Sonetti XXIII

Mua raukkaa, voima huokauksien,

mi syntyy syömen aran aatoksista,

masensi silmäni, ei katsomista

mun ole muotoon sääliväisehen.

On niillä näkö kahden toivehen

jotk' aina itkis, haastais murehista.

Niin itkee ne, ett' usein reunuksista

luo Amor kärsimyksen seppelen.

Nää huokaukset, nämä mietteet niin

mun poveani painaa kipeästi,

ett' itse Amor nääntyy murheessansa.

Siks ett' on piirrettynä poloisiin

Madonnan armas nimi näkyvästi

ja monta sanaa hänen kuolostansa.

Vita nuova (Uusi elämä) · 第 68 / 74 题