Kun tämä canzone oli valmis, tuli luokseni eräs, joka ystävyyden
asteiden mukaan on ystäväni kohta ensimäisen jälkeen; ja hän liittyi
sukulaisuuden siteillä niin läheisesti tuohon kirkastettuun, ettei
kukaan ollut häntä lähempänä. Ja puhellessaan kanssani pyysi hän
minua sepittämään muutamia säkeitä eräästä donnasta, joka oli
kuollut; ja hän peitteli sanojaan, jotta näyttäisi puhuvan eräästä
toisesta, joka myös oli kuollut. Huomatessani, että hän puhuikin
yksinomaan tuosta siunatusta, sanoin hänelle tekeväni sen, mitä hänen
pyyntönsä minulta anoi. Ja ajatellessani päätin sepittää sonetin,
jossa hiukan valittaisin, ja antaa sen tuolle ystävälleni, jotta
näyttäisi siltä että olin sen häntä varten tehnyt; ja sepitin silloin
tämän sonetin, joka alkaa: _Oi tulkaa, kuulkaa huokauksiani_. Siinä
on kaksi osaa: ensimäisessä kutsun Rakkauden uskollisia palvelijoita
kuulemaan minua; toisessa kerron kurjasta tilastani. Toinen osa alkaa
tästä: _On niiden lähtö_.