Tämän jälkeen aloin eräänä päivänä ajatella, mitä olin sanonut
donnastani, nimittäin kahdessa edellisessä sonetissa; ja kun
ajatellessani huomasin, etten ollut puhunut siitä, mitä hän juuri
siihen aikaan vaikutti minussa, tunsin runoni vaillinaisiksi. Ja
senvuoksi päätin laatia runon, jossa sanoisin kuinka olin mielestäni
valmistautunut hänen vaikutukseensa ja mitä hänen voimansa vaikutti
minussa, ja koska en luullut voivani kertoa tätä sonetin lyhyissä
puitteissa, aloitin silloin canzonen, joka alkaa: _On ollut Amor_.
Canzonen katkelma.
On ollut Amor syömein valtias
jo kauan, ja niin sai mun valtahansa,
ett' yhtä tuima kuin ol' alkuansa,
niin on nyt syömelleni armias.
Myös silloin, kun niin voimahani koski,
ett' on kuin henget pakoon lähtisi,
niin tuntee riutuvainen sieluni
suloa suurta, kalvasna on poski.
Mun sitten Amor valtaa kokonaan,
se huokauksilleni kielen antaa,
ne luotain kauas kantaa
ja kutsuu donnaa, jolta lohdun saan.
Näin käy, kun katson donnaa lähestyvää;
ei tajuta voi nöyryyttä niin syvää.