Tämän koettelemuksen jälkeen, siihen aikaan, jolloin paljon väkeä
käy katsomassa tuota siunattua kuvaa,[31] jonka Jeesus Kristus jätti
meille muistoksi ihanasta muodostaan, jota donnani nyt katselee
taivaan kunniassa, tapahtui että muutamia pyhiinvaeltajia kulki
erästä tietä pitkin, joka on melkein keskellä kaupunkia, jossa syntyi
ja eli ja kuoli tuo armain donna. Nämä pyhiinvaeltajat kulkivat,
niin minusta näytti, hyvin mietteissään, joten ajatellessani heitä
sanoin itsekseni: "Nämä pyhiinvaeltajat näyttävät tulevan kaukaiselta
seudulta, enkä usko että he ovat edes kuulleet puhuttavan tuosta
donnasta, eivätkä tiedä hänestä mitään, vaan heidän ajatuksensa
koskevat toisia asioita kuin näitä täällä; sillä kenties he
ajattelevat kaukaisia ystäviään, joita me emme tunne." Sitten sanoin
itsekseni: "Jos voisin heitä vähän pidättää, saisin heidät kuitenkin
itkemään ennenkuin he poistuvat tästä kaupungista, sillä puhuisin
heille sanoja, jotka panisivat itkemään kenen tahansa, joka ne
kuulisi". Ja kun he olivat poistuneet näkyvistäni, päätin sepittää
sonetin, jossa ilmaisisin saman mitä olin itsekseni sanonut; ja
jotta se tuntuisi säälittävämmältä, päätin laatia sen ikäänkuin
olisin puhunut heille; ja sepitin silloin tämän sonetin, joka alkaa:
_Ah vaeltajat, käytte miettien_. Ja minä sanoin "vaeltajat",[32]
sanan laajassa merkityksessä; sillä vaeltajista voi puhua kahdella
tavalla, laajasti ja suppeasti: laajasti, jolloin vaeltaja on
jokainen, joka on poissa isiensä maasta; suppeassa merkityksessä taas
pyhiinvaeltajalla tarkoitetaan vain sitä, joka vaeltaa pyhän Jaakopin
taloon tai palaa sieltä. Ja senvuoksi tulee tietää, että kolmella
tavalla varsinaisesti nimitetään ihmisiä, jotka vaeltavat Korkeimman
palvelukseen: palmuntuojiksi, kun he matkustavat meren taa, josta
he usein tuovat palmunlehvän; pyhiinvaeltajiksi, kun he vaeltavat
Galician taloon, sillä pyhän Jaakopin hauta[33] oli kauempana hänen
isäinsä maalta kuin kenenkään muun apostolin; roomankävijöiksi, kun
he vaeltavat Roomaan, jonne olivat matkalla nämäkin, joita sanon
vaeltajiksi.
Tätä sonettia en jaoita, koska selitys tekee sen kyllin
ymmärrettäväksi.