreen hän maltittomasti vartosi
vastausta. Eikä hänen kauan tarvinnut olla maltittomana. Noin kymmenen
minuutin kuluttua Gian Maria ilmestyi jälleen, kutsui luoksensa
jousimiehen, antoi hänelle jotakin ja viittasi kädellään Roccaleonea
kohti. Gonzaga meni ovelle ja jäi seisomaan, pidättäen hengitystään.
Jos hän olisi erottanut vähäisimmänkin merkin jonkun lähestymisestä,
olisi hän näyttäytynyt, ja siten kirjeensä ohjeen mukaisesti
varoittanut jousimiestä ampumasta nuoltansa. Mutta kaikki oli hiljaa,
ja niinpä Gonzaga pysyi paikallaan, kunnes jotakin vilahti linnun
lailla hänen näköpiirissään, kolahti terävästi takaseinään ja putosi
kilahtaen varustuksen leveille kiville. Tuokion kuluttua oli Gian
Marian vastaus hänen käsissään.
Nopeasti hän kiersi sen irti nuolesta, joka sen oli tuonut, ja pudotti
nuolen nurkkaan. Avattuaan sitten kirjeen hän luki sen nojautuneena
muurinhammasta vasten.
"Jos keksitte keinon luovuttaaksenne Roccaleonen heti käsiini,
olen teille kiitollinen ja lupaan teille täydellisen anteeksiannon
osallisuudestanne Monna Valentinan kapinaan sekä lisäksi tuhat
kultaflorinia.