Oi tulkaa, kuulkaa huokauksiani,
te sydämet, sen Sääli suokohon.
On niiden lähtö raskas, lohduton,
vaan ilman niitä joutuis kuolemani.
Ei silmät huojenna mun itkuani,
on kyynelvelka suorittamaton.
Niin useasti, kuin mun mieli on,
ei itkeä ne jaksa armastani.
Vaan huokausten kuulkaa kutsuvan
nyt usein donnaani, ken meiltä meni
pois iki-eloon, kotiin armautensa,
eloa halpaa tätä vierovan
nimessä surevaisen sydämeni,
mi kadotti jo kaiken autuutensa.