Ah vaeltajat, käytte miettien,
ja aatos harhaa teillä huolekkailla.
Niin onko asuntonne kaukomailla,
kuin teitä katsellessa arvelen,
kun kautta kaupunkimme tuskaisen
te voitte käydä kyyneleitä vailla,
kuin outojen ja muukalaisten lailla,
jotk' eivät tunne surkeutta sen.
Jos hetkeks jäisitte mua kuulemahan,
sen mulle lausuu sydän lohduton,
niin itkein poistuisitte porteiltansa.
Se Beatriceaan nyt vailla on;
ja sanat, jotka tuosta kerrotahan,
saa toiset itkuun ihmevoimallansa.