Sinä päivänä, jolloin täyttyi vuosi siitä kun tuosta donnasta oli
tullut ikuisen elämän asukas, istuin paikassa, jossa häntä muistellen
piirustin enkelin kuvaa pienelle taululle; ja piirustaessani sitä
käänsin silmäni ja näin vieressäni ihmisiä, joille tuli osoittaa
kunnioitusta. Ja he katsoivat työtäni, ja mikäli minulle myöhemmin
sanottiin, olivat he olleet siinä jo vähän aikaa, ennenkuin minä
heidät huomasin. Kun näin heidät, nousin ja tervehtien sanoin heille:
"Toinen oli äsken luonani, siksi mietin." Ja heidän lähdettyään
palasin työhöni, nimittäin piirtämään enkelinkuvia, ja sitä
tehdessäni tuli mieleeni ajatus sepittää runo ikäänkuin vuosipäivän
johdosta ja kirjoittaa noille, jotka olivat tulleet luokseni; ja minä
sepitin silloin tämän sonetin, joka alkaa: _Mun oli donna tullut
mielehen_, ja jolla on kaksi alkua, ja siksi jaoitan sen molempien
mukaan.
Sanon että ensimäisen mukaan tässä sonetissa on kaksi osaa:
ensimäisessä sanon, että tämä donna oli jo muistossani; toisessa
sanon, mitä Rakkaus sen vuoksi minulle teki; kolmannessa sanon
Rakkauden vaikutukset. Toinen alkaa tästä: _Ja Amor_; kolmas tästä:
_Ne itkein_. Tämä osa jakautuu kahteen: toisessa sanon, että kaikki
huokaukseni lähtivät puhellen matkaan, toisessa kerron, että muutamat
lausuivat erilaisia sanoja kuin toiset. Toinen alkaa tästä: _Vaan
jotka_. Samalla tavoin se jakautuu toisen alun mukaan, paitsi että
sen ensimäisessä osassa sanon, milloin tuo donna oli näin muistunut
mieleeni, ja sitä en sano toisessa.