_Quomodo sedet sola civitas plena populo? Facta est quasi vidua
domina gentium._[29] Olin vielä sepittämässä tätä canzonea ja olin
saanut valmiiksi yllämainitun stanzan, kun oikeuden Herra kutsui tuon
armaimman nauttimaan kunniata siunatun kuningattaren neitsyt Maarian
lipun alla, hänen, jonka nimi oli niin suuressa arvossa tuon autuaan
Beatricen puheissa. Ja vaikka kenties olisi otollista tässä kohden
vähän käsitellä hänen lähtöään meidän luotamme, ei aikomukseni ole
kajota siihen kolmesta syystä: ensiksikään ei se kuulu nykyiseen
aiheeseen, jos tahdomme pitää kiinni esipuheesta, joka on tämän
pienen kirjan alussa; toiseksi, vaikka se kuuluisikin nykyiseen
aiheeseen, ei riittäisi minun kieleni käsittelemään sitä soveliaalla
tavalla; kolmanneksi, vaikka ensimäinen ja toinen tapahtuisikin,
ei ole soveliasta minun käsitellä sitä, syystä että minun silloin
täytyisi olla itseni ylistäjä, mikä seikka on yli kaiken moitittavaa
sille, joka sen tekee: ja senvuoksi jätän tällaisen käsittelyn
toiselle selittäjälle. Kuitenkin, koska yhdeksänluku on monet kerrat
saanut sijansa ylläolevissa sanoissa, mistä näkyy että se ei esiinny
ilman syytä, ja koska mainitulla luvulla näyttää olleen paljon sijaa
hänen lähdössään, on soveliasta puhua siitä jotakin, sillä se näyttää
soveltuvan aiheeseen. Senvuoksi ensin sanon, mikä sija sillä oli
hänen lähdössään, ja sitten mainitsen joitakin syitä, joiden vuoksi
tämä luku niin oli hänen ystävänsä.