Taa piirin kauimpana kaartuvaisen
mun sydämeni heikko huokaus kantaa.
Uus tieto, jonka Amor itkein antaa,
sit' yhä nostaa yli kaiken maisen.
Ja donnan, kirkkaudessa loistavaisen,
se näkee, lähetessään toivon rantaa.
Niin suuren arvon hälle taivas antaa,
mi häikäisee tuon hengen muukalaisen.
Vaan kun se mulle kertoo kohtaamansa,
en ymmärrä, niin puhe outo on
mun kuulevasta sydänraukastani.
Vain tiedän, ett' on aihe verraton
On Beatricen nimi sanoissansa;
sen ymmärrän, oi donnat, rakkahani.