Sun luotas, haastain kieltä lempeää,
mieleeni aatos saapuu useasti
ja kertoo lemmestä niin lauhkeasti,
se että syömen vienoks virittää.
Ja sielu kysyy: "Sydän, ken on tää,
mi lohtua käy tuomaan meille asti?
Ja niinkö vaikuttaa se valtavasti
ett' aatosta ei muuta meille jää?"
Ja sydän näin: "Oi sielu miettiväinen,
se uusi, nuori lemmen henki on,
mi toivehensa kantaa eteheni.
Ja sille elon, voiman, ansion
soi silmistään tuo donna sääliväinen,
ken näki tuskalla mun kyyneleni".