Tämän sonetin jälkeen näyttäytyi minulle ihmeellinen ilmestys,
jossa näin asioita, jotka saivat minut päättämään etten enää sepitä
runoja tuosta siunatusta hamaan siihen asti kunnes voin hänestä
arvokkaammalla tavalla runoilla. Ja siihen päästäkseni pyrin minkä
voin, niinkuin hän totisesti tietää. Niin että jos Hän, jota varten
kaikki luodut elävät, näkee hyväksi että elämäni saa jatkua vielä
muutamia vuosia, toivon runoilevani hänen kunniakseen sellaista, mitä
ei koskaan ole kenestäkään runoiltu. Ja suokoon sitten Hän, joka
on kaiken Laupeuden Herra, että sieluni pääsee näkemään donnansa
kunniaa, nimittäin tuon siunatun Beatricen, joka kirkastettuna
katselee kasvoista kasvoihin häntä, _qui est per omnia saecula
benedictus_.[35]